Kotitöistä! Miten paljon miehenne osallistuvat?
Miten teillä on raskausaikana ja vauvan synnyttyä kotityöt sujuneet? Kysyn koska imuroin juuri raivopäissäni koko kämpän pyydettyäni ensin noin viikon verran miestä tekemään sen kun raskausviikkoja on kuitenkin jo 33+5 ja selkä tulee paljosta kumartelusta kipeäksi. Mies kyllä auttaa yleensä kun pyydän mutta ei ole ehkä se kaikista oma-aloitteisin.. Oon varoitellut että sitten kun esikoinen syntyy niin en ole mikään kotihengetär joka hoitaa vauvaa ja väliajat kiillottaa pöytähopeita ja mies on sanonut että joo kyllä hän tajuaa älä huolehdi. Hänellä ei kuitenkaan ole kaveripiirissä lapsia eikä näinollen myöskään isiä jotka voisivat kertoa miten totaalinen äidin, ja isän, väsymys on kun vauva on pieni. Pelkään että arki koittaa liian rankkana.
Kertokaa miten teidän miehenne ovat hoitaneet kotia vauvan synnyttyä! Vai onko kämppä levinnyt totaalisesti käsiin?
Kommentit (26)
eikä tämä johdu raskaudesta, vaan hän on yleensäkin erittäin aktiivinen kodinhoitaja. Meillä käy siivooja pari kertaa kuussa, joten sellaista ylläpitosiivousta tämä meillä nykyisin on. Pyykin pesemisen mies hoitaa lähes kokonaan, samoin imuroinnin. Minä sitten laitan ruokaa.
Kun olin kotona äitiyslomalla/hoitovapaalla (eikä meillä silloin siivooja käynyt), niin luonnollisesti sellaiset päivittäiset siivoukset (siis tavaroiden paikoilleen laittaminen ja järjesteleminen, pyykin pesu) olivat enemmän minun vastuullani. Mutta viikkosiivous tehtiin yhdessä. Tai sitten niin, että jompi kumpi hoiti lasta ja toinen siivosi. Minä usein pidin imurointia ihanana " hermolepona" , joten annoin vauvan suosiolla miehelle ja hoidin imuroinnit.
Ei siis valittamista. Minusta tuntuu välillä, että mies itse toivoisi, että vaimo osallistuisi kodinhoitoon vähän aktiivisemmin :).
Meille syntyy pian toinen lapsi. Mies on ottanut imuroinnin ja moppauksen ihan oma-aloitteisesti itselleen jo muutama kuukausi sitten. Tosin mies imuroi mun mielestä liian harvoin, mutta olkoot, tämä raskausaika on vain väliaikaista. Lisäksi mieheni vie roskia ja käy kaupassa, mä teen sitten melkein kaikki muut kotityöt, kun olen kerran kotona ja vointi on hyvä, mitä nyt yleisesti kolottaa, mutta ei supistuksia tms...Mutta toi imurointi on kauheaa...joten hyvä näin.
Meillä kun esikoinen syntyi, en oikein osannut levätä vaan paahdoin kotihommia ja siivosin entiseen malliin, kun vieraita kävi niin paljon. En pystynyt istumaan ekaan kahteen viikkoon normaalisti. Nyt kokemuksesta viisastuneena olen sanonut miehelle, että aion levätä ja ottaa aikaa palautumiselle ekat pari viikkoa enkä esitä urheaa ja reipasta. Vieraat saavat tuoda omat pullat mukanaan ja villakoirat lennelkööt, jos mies ei tajua siivota...voihan tietty olla, että toisesta synnytyksestä palautuu nopeammin. Isyysloman jälkeen sitten yritän palata arkirutiineihin, kun esikoinen vaatii ulkoilua jne...
Spiral 39+1
.. ELi häntä ei kyllä " pieni" sotkuisuus haittaa, toisin kuin minua. Imuroimaan en häntä saa, ja koska mies on päivät töissä, on luonnollista että minä tiskaan meilä. Viikonloppusin joskus tiskaa ja aina siivouspäivisin imuroi ja luutuaa lattiat, kun on siinä työssä paljon tarkempi. Mutta tosiaan tuon suunnilleen joka kolmas viikkoisen suursiivouksen lisäksi hänen mielestään imurointia ei juurikaan tarvitse ja siksipä hän ei imuroi :). Vessaa en ole meidän vuoden kestäneen avioliittomme aika saanut pesemään kertaakaan, pöntön sentään joskus on kuurannut.. Yleensä minä olen se, joka tekee kaikki työt, mutta en nyt kovin paljon ole vaatinutkaan, kun itselläni aikaa on selvästi enemmän näihin hommiin. Kuitenkin luotan ja uskon niin, että vauvan syntymän jälkeen hän ymmärtää, että työt on tehtävä tasaisesti yhdessä, niin että molemmille jää omaa aikaa.
helmiryyni 36+6
Ja pyytämisen jälkeenkin menee yleensä monta päivää ennen kuin tapahtuu mitään... Ja siinä vaiheessa mä oon jo niin hermostunut että teen mieluummin itse. Imuroinnin mies hoitaa meillä oikeastaan aina, koska hän tekee sen todellakin paljon huolellisemmin (jopa raivostuttavan hitaasti:)), mutta oikeastaan kaikki muu jää mulle... Siis tiskit, pyykit, pölyt, lattianpesu, ja se jokapäiväinen tavaroiden siistiminen ym. ym.
Mä en silti voi tajuta että onko miehet muka oikeasti niin tyhmiä, ettei ne huomaa, kun pölyä alkaa kertyä lattioille tai tiskiä pöydille. Sitten vasta kun akka on vähän aika nalkuttanut, voi hyvässä lykyssä jotain tehdä. Tai sitten ne on vaan niin laiskoja... :)
Minä teen kotityöt ja mies tuo rahaa. reilupeli.. käyn kyllä itsekkin töissä n 30 h viikossa mutta näin meillä enkä ole katkera. apua saa jos pyytää.
raskaana tai ei sitten. Hän ei ollut välittänyt imuroida edes kun kävin synnyttämässä meidän eka lapsi ( silloin kyllä suutuin ).
En tiedä miten likaista pitäisi olla ennekuin miheni rupeisi imuroida ja mopata. En ole jaksanut odottaa ikinä niin kauan.
Ja kyllä täälläkin joskus v-ttaa oikein kunnolla kun toinen ei tajua edes imuroida vaikka täällä ollaan ihan viimeisin päällä taas raskaana...
Hyvää kun tajuaa edes vähän katsoa mitä esikoinen keskii niin kauan kun meikäläinen yrittää siivota.
Fia 38+5
Olen ollut lapsen kanssa kotona pian 3 vuotta ja nyt odotetaan toista lasta syntyväksi minä hetkenä hyvänsä. Mä huolehdin arkipäivisin miehen töissä ollessa yleensä kaupassa käynneistä ja päivällisen valmistelusta/tekemisestä. Mun vastuulla on myös tiski- ja pyykinpesukoneen täyttäminen ja tyhjentäminen (mun omasta halusta, koska mies on niissä hommissa ihan käsi...). Kerran viikossa siivotaa yhdessä ja myös poikamme (2 v 8 kk) osallistuu siihen, yleensä pölyjä pyyhkimällä (on ihan hulluna siihen hommaan). Mä yleensä imuroin, koska tykkään siitä oikeasti ja mies sitten pyyhkii pölyt (pojan kanssa), pesee kylppärin ja lattiat. Kokonaan miehen hommia on roskien viemiset ja käsin tiskattavien astioiden tiskaaminen. Noita " omia" hommiaan ei ole kyllä varmaan koskaan tehnyt ilman sanomista, mutta tekee ne onneksi edes silloin. Nyt kun olen viimeisillään raskaana, mies on siivonnut monena viikonloppuna, kun mulla toi imuroiminen ottaa selkään, eikä muutenkaan huvita koko ajan kumarrella. Tyytyväinen siis olen, vaikka joskus toivoisinkin miehen olevan hieman oma-aloitteisempi.
Hoidan pyykin ja pääosin myös ruuanlaiton. Mies lähinnä siivoomisen, jota vihaan. Olen kyllä väläytellyt mahdollisuutta siivoojasta, mutta mies on sitä mieltä että siivoaa ennemmin itse kuin maksaa siitä jollekin muulle. Musta meillä vois käydä siivooja esim. joka toinen viikko. Imurois, pesis lattiat, pyyhkis pölyt ja sillä " omalla" vuorolla vois sitten tyytyä imurointiin.
Iglu ja Kepa rv32+0+mies ja koira
vaikka olenkin kotiäitinä ja hän käy töissä. Kiitos siitä anopille! Hän opetti poikansa tekemään kotitöitä pienestä pitäen.
Päävastuu kodin siivouksesta on mulla, mutta mies imuroi oma-aloitteisesti, jos en ole ehtinyt. Laittaa tiskit koneeseen ja tyhjää koneen, heittää pyykit koneeseen ja laittaa kuivaajaan, jos en ole ehtinyt pyykkejä hoidella. Pesee ja imuroi auton (inhoan sitä) ja hoitaa muutenkin sen puolen. Mieheni on myös innokas ruoanlaittaja, kokkaa kausittain jopa enemmän kuin minä (ja parempaa ruokaa... )
Esikoisen synnyttyä mies oli kotona 3 viikkoa ja hoiti koko huushollin niin, että minun ei tarvinnut kuin imettää ja nousta syömään ja hoidella vauvaa.
Totta kai välillä pyydän miestä tekemään kotitöitä, mutta siihen hän reagoi positiiviseen tyyliin, eikä pidä minua nalkuttajana. Yhteistyötä, niin elämä on kummallekin helpompaa.
Meillä esikoinen on vielä tiiviisti masussa, mutta tähän asti kahdestaan ollaan tehty sellainen jako, että mies pesee pyykit ja laittaa ruuan ja minä puolestani käyn kaupassa ja siivoan. Jonkinlainen tasajako varmaan tulee meillä onnistumaan jatkossakin.
mies meillä. Ei vaikka pyytää, käskee, mitä tahansa. Muistaa kyllä sanoa joka kerta sen jälkeen kun olen juuri lopettanut siivoamisen, että olisinhan mä tehnyt.. Niin varmaan. Koskaan ei ole edes astioita koneeseen laittanut, eikä eläissään imuroinut muuta kuin autoa, meillä 1 lapsi ja toinen toivottavasti parin päivän päästä, kotieläimiä löytyy myös. Tykkään kyllä siivota, mutta rajansa kaikella, joskus tarvis kyllä apua. Kotikasvatus kai osittain syynä, koskaan ei ole joutunut mitään tekemään. Auton hoitaa kyllä, koska on innokas autonrakentaja, ja viettää yöt muutenkin autoa laitellen. Roskat on vienyt nyt raskausaikana, kun kasaan ne eteisen oven eteen, saattaa kyllä joskus jopa siirtää ne siitä parvekkeelle (!), " vien sit myöhemmin" .. Tekee muuten töitä muutaman päivän viikossa, eli työväsymys ei kyllä ole syynä, minä sen kodin hoidin/hoidan silloin kun olen töissä, vuorotyöläinen olen. Huoh.. Tulipahan valitus.. :/
Meillä mies on todellakin intosiivooja. voi kuulostaa turhalta valitukselta, mutta joskus se on jopa rasittavaa. Se saattaa tulla jonkun lehtipinon kanssa ja vaatia, että nyt katsotaan mitä voi heittää pois..:) Kaikki olis aina heitettävä pois:) No, turhasta valitan, koska on tosi kiva, kun toinen on järjestelmällinen ja siisti. itse olen suurpiirteisempi, siivoaan tyyliin " sotken viikon-kaksi, sitten siivoan kunnolla" . Mies puuhastelee päivittäin. Ruoan teen kyllä minä, mutta tykkäänkin siitä kyllä. Hyvin meillä siinä suhteessa menee, ja miksei muutenkin:)
Olen aina ollut suurpiirteinen siivouksen kanssa, mies neuroottinen. No, se on tarttunut. Nykyään imuroin joka toinen päivä, hoidan tiskit päivittäin, tuuletan matot kerran viikossa, teen ruoan, pesen pyykin jne..
Se kyllä pisti vihaksi kun mies ei siivonnut lastenhuonetta sillä aikaa kun olin synnärillä vaan laittoi äitinsä asialle.
Kerran kun istuttiin ruokapöydässä ja syötiin mielestäni todella onnistunutta ruokaa niin sanoin miehelleni että " Voisit sinäkin opetella tekemään jotain ruokaa" . Mies siihen tylysti " Minä tuon rahan" ... Tuntui todella pahalle, enhän minä tarkoittanut että miehen pitäis ottaa enemmän vastuuta kotona vaan olis hyvä jos joku muukin osaisi kokata. Mitäs sitten syövät kun olen keväällä synnärillä ja mies pojan kanssa kotona? Täytyy varmaan tehdä pakastimeen valmiiksi...
Olen kyllä himo imuroimaan ja laitan tiskoneen päälle + siivoan keittiön.Mies hoitaa aina ruokapuolen,pyykit ja lattioitten pesun..Niin ja hoidanhan mä myös ulkotyöt(lumenluonnit yms.)
Näin on hyvä.
Ollaan asuttu yhdessä kymmenisen vuotta, ja aina on kotityöt ollu yhteisiä. Sanoin alussa kun muutettiin että jos ei siivoa, saa lähteä... Meillä on 8v ja 9v lapset ja kolmatta jo toivottavasti odotellaa. Kotityöt ja lasten hoito on aina mennyt puoliksi, YÖSYÖTÖT mukaan lukien. Mies käy kolmivuorotyössä ja silti jaksaa osallistua kaikkeen. Ehkä olen liian vaativa, mutta ei tuo ole ikinä valittanut.
...ja muutenkin paljon enemman kodinhoito-orientoitunut kuin mina; hoitaa myos aktiivisesti lasta (vaihtaa vaippoja, pukee, laittaa nukkumaan, syottaa jne). Minun aluettani on lahinna ollut lapsenhoidon lisaksi (imetin pitkaan joten varsinkin tama oli mun aluetta) pyykinpesu ja vaatehuolto, saatan joskus laittaa tosin ruokaakin mutta paasaantoisesti se on kylla mies joka sen tekee (ja hyvin tekeekin). Meilla on siis ollut aina tama kuvio, lasten tuleminen ei siihen ole sen kummempia vaikuttanut; ensimmaisille treffeillemme mies kutsui minut kotiinsa syomaan laittamaansa ruokaa ja olin myyty. ;-) Kaymme molemmat kokopaivatoissa, ansaitsemme lahestulkoon tasan saman verran, ja meilla on esikoinen 2,5 v ja toinen tulossa mina paivana tahansa.
mies hoitaa koko pyykkipuolen, siivouspäivinä imuroinnin, mattojen ulkoilutuksen ja lakananvaihdon.
Minä hoidan tiskit, siivouspäivinä moppauksen, vessan pesun ja pölyjen pyyhinnän.
Ruokia mies taitaa tehdä useammin kuin minä...
Kun muutettiin yhteen, ei ukko tehnyt mitään ja itse se on pitänyt kouluttaa. Minä vaadin ehdotonta siisteyttä ja tulen suorastaan sairaaksi jos on sotkuista. Huomasin, että kun kysyin että haluatko hoitaa tiskit vai pyykit niin ukko sai itse valita mieluisensa, ja kun tehtävänjako on selvä niin mies ei mene hämmennyksiin siitä, mitä hänen odotetaan tekevän. Oma-aloitteisuuttakin on kehittynyt.
Homma toimii :) Ei valittamista, enää!
Asumme kolmiossa, minä, mies, lapsi v ja koira. Huonejako on seuraava: makuuhuoneessa on miehen työpöytä ja tietokone. Lastenhuoneessa on minun " työpöytäni" (jota käytän kerran viikossa kun saan vapaata pari tuntia) johon mies kuitenkin kippaa kaikki tavaransa.
Kun olen riittävän kauan pyytänyt ja käskenyt, valittanut ja nalkuttanut, saan tarpeekseni ja sulkeudun lastenhuoneeseen. Raivaan lattian esiin ja kippaan miehen tavarat sieltä makuuhuoneeseen sängyn päälle, nukkukoon niiden seassa tai pistäkööt paikoilleen. Ilmoitan että muutan lastenhuoneeseen ja nukun siellä myös, eipähän tarvitse kärsiä pölyallergioista ja sotkusta. Siinä vaiheessa mies sitten älyää pistää hösseliksi ja siivoaa makuuhuoneesta roinansa ja kyseleekin myös loppupäivän että miten voisi olla avuksi tai mistä vielä pitäisi siivota. :)
Tätä tapahtuu meillä ehkä kahden kuukauden välein, mutta tulokset sillä ovat niin hyvät että pitäisi toteuttaa systeemi useamminkin...
Mies imuroi,moppailee ja pyyhkii pölyjä ja minä sitten täyttelen ja tyhjentelen tiskikoneen ja hoidan pyykinpesun.Mies tosin kyllä nostaa tarvittaessa painavan pyykkikorin niin,että ei tarvitse kyykkiä.
Ruoka laitetaan sitten ihan yhteistuumin!
meillä mä teen kaiken. kyl mies voi joskus poimia roskia jos on mut siihen se jääkin. sanoin jo muutama viikko sitten et vie roskat. vein sit ite pari päivää sitten kun parvekkella oli kertyny vähän roskia.
viime joulukuussa kyllästyin itkemiseen ja tiskaamiseen ja hankkin tiskikoneen. imuroimaan pistin sen kerran ja sain ite imuroida vielä kun fuskas niin pahasti. mies sanoo aina et mielummin elää paskassa kuin tekee asialle jotain. välillä tuntee itteensä kodinhoitajalta. vielä jaksaa hieman siivoa mut sit lopussa tulee kyllä olemaan vaikeeta. niin ja meitä on vielä mies, minä, 2 lasta (kolmas tulossa toukokuussa) ja kaks kissaa joten siivottavaa on aina. vaatteet se ei mitenkään saa siirrettyä kaappiin vaikka sanoo monta kertaa. ja yks asia mitä aina ottaa päähän on likaiset sukat jotka " asuu" sohvan alla pienissä kasoissa. hyi!
my_selene ja Frööken rv 25+