Vellon itseinhossa, oikein tahallaan kidutan
Olen tänään miettinyt tahallaan omaa surkeuttani. Sitä, miten ryhmätilanteissa vetäydyn enkä kuulo joukkoon. Sitä, miten minulla on älyä ja taitoja, mutta heikko itsetunto estää tuomasta niitä esille ja siitä syystä tuskin koskaan tulen tekemään koulutustani vastaavaa työtä. Päädyn varmaan joksikin siivoojaksi, kun tyhmemmät porskuttavat menemään.
Olen saunatakkisillani kotona. Ruokaa ei ole kaapissa. Jotenkin haluan olla uhri, likaisen kämpän ja tyhjän kaapin.
Maanantaina olisi terapiaa. En halua mennä sinne. Terapeutti on alkanut kehua minua, enkä halua ottaa sitä vastaan. Se tuntuu turhalta suitsuttamiselta. Miksi korostaa älykkyyttäni tai kykyjäni, kun päädyn aina siihen tilanteeseen että opiskelen lisää ja opintojen loppuvaiheilla huomaan, että en omaa työelämässä vaadittavaa itsetuntoa. Turha siis maalailla itsestäni ihannekuvaa, kuka voisin olla jos olisi itsetunto.
Kommentit (36)
Onko sulla diagnosoitu mitään persoonallisuushäiriötä? Kuulostat aika oppikirja-epävakaalta.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla diagnosoitu mitään persoonallisuushäiriötä? Kuulostat aika oppikirja-epävakaalta.
Ei ole. En saanut edes masennusdiagnoosia. Olen periaatteessa työ- ja toimintakykyinen. Käyn omakustanteisesti terapiassa.
maanmatonen kirjoitti:
Olen tänään miettinyt tahallaan omaa surkeuttani. Sitä, miten ryhmätilanteissa vetäydyn enkä kuulo joukkoon. Sitä, miten minulla on älyä ja taitoja, mutta heikko itsetunto estää tuomasta niitä esille ja siitä syystä tuskin koskaan tulen tekemään koulutustani vastaavaa työtä. Päädyn varmaan joksikin siivoojaksi, kun tyhmemmät porskuttavat menemään.
Olen saunatakkisillani kotona. Ruokaa ei ole kaapissa. Jotenkin haluan olla uhri, likaisen kämpän ja tyhjän kaapin.
Maanantaina olisi terapiaa. En halua mennä sinne. Terapeutti on alkanut kehua minua, enkä halua ottaa sitä vastaan. Se tuntuu turhalta suitsuttamiselta. Miksi korostaa älykkyyttäni tai kykyjäni, kun päädyn aina siihen tilanteeseen että opiskelen lisää ja opintojen loppuvaiheilla huomaan, että en omaa työelämässä vaadittavaa itsetuntoa. Turha siis maalailla itsestäni ihannekuvaa, kuka voisin olla jos olisi itsetunto.
Taas täällä joku kirjottelee tismalleen samoista oloista kuin minulla ! Minäkin oikein piehtaroin siinä pahassa olossa. Kai jollain tasolla oon niin pettynyt itseeni, kun en ole saavuttanut elämässä "mitään" , että ihan kuin rankaisisin itseäni tällä itseinholla. Tiedän kyllä että mulla taitaa olla masennus taas. Käyn terapiassa. Mutta jännä huomata, miten se uupumus, huono itsetunto ja itsensä vihaaminen ajaa sellaiseen pisteeseen, että on tuossa ap:n kuvailemassa tilassa. Pystyn samaistumaan tuohon. Minuakin ärsyttää jos joku kehuu minua..En tajua miksi tehdä niin, en tarvitse sitä. Tai jos töissä saisi kehuja, se tuntuisi hyvältä. Ystävien ja läheisten tai terapeutin kehut tuntuu kornilta. Makaan sohvalla ja mitä enemmän makaan, sitä enemmän itseäni vihaan. Enkä lopeta makaamista ja vihaamista. Olen kokoajan niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään. Yhdenkin tutun ihmisen näkeminen ahdistaa, haaveilen siitä että olisin kaikista vapaa, jossain missä kukaan ei tunne minua, niin minäkin voisin aloittaa alusta ja olla joku muu. Tuntuu kohtuuttomalta olla minä. Lääkäri ja läheiset tyrkyttää lääkkeitä, jotta olisin kuin muut. Kiva idea, sitten en vaan ole oma itseni enää. Ehkä tää maailma on vaan erilaisia ihmisiä varten, tai Suomi on, jossain mättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla diagnosoitu mitään persoonallisuushäiriötä? Kuulostat aika oppikirja-epävakaalta.
Ei ole. En saanut edes masennusdiagnoosia. Olen periaatteessa työ- ja toimintakykyinen. Käyn omakustanteisesti terapiassa.
Eli olet itse tehnyt itsestäsi uhrin ja "potilaan", vaikka mitään tarvetta ei ole. JHarrastat vellomista, itseinhoa ja avpalstaa. Onnea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teetkö mitään parantaaksesi itsetuntoasi?
Olen yrittänyt hankkia itsetuntoa ulkoisista saavutuksista ja erilaisista kursseista. Olen harrastanut liikuntaa ja sain voimantuntoa paranevasta kunnosta. Mutta mikään näistä ei auta sisäiseen tyhjyyteeni.
Sama täällä. -25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla diagnosoitu mitään persoonallisuushäiriötä? Kuulostat aika oppikirja-epävakaalta.
Ei ole. En saanut edes masennusdiagnoosia. Olen periaatteessa työ- ja toimintakykyinen. Käyn omakustanteisesti terapiassa.
Eli olet itse tehnyt itsestäsi uhrin ja "potilaan", vaikka mitään tarvetta ei ole. JHarrastat vellomista, itseinhoa ja avpalstaa. Onnea.
Näin taitaa ainakin minulla olla! Edes tuo vittuilu ei tunnu pahalta. Tuntuu vaan, että ei tässä elämässä ole järkeä.lillutaan avaruudessa.. kaikki kuolee joskus. Ihmiset satuttaa toisiaan. Suurin osa ihmisistä vaan elää kieltäen todellisuuden. Etsitään merkitystä kaikesta, vaikka mitään merkitystä ei ole. On vain tähtitomua. -25
Vittuilu kuulostaa lempeältä omaan sisäiseen ääneeni verrattuna.
Siksi kai kaikki kannustus kuulostaa tyhjältä lässytykseltä myös.
Haluaisin vain kadota. Haudata haaveet mistään. Tiedän, että terapeutti sekä jotkut opettajat ja mentorit uskovat minuun ja odottavan minun tekevän jotain kaikella oppimallani. En vain jaksa itse uskoa. Se hävettää, ja siksi haluan katkaista suhteeni heihin, kadota.
Vierailija kirjoitti:
Vittuilu kuulostaa lempeältä omaan sisäiseen ääneeni verrattuna.
Siksi kai kaikki kannustus kuulostaa tyhjältä lässytykseltä myös.
Haluaisin vain kadota. Haudata haaveet mistään. Tiedän, että terapeutti sekä jotkut opettajat ja mentorit uskovat minuun ja odottavan minun tekevän jotain kaikella oppimallani. En vain jaksa itse uskoa. Se hävettää, ja siksi haluan katkaista suhteeni heihin, kadota.
Vai että oikein mentorit odottavat sinusta jotain...
juo kaljaa. se parantaa itsetuntoa. Olet todella kaunis, elät vain hetken verran, olet todella viisas.
Minä en juo kaljaakaan. En jotenkin uskalla. Pelkään, että toteutan jonkun itsetuhoisen ajatuksen tai oikeastaan ajattelen, etten ansaitse sitä helpotuksen tunnetta. Kidutan itseäni olemalla selvinpäin.
Yritähän nyt keskittyä oikeisiin ongelmiin. Esimerkiksi Michael Douglas, tunnettu näyttelijä ja idolini, paini vakavan asian kanssa.
Kerran nuolin kielellä pillua, ja heti iski syöpä. Se oli hänen koruton sanomansa. Siinä oli Zeta-Jones aika hiljaa, tuon kommentin jälkeen.
Mieti sitä, ennen kuin tulet tänne ruikuttamaan typeriä, lapsellisia juttujasi.
Aloin miettiä, montako kertaa olen imaissut suulla munaa... O_o
Vierailija kirjoitti:
Aloin miettiä, montako kertaa olen imaissut suulla munaa... O_o
No, montako kullia olet imenyt? Kurkkusyöpä on vakava asia, kuten Michael Douglaskin summasi. Vaikka Douglas on idolini, silti veikkaan että makuuhuoneessa on ollut vähän hiljaista, kun syytti Zeta-Jonesin pillua suusyövästään.
En kovin montaa, mutta samaa usein.
Ei auta juurikaan. Lisäksi olen kusipää ihmissuhteissani. En saa kavereita pidettyä elämässäni. Sukulaisiin en pidä yhteyttä. Olen loukkaantunut lähes kaikille. Viimeisimpänä olen alkanut etääntyä veljestäni ja sen myötä veljen lapsista myös.