Jään yhden lapsen vanhemmaksi

Ymmärrän todella surusi. Ei harrastukset ja matkat korvaa lasta. Ero asia tietysti niille jotka lasta eivät halua.

*eri asia ei ero asia

Minulle ainakin tuli yllätyksenä, kuinka turhauttavaa se rutiinista toiseen arki minulle sitten olikaan. Olin aina kuvitellut haluavani ison perheen. 

Voivoi. Minä jäin kahden lapsen kanssa yksin, koska mieheni menehtyi.. En jaksa kommentoida tekstiäsi enempää. Ota vaikka ero ja eti mies kuka haluaa lapsia paljon.

Mieti mitä SINÄ haluat! Jos haluat toisen, tee toinen. Meillä ei ollut enää mahdollista hankkia toista, harmittaa ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mieti mitä SINÄ haluat! Jos haluat toisen, tee toinen. Meillä ei ollut enää mahdollista hankkia toista, harmittaa ikuisesti.

Kannattaa ehkä kuitenkin miettiä myös sitä lasta. Haluaako lapselle perheen jossa vanhemmat ovat valmiita sitoutumaan perheeseen, jopa niissä kuuluisissa vastoinkäymisissä.

Olin monta vuotta samassa tilanteessa. Mies ei tiennyt kestääkö enää ikinä toista. Nyt meidän lapsi on vähän isompi (5v) ja aika ihana ja kiva kaikinpuolin. Toinen lapsi syntyy 5.5v ikäerolla, mutta henkisesti olin myös valmis jäämään yksilapsiseksi. Monen vuoden jälkeen oli vaikea uskoa että puoliso tätä tosissaan haluaa, mutta nyt vaikuttaa kaikinpuolin tyytyväiseltä, varsinkin kun on toinen poika matkalla. Mutta olisin voinut tyytyä ainokaiseenikin, on ollut vähän uudelleen orientoitumista tähän. Kyllä se aika vie pahimman surun pois, vei ainakin minulla.

Puoliso hakeutuu vasektomiaan kun toinen lapsi on syntynyt mikä on minulle täysin ok.

Vierailija kirjoitti:

Mieti mitä SINÄ haluat! Jos haluat toisen, tee toinen. Meillä ei ollut enää mahdollista hankkia toista, harmittaa ikuisesti.

Mieheltäkö salaa ap:n pitäis se lapsi tehdä? Tuolla tavoin ajattelevat naiset on itsekkäitä sekopäitä. Eiköhän noista asioista kuulu yleensä sopia yhdessä ja jos toinen ei halua niin sit ei tehdä. Aina voi lähteä suhteesta ja etsiä uuden kumppanin kenen kanssa tehdä se toinen lapsi. Miehen mieli saattaa sitäpaitsi vielä muuttua kunhan esikoinen on vähän isompi.

Mun teksti...kun puhuttiin lasten hankinnasta niin mies oli sitä mieltä että ehdottomasti kaksi. Sit tuli lapsi,joka ensimmäisen vuoden nukkui todella huonosti,oli tissitakiainen yms. Kuitenkin terve ja iloinen poika. Mies kieltäytyi edes puhumasta toisen lapsen hankinnasta. Nyt poika on kohta neljä vuotias ja alan hyväksyä asian,että meille ei tule toista..

Vierailija kirjoitti:

Olin monta vuotta samassa tilanteessa. Mies ei tiennyt kestääkö enää ikinä toista. Nyt meidän lapsi on vähän isompi (5v) ja aika ihana ja kiva kaikinpuolin. Toinen lapsi syntyy 5.5v ikäerolla, mutta henkisesti olin myös valmis jäämään yksilapsiseksi. Monen vuoden jälkeen oli vaikea uskoa että puoliso tätä tosissaan haluaa, mutta nyt vaikuttaa kaikinpuolin tyytyväiseltä, varsinkin kun on toinen poika matkalla. Mutta olisin voinut tyytyä ainokaiseenikin, on ollut vähän uudelleen orientoitumista tähän. Kyllä se aika vie pahimman surun pois, vei ainakin minulla.

Puoliso hakeutuu vasektomiaan kun toinen lapsi on syntynyt mikä on minulle täysin ok.

Mutta entäs se tyttö????? mies saa mitä haluaa kaksinverroin, mut mitäs sulla.... Kyllä nää äiti tytär jutut on vaan niiiiiiiiiiin ihania! mulla eka kolme poikaa ja sit tuli tyttö.

Ap, olen täysin samassa tilanteessa. Lapsi jo kolme ja vieläpä helppo tapaus, nukkuukin superhyvin. Silti miehen mielestä on jotenkin tosi raskasta. En tosin enää haaveile toisesta koska en jaksa miehen valitusta.

Ainoa 100% ehkäisy on pidättäytyminen. Mietipä sitä. Minkä se miehes mahtaa jos "vahinko" käy :)

Ei ole oikein sua kohtaan kun noin kovasti haluat toista, tää on SUN elämäs! eikä miehesi voi päättää siitä.

Sä kadut jos et tee toista!!!!

T: Neljän lapsen äiti

12: lisää, että nelonen tuli meille "yllärinä". Ja voit uskoa että mies on nyt onnessaan kun hänellä on maailman ihanin ja kaunein tytär :) ei halua edes ajatella mistä jäätäisikään paitsi jos tätä nöpönenää ei olis syntynyt :)

Meillä lähtötilanne oli se, että mies ei halunnut lapsia. Minä halusin kaksi. Teimme kompromissin ja sovimme yhdestä. Meidän tapauksessa ONNEKSI. En minäkään ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti, vaikka jäinkin kotiin uudestaan lapsen kanssa lyhyen työpätkän jälkeen. Yhtään intensiivisempi lapsiperhearki ei olisi yhtään minua varten. Yhden kanssa se on joskus jopa nautinnollista. :)

Todella hyvä, että mies ymmärtää, ettei hän ole lapsiperhetyyppiä, ja vieläpä kommunikoi sen selvästi. Isot propsit siitä. Miehen itsetuntemus tässä asiassa saattoi juuri pelastaa perheenne tulevaisuuden.

Sinulle sanoisin, että kannattaa muistaa maailmassa olevan paljon muutakin kuin äitiys. Näin lapsettomana on vheppo nähdä, miten putkinäköisiksi jotkut äidit käyvät. Elämä on täynnä kiinnostavaa tehtävää ja koettavaa, eikä vanhemmuus muodosta siitä edes yhtä prosenttia.

Ymmärrän pettymyksen ja harmituksen. Meillä vaan minä, äiti jouduin toteamaan, etten jaksa raskautta, vauva-aikaa ym. enää uudelleen. Miehelle toinen lapsi olisi ollut ok. Harmittaa, ettei lapsi saa sisarusta, mutta minkä teet. Elämä on nyt ihan leppoisaa yhden lapsen kanssa, mutta tämä vanhemmuuden vastuu painaa harteita.