Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

stressaan.

Vierailija
30.01.2016 |

Mulla on nyt hirveän stressaavaa töissä ja en esimerkiksi saa nukuttua ihan viimesen päälle. Ensin meiltä irtisanottiin väkeä ja sitten sen jälkeen jotkut teki omia päätöksiä ja on irtisanoutuneet. Kevään projekteja oli jo jaettu ja nyt on sitten kuitenkin joutunut mukaan juttuihin, joihin ei riittäisi enää rahkeet.

Tänäänkin oon antanut itselleni luvan makoilla sohvalla ja olla vaan mutta koko ajan huomaan, etten pääse rentoutumaan, kun kuitenkin takaraivossa jyskyttää työjutut. Pitäisi siis olla jotain tekemistä, että ei ehtisi ajattelemaan työasioita. Oikeastaan viikolla kaikki on ok, kun työpäivä jälkeen kotiin päästyään pitää laittaa ruokaa ja käydä kaupassa ja toimittaa sitä arkea mutta nyt viikonloppuna on liikaa aikaa ja ajatukset pörrää ympyrää. Niin nyt oikeastaan havahduin siihen, että mulla ei oo elämää töiden ulkopuolella :/ tai juuri tällaisessa tilanteessa tarvitsisi jotain aktiivista harrastustoimintaa, jotain pitkäjänteisempää ja tavoitteellista jotain mistä saisi sitä energiaa. Vaikken tosiaan ole mikään koiraihminen, niin ekana tulee mielen joku koiranäyttelytoiminta tai agility (ehkä mun kavereissa on liikaa koiraihmisiä :) ) tai jotain remontti/sisustusjuttua.

Nyt mua jo stressaa, että stressaan.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
30.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lakkaa stressaamasta. Tee asiat töissä siten kuin pystyt. Pidät normaalin ruokatauon etkä vie työasioita kotiin. Työajan pitää riittää töiden tekoon ja jos ei riitä, on se työnantajan murhe, ei sinun. Itsepä ovat irtisanoneet, joten kantakoon seuraukset.

Vierailija
2/2 |
30.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varsinaisesti kyse ei ole ylipitkistä päivistä tai siitä että ei ehtisi pitää ruokataukoa. On vaan niin monta rautaa tulessa ja niin monet langat käsissä, kun pitää esim. suunnitella aikataulujen yhteensovittamista eri urakoitsijoiden välillä joskus huhtikuussa. Ja kun on useampi yhtäaikainen projekti, niin tunne että ne langat vaan lipee käsistä koko ajan tai että mä pidän kiinni vaan viimesistä hapsuista. Sitten jysykyttää takaraivossa joku aikataulutusongelma pitkin yötä vaikken mä sitä voikaan nyt ratkaista. Se tulee kohdalle, kun se tulee kohdalle.

Ja se, että olen saanut kasan pois lähteneiden tehtäviä, jotka kaikki on mulle uusia eli sellaisten hommien tekeminen ensimmäistä kertaa vie enemmän aikaa ja voimia, kun pitää tehdä sitä hommaa tarkasti. Nytkin on kuunvaihde, niin maanantaille on tiedossa kaikenlaista erilaista kuukausiraportointia ja vielä on osittain käynnissä edellisen vuoden vuosiraportoinnitkin.

Eniten mua kuitenkin siis ahdistaa se, että mulla ei ole sellaista elämää, jossa mulla olisi vapaa-ajallani sellaista tekemistä niin paljon, että pääsisin oikeasti henkisesti irti töistäni, koska tässä tilanteessa huomaan tarvitsevani sellaista jotain. Tavallinen lenkillä käynti ei riitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yhdeksän seitsemän