Haaveilen teini-iän rakkaudestani

Otsikko on ehkä hieman liioiteltu, mutta poden ikävää teini-iän rakkauttani kohtaan. Olemme lähemmäs 40-vuotiaita ja elämä on kuljettanut meidät eri puolille maapalloa. En koskaan seurustellut tämän pojan kanssa, mutta olimme tiiviisti tekemisissä joka päivä teini-iässä. Koen, että en saanut koskaan tilaisuutta kertoa rakkaudestani ja nyt on liian myöhäistä, molemmilla on perheet ja lapset.

En haluaisi missään tapauksessa erota miehestäni, jota rakastan yli kaiken. Silti koen kovaa ikävää ja pettymystä, koska en saanut koskaan seurustella tämän miehen kanssa. Emme pidä tällä hetkellä yhteyttä, koska elämme niin kaukana toisistamme. Facebookin välityksellä tiedän ja näen kuvista hänen elämästään. Aina, kun näen hänestä kuvia, jään moneksi päiväksi haaveilemaan ja koen huonoa omaatuntoa miestäni kohtaan. Mitä tässä voisi tehdä? Facebookissa en voi häntä poistaa, koska se olisi liian outoa, ottaen huomioon historiamme. En kuitenkaan kestä enää tätä menneisyyden kaipuuta ja haaveilua, se rasittaa jo mieltäni liikaa.