2 v 10 kk aloitti päiväkodin ja huutaa ja raivoaa illat..
.., saattaa mennä toista tuntia ennenkuin rauhottuu. Syy voi olla mikä vaan pieni asia tai ei edes mikään. Välillä takertuu ja itkee selvästi murheissaan, välillä raivoaa, kirkuu kuin paholainen, paiskoo kamoja...
Olen puuttunut vain kamojen heittelyyn ja lyömiseen.
Tätä jatkunut nyt 2 vkoa, ja tuntuu vaan pahenevan eikä hellittävän. Olen yrittänyt suhtautua että päivän ikävä purkautuu (on ottanut koville, itkee vieläkin vietäessä), on vihainen minulle hylkäämisestä jne
ELI YMMÄRTÄÄ!!
Mutta kohta en enää jaksa, kun syömisestä tai mistään tekemisestä ei tule mitään kun kuppi menee nurin mitättömistä ja kaamea raivokohtaus TAAS juuri kun edellisestä sai jotenkin luovittua ohi.
Jos mies saisi valita viin tyttö lentäisi omaan huoneeseensa kun huuto alkaa ja siellä pysyisi kunnes rauhottuisi, mutta minä uskon että tästä olisi enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Eli kiristää kyllä tässäkin välissä, junou..
Missä määrin rajoittaisitte itseilmaisua eli puuttuisitte huutoon? Rankaisisitteko omaanne tällaisesta?
Nimim. Alkaa väsyä äitikin
Kommentit (6)
Meillä on ollut välillä samantapaista. Mun mielestä ei saa rankaista jos on paha mieli, eihän se oli paha asia sinänsä. Meillä on auttanut niinkuin tuo edellinen kirjoittaja kirjoitti myös sylissä pito. Siis heti kun tullaan kotiin niin pidetään sylissä, jutellaan ja luetaan kirjaa yhdessä tms. rauhallista ja sitten vasta aletaan tehdä hommia kun puolisen tuntia tms. on oltu ihan rauhassa. Nyt ei yleensä tällasta tarvita, vaikka joinakin päivinä jos tyttö on selkeästi väsynyt niin tehdään tää juttu vieläkin vaikka on jo kohta 4v. Ihanaa on itse saada sen jälkeen tehtyä ruoka yms kunnolla kun tyttö leikkii hyvillä mielin rauhassa omassa huoneessaan eikä kinua, kitise ja raivoa mistään... Jotenkin täytyy hellyyttä ja läheisyyttäkin tankata. Väsyneenä alkaa kiukuttelu helpommin jos kenelläkään ei ole aikaa... siis älä rankaise vaan ota hetki aikaa kunnes on hyvä mieli, sitten saat tehdä hommatkin rauhassa ja lapsella on iloinen mieli... :) Ja omatkin hermot säästyy...
Satta olla myos, etta tytto on niin vasynyt, etta ei jaksa muuta kuin raivota. Meilla nimittain samanlaista kaytosta nyt kun paikkarit jaamassa pois 2vja3kk Jos itse olen 100% tyotn kaytettavissa ei kohtauksi tule, eli HUOMOTA kaivataan ja sita myos meilla annetaan omien voimavarojen puitteissa.Valilla otaa oikeen paahan (siis mina itse) kun on itsekin vasynyt rv 30 ja ei millaan jaksaisi...
Päälle vielä uhmaikä ja uusi elämäntilanne, vanhemmista erossaolo ottaa koville. Toki lyömiseen ja tarvaroiden heittelyyn tulee puuttua, mutta itse en sulkisi tyttöä yksikseen vaan päinvastoin yrittäisin rauhoittaa illat yhdessäoloon. Tehkää jotain rauhallista yhdessä, lukekaa kirjoja, piirtäkää tms. Yrittäkää olla iltaisin mahdollisimman paljon lapsen kanssa. Tilanne varmaan rauhoittuu ajan kanssa.
eli läheisyyttä heti hoidon jälkeen. Istahdatte hetkeksi sylikkäin juttelemaan päivän jutuista. Luette vaikka jonkun kirjan. Annat lapselle hänen kaipaamaan huomiota ja läheisyyttä.
Meillä poika aloitti hoidon 2-vuotiaana ja alku oli aika samanlainen kuin teilläkin. Hän oli iltaisin tosi väsynyt ja selvästikin purki kaiken meihin vanhempiin illalla. Illat olivat yhtä kiukkua kiukun perään. Aika on tehnyt tehtävänsä, eli kun hän oli riittävän pitkään käynyt hoidossa, helpottui illatkin.
Kyllä se helpottaa, usko pois!!
paitsi että meillä ollaan kotihoidossa yhä edelleen, eikä mitään muitakaan suuria elämänmuutoksia ole hiljattain ollut. Tai on, vauva syntyi, anyway, laitan iän piikkiin ja jaksan sillä ajatuksella, että joskus helpottaa...
lapsi kaipaa paljon huomiota ja hakee sen kiukuttelemalla. Ootteko kokeillu kun tuutte kotiin istahdatte vaikka sylikkäin heti aluksi lukemaan vaikka kirjaa tai jotain muuta lapselle mieluista tekemistä. (legoilla rakentamista, kotileikkiä yms.)ja teette muut hommat vasta sen jälkeen. Silloin lapsi saa aikuisen huomion hetkeksi ihan vaan itselleen. Meillä ainakin toimi kun neiti oli pieni.