Lue keskustelun säännöt.
Muita useamman aikuisen vanhempia, joilla ei juuri toivoa lapsenlapsista?
27.01.2016 |
Vanhin poikani on kolmikymppinen ja parisuhteessa kyllä. Ovat menevieä uraohjuksia ja päättäneet (jyrkästi), ettei lapsia heidän elämäänsä tule.
Toinen poika on homo. Tämähän ei vielä tarkoita, etteikö lasta voisi tavalla tai toisella tulla, mutta epätodennäköistä.
Nuorin on tyttö (24-vuotias) ja ilmoittanut, ettei koskaan halua lapsia.
Noh... minkäs teet? Ei ole minun asiani arvostella heidän valintojaan (homous ei toki sitä ole) enkä totisesti ole puhunut kielteiseen sävyyn heidän päätöksistään. Vähän salaa kuitenkin surettaa, en voi sille oikein mitään...
Kommentit (4)
Oma äitini jää todennäköisesti lapsenlapsettomaksi. Kumpikaan meistä lapsista ei näillä näkymin hanki omia lapsia. Siskoni lisääntymiselle arvioisin kuitenkin vielä pienen mahdollisuuden. Itse olen jonossa sterilisaatioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän elättelen toivoa, että josko tämä tytär vielä mielensä muuttaisi.
Mutta korostan, että en missään tapauksessa painosta enkä siis ota edes koskaan aihetta puheeksi. Olen aivan ehdottomasti sitä mieltä, että on heidän täysin oma asiansa.
En voi kuitenkaan sanoa, kuten ensimmäinen vastaaja, etteikö vähän kaihertaisi.
Minäkin sanoin vielä 30-vuotiaana, etten koskaan halua lapsia. Suhde oli vakiintunut, samoin työ ja muu elämä. Sitten out of the blue, yhtäkkiä 32-vuotiaana alkoi tuntua siltä, että ehkä mä haluankin lapsia.
Lähipiirissä kaverit sai lapsia ja näki, ettei se perhe-elämä niin kamalaa olekaan, mitä oli ajatellut. Jonkin ajan päästä tuosta sain esikoiseni enkä kadu - päinvastoin.
Joskus, ei tietenkään aina, mieli voi muuttua nopeastikin.
No mulle on molemmat muksut ilmoittaneet etteivät lapsia halua. Ihan omat päätöksensä tekevät ja olenkin sanonut että ei niitä pidä hankkiakkaan jos ei siltä tunnu.
Ihan sujut olen tämän asian kanssa, mutta tietenkin sitä joskus miettii ettei musta nyt sitten mummua tule, joka olisi ihan mukavaa. Mutta niinkuin sanoin, ei tuo kaiherra enkä sitä murehdi.