Tuntuu, että yksinhuoltajuus on vienyt multa kaiken muun...
Kaikki aika, raha ja energia menee lapseen ja lapsen kanssa. Vuorotyön tekeminen on mahdotonta, samoin edes melko säännöllinen seksielämä, omiin harrastuksiin keskittyminen... Onhan lapsesta iloakin, mutta en todellakaan tajunnut että vanhemmaksi ryhtyminen vaatii näin paljon uhrauksia. Ja siis vieläkään ei ole tullut sitä kuuluisaa "helpottamista", vaikka lapsi on jo alakoulussa. Aina sillä on tarvitsemista ja haluamista, kiukuttelua, asiaa mulle.
Kommentit (3)
Pientä rajaa itsesäälille - lapsi kasvaa nopeasti. Ennen kuin huomaatkaan hän on aikuinen; toivottavasti sinäkin. Yksinhuoltajuus on rankkaa ja aliarvostettua, mutta voit selvitä siitä. Seksiä ei rajoita eikä juuri työssäkäyntiä.
Voimia - ole lapsesi sankari!
Löytyisikö harrastus sinulle ja lapselle yhdessä? Voisitte vaikka valita joka viikonlopulle jonkun uuden reseptin kokeiltavaksi, ja laittaa yhdessä? Tai jos lapselle löytyisi joku oma harrastus samaan aikaan kun sullakin on. Eikö tuon ikäinen jo vähän vietä aikaa kodin ulkopuolellakin, kavereilla ja ulkona?
Miksi yksi lapsi estää vuorotyön? Entä seksielämän ja harrastukset? Onnistuin kyllä itse elämään elämääkin kolmen totaali-yh:na ja vuorotöissä.