Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrättekö te lapsen isää?
28.01.2016 |
Lapsi 12 v haluaisi harrastaa isänsä kanssa frisbeegolfia, mutta isä ei halua sitä edes kahta kertaa viikossa. Tämä siksi kun lapsi käyttäytyi huonosti viime kesänä lajin parissa. Isä heitteli lumien tuloon asti uusien frisbee golf kavereidensa kanssa joinakin päivinä jopa kahdesti. Pystyi käymään jopa 20 h viikossa heittelemässä!
Nyt itkee ettei halua että poika tulee hänen henkireikänsä sotkemaan. Itse en ymmärrä, miksi ei osaa aikaansa halua antaa pojalleen.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan haluaisi harrastaa lapsen kanssa!
En minäkään ymmärrä tuollaista. Luulisi, että mies olisi iloinen, kun oma lapsi on innostunut siitä lajista, johon itse suhtautuu intohimoisesti. Sehän olisi juuri sitä parasta laatuaikaa, mitä lapsen kanssa voisi viettää! Mies kuulostaa itsekkäältä pälliltä :(
Sanoi että haluaa eron, ja meistä eroon kun arvostelin sen isyyttä ettei eikö tuon verran voi tehdä. Muutenkaan ei tee paljo mtn. Lastensa kanssa. Annanko mennä?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläkin on oikeus omaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläkin on oikeus omaan aikaan.
Rautalangasta: tuolloin miehellä juuri mitään muuta ollutkaan, koko kesä lomalla 3kk + mitä opintoja oli syksyllä pari h viikossa. Jos la su käyttää koko pv. fgolfiin tai sen videoiden katsomiseen, ja vasemmalla kädellä tekee pari kotihommaa, niin eikö se ole jo sairasta. Hävettäis olla tuollainen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse isänä harrastan myös fanaattisesti frisbeegolfia ja ihmettelen. Olen onneni kukkukoilla kun saan poikani kanssa harjoitella heittämistä. Pienenä työnsin poikaa lastenvaunuissa pitkin nurmikenttiä. Ostin jopa oman korin pihalle niin voi poika siihen harjoitella (ja isäkin).
Mutta toisaalta jos isä ei halua niin ei halua. EN usko että tuo on kuitenkaan hyvä syy pelkästään erota tai jättää miestä. Käy itse pojan kanssa kokeilemassa lajia jos ehdit, osta oma kori pihalle tai jotain. Useilla paikkakunnilla on seuratoimintaa lajille, selvittele näitä mahdollisuuksia.
Tsemppiä!
-Frisbeeisä
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä tuollaista. Luulisi, että mies olisi iloinen, kun oma lapsi on innostunut siitä lajista, johon itse suhtautuu intohimoisesti. Sehän olisi juuri sitä parasta laatuaikaa, mitä lapsen kanssa voisi viettää! Mies kuulostaa itsekkäältä pälliltä :(
Mies suhtautuu niin intohimoisesti harrastukseen ja paahtaa sellaisella vauhdilla ratoja läpi, että lapsi jää siinä hommassa kirjaimellisesti jalkoihin. Pakottaa et tietysti voi ketään, mutta jos yrität kertoa eksällesi että poikanne ihailee suuresti isänsä harrastusta ja kaipaisi vähän valmennusta. Pyytäisit isää varaamaan kalenteriinsa muutamia kertoja, jolloin mentäisiin kentälle vaan pojan kanssa harjoittelemaan. Takana voi olla myös psykologisia syitä: poikanne tuo aina mieleen hajonneen avioliittonne ja juuri harrastukseen mies on tuskaa paennut. Silloin ymmärrän jollain tasolla miehen vastalauseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies suhtautuu niin intohimoisesti harrastukseen ja paahtaa sellaisella vauhdilla ratoja läpi, että lapsi jää siinä hommassa kirjaimellisesti jalkoihin. Pakottaa et tietysti voi ketään, mutta jos yrität kertoa eksällesi että poikanne ihailee suuresti isänsä harrastusta ja kaipaisi vähän valmennusta. Pyytäisit isää varaamaan kalenteriinsa muutamia kertoja, jolloin mentäisiin kentälle vaan pojan kanssa harjoittelemaan. Takana voi olla myös psykologisia syitä: poikanne tuo aina mieleen hajonneen avioliittonne ja juuri harrastukseen mies on tuskaa paennut. Silloin ymmärrän jollain tasolla miehen vastalauseen.
Meni viestiketjut vähän sekaisin, mutta siis perusoletus pätee eli mies liittää lapsen osallistumisen harrastukseen negatiiviseen asiaan. Sitä on kerralla vaikea muuttaa, pitää edetä askel kerrallaan ja ilman kiirettä. Olisiko siinä ideaa, että ap:n perhe kävisi yhdessä pari kertaa heittelemässä frisbeetä, ja jos lapsi alkaa kiukutella niin äiti on siinä ainakin henkisenä tukena ja antamassa neuvoja miten lapsen saa rauhoittumaan. Isä voisi sitten rohkaistua käymään pojan kahdestaan pelaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Pakottaa et tietysti voi ketään, mutta jos yrität kertoa eksällesi että poikanne ihailee suuresti isänsä harrastusta ja kaipaisi vähän valmennusta. Pyytäisit isää varaamaan kalenteriinsa muutamia kertoja, jolloin mentäisiin kentälle vaan pojan kanssa harjoittelemaan. Takana voi olla myös psykologisia syitä: poikanne tuo aina mieleen hajonneen avioliittonne ja juuri harrastukseen mies on tuskaa paennut. Silloin ymmärrän jollain tasolla miehen vastalauseen.
Ei me olla erottu, harmi kun ymmärit noin. Mies tosin uhkasi erolla, kun arvostelin suoraan isyyttään. Kun 20 viikkotunnista lajin parissa ei edes murto-osa riitä lapselle. Tiedän kyllä että poika käyttäytyy hankalasti, mutta itsekin olen hänen kanssaan harrastamassa hankaluuksista huolimatta. Sehän on lapsen kasvatusta että jaksaa.. ehkä poika oppii käyttäytymään.
Uhkasi erolla, sanoi huomenna laitetaan kämppä myyntiin ja erotaan, mietin oikeasti että pitisikö antaa mennä. Lapsi ei kyllä haluaisi. En tiedä kumpiko lapsen kannalta sitten parempi, tuollainen välinpitämätön tapaus vai .. viime syksynäkin poika kysyi viikko toisensa perään että voisko lähteä isänsä mukaan kiertämään rataa.. ei kun kaverin kanssa piti mennä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kai sinä lapselta kysele että eroanko isästäsi??? Ei teidän avioliiton/rakkauden kestävyys voi olla lapsen harteilla. Te olette aikuisia, ja te teette päätöksen elättekö yhdessä vai ette. Jos sinä ja miehesi ette rakasta toisianne, niin silloin tottakai eroatte, lapselle se on varmasti ikävää, mutta kun hoidatte eron asiallisesti ja lapsen huomioonottaen hän toipuu kyllä siitä, kunhan ei syytä itseään teidän erosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kai sinä lapselta kysele että eroanko isästäsi??? Ei teidän avioliiton/rakkauden kestävyys voi olla lapsen harteilla. Te olette aikuisia, ja te teette päätöksen elättekö yhdessä vai ette. Jos sinä ja miehesi ette rakasta toisianne, niin silloin tottakai eroatte, lapselle se on varmasti ikävää, mutta kun hoidatte eron asiallisesti ja lapsen huomioonottaen hän toipuu kyllä siitä, kunhan ei syytä itseään teidän erosta.
En silleen suoraan kysyny. Tiedustelin vaan että eikö oo sama asua eri kämpissä ku on tuollane. Ja itehän se mies uhkailee noin erolla ääneen.
Ehkä en miehenä olisi eroamassa, mut tuon takia millainen isä.. vrt. Esim noihin jotka olis onnensa kukkuloilla jos poika haluais kanssaan harrastaa.
Tajuan kyllä että lapsi ei puolueettomasi vastaa, enkä vastuuttais erosta.
Ap
Voisiko isä ottaa pojan vaikka kuukauden ajaksi kerran viikossa mukaan? Sitten kuukauden päästä arvioidaan, onko poika osannut käyttäytyä ja jos on niin jatketaan / pääsee useammin mukaan? Hyvällä tuurilla mieskin ymmärtäisi tuommoisen sovitun "koeajan" lapsen kanssa vietetyn ajan merkityksen ja lähenisi pojan kanssa.
16, luulis että 12 vuodessa olisi jo ymmärtänyt yhdessä tekemisen merkityksen jos olisi. Myönnän kyllä että pojan huono käytös vaikuttaa paljon, mutta itsekin olen kärsivällinen siitä huolimatta.
ap
Jos isä on 20h viikossa harrastuksensa parissa työn ohessa niin itse ainakin kiehuisin raivosta. Jos taas on työttömänä ja harrastaa muuten vain, eikä siltikään halua ottaa lastaan kerran viikossa mukaan, kiehuisin taas raivosta.
Kannattaa nyt vähän miettiä muutenkin, mitä lapselleen juttelee. Ei ole oikein kysyä lapselta, kannattaisko erota isästä kun se on tuollainen. Se ei vain ole oikein ja asettaa lapsen inhottavaan tilanteeseen. Sinä teet aikuisena päätöksen. Itse en olisi moisen miehen kanssa naimisissa sekuntiakaan. Oma mieheni harrastaa geokätkeilyä aktiivisesti ja lähes aina on valmiina ottamaan alakouluikäisen poikansa mukaan jos tämä vain haluaa. Toki se hidastaa tai muuttaa suunnitelmia, mutta isänä oleminen nyt vain on sellaista.
Joo.. annan ajan kulua ja eroan (ettei lapsi yhdistä tuohon). Ei ole eka kerta kun uhkaa erolla. Kaipa se itekin sitä todellisuudessa haluaa vaikka aina peruu.
Tämä oli se ukko joka uhkas lapsiaan hylkäämisellä (avaus joku aika sitten).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo.. annan ajan kulua ja eroan (ettei lapsi yhdistä tuohon). Ei ole eka kerta kun uhkaa erolla. Kaipa se itekin sitä todellisuudessa haluaa vaikka aina peruu.
Tämä oli se ukko joka uhkas lapsiaan hylkäämisellä (avaus joku aika sitten).
Ap
Muistan hämärästi tuon avauksen, ja nyt olisi aika erota. Mitä ihmettä sinä oikein odotat? Että lapset kuuntelevat noita isänsä juttuja vielä pari vuotta ja sitten ovat täysin varmoja, että ero on heidän syynsä ja oma isä vihaa?
Anna sen miesparan nyt edes joskus hengittää niin sitten jaksaa taas paremmin perhettään.