Vierailija

Otsikko on ehkä hieman liioiteltu, mutta poden ikävää teini-iän rakkauttani kohtaan. Olemme lähemmäs 40-vuotiaita ja elämä on kuljettanut meidät eri puolille maapalloa. En koskaan seurustellut tämän pojan kanssa, mutta olimme tiiviisti tekemisissä joka päivä teini-iässä. Koen, että en saanut koskaan tilaisuutta kertoa rakkaudestani ja nyt on liian myöhäistä, molemmilla on perheet ja lapset.

En haluaisi missään tapauksessa erota miehestäni, jota rakastan yli kaiken. Silti koen kovaa ikävää ja pettymystä, koska en saanut koskaan seurustella tämän miehen kanssa. Emme pidä tällä hetkellä yhteyttä, koska elämme niin kaukana toisistamme. Facebookin välityksellä tiedän ja näen kuvista hänen elämästään. Aina, kun näen hänestä kuvia, jään moneksi päiväksi haaveilemaan ja koen huonoa omaatuntoa miestäni kohtaan. Mitä tässä voisi tehdä? Facebookissa en voi häntä poistaa, koska se olisi liian outoa, ottaen huomioon historiamme. En kuitenkaan kestä enää tätä menneisyyden kaipuuta ja haaveilua, se rasittaa jo mieltäni liikaa.

  • ylös 0
  • alas 0

Kommentit (2)

Vierailija

Onko kellään muulla tällaista menneisyyden kaipuuta koskaan? Miten tästä pääsisi eroon? Ap

Vierailija

Onkohan tämä jotain lähestyvää 4kympin kriisiä? Eikö kellään muulla ole koskaan ajatukset jossain nuoruuden ihastuksensa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla