Onko täällä ketään pitkässä onnellisessa parisuhteessa elävää?

Olemme mieheni kanssa olleet kimpassa kohta 33 vuotta. Vuodet ovat olleet ylä- ja alamäkiä, mutta jokin on kuitenkin aina pitänyt meidät yhdessä. Särmät ovat hioutuneet ja tasoittuneet ja olen onnellinen. Ei elämä ole yhtä ruusuilla tanssimista, mutta jos toista rakastaa ja haluaa olla yhdessä, on ylämäen jälkeen jossain vaiheessa taas helppoa alamäkeä. Aina ei kannata takoa päätä seinään ja kestää, kestää. Parempi erota, mutta aina ero ja uusi ei ole parempi. Jokaisen täytyy itse harkita paraneeko vaihtamalla. Pitkän suhteen etuja on se, ettei kaikkea tarvitse sanoa ääneen. Tietää sanomattakin mitä toinen tuumaa. Ja hyvä on silti kysyä, ettei pidetä itsestäänselvyytenä. Rakkauden ensihuuma ei kestä ikuisesti, se on fakta. Jos haluaa olla koko ajan pökerryksissä rakkauden endorfiineista, on etsittävä uusi rakkaus aika usein. Se on vähän, että sitä saa mitä tilaa.

Yhdessä 32 v. Kumpikin on oma itsensä tasa-arvoisessa suhteessa, mitään turhanaikaisia valta- ja ihmissuhdepelejä ei pelata. Aikaa ei uhrata parisuhteen jokaisen osa-alueen perinpohjaiseen analysointiin tai taivasteluun, vaan eletään näillä mennään -periaatteella. Kumpikin on aina ollut töissä ja sitä kautta taloudellisesti riippumaton toisesta. Omaisuus ja lainat ovat 50/50. Kumpikin hoitaa kotona ne hommat, jotka osaa. Riidellään välillä railakkaasti, mutta osataan myös sopia, eikä ole koskaan ollut väkivaltaa. Kummallakin on myös omia juttuja ja omaa elämää. Fyysinen vetovoima on minun mielestäni suhteen ehdoton edellytys, muuten kyse olisi kavereiden kimppakämpästä.

Ollaan oltu yhdessä kohta 19v, joista naimisissa 15v. Ja väittäisin, että onnellisia ollaan oltu koko tämä aika. Ollaan samankaltaisia, mutta intohimoa löytyy kuitenkin.

Kolme yhteistä lasta, iso okt, kaksi autoa, yksi mp, koira ja kissa.

Ja mopokin tallista löytyy toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sellaista pitkää liittoa olekaan, jossa elämä olisi koko ajan yhtä auvoa ja onnea. Mutta perusonnelista täälläkin, myötä- ja vastoinkäymisineen. Naimisissa 20 v.

Tätä olin itsekin tulossa kirjoittamaan. Onnellisuus on pitkässä suhteessa vähän eri tavalla määriteltävissä kuin lyhyemmän aikaa kestäneessä, jossa on vielä alkuhuuma päällä.

Me ollaan oltu yhdessä yli 24 v, häistä tulee kesällä 15 v. Ollaan vielä melko teinipari, kun seurustelun alussa olimme 17- ja 19-vuotiaita.

Kerrankin ketju josta tulee hyvälle mielelle. Ehkä minäkin löydän hyvän puolison.

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin ketju josta tulee hyvälle mielelle. Ehkä minäkin löydän hyvän puolison.

Ja ehkä sinäkin vielä olet hyvä puoliso.

47 vuotta yhdessä ja 45 naimisissa. On ollut kaikenlaista vastoinkäymistä ja muuta skeidaa, mutta pettäneet emme ole.

Rahat ovat olleet aina  yhteisä ja kumpikaan ei ole tuhlari eikä pistä omaa etuaan puolison ja lasten (ja lastenlasten) edun edelle.

Keskituloisa olemme olleet ja kaiken rahan pistäneet kotiin ja mökkiin yms.

Nuorempana matkusteltiin jonkun verran yhdessä, mutta mieluummin olemme mökillä ja vesillä ja metsissä.

Erittäin vähän yhteisiä harrastuksia ja kummallakin on suurin osa kavreista vain omia kavereita.

Mies on sosiaalisempi ja minä enemmin introvertti.

Hyvä seksi oli kyllä suurin syy rakstumiseen ja se on kyllä jatkunut vielä vanhankin.

Odotan saavani paljon alapeukkuja, kuten kaikki, jotka kirjoittavat hyvistä asioista:))))

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin ketju josta tulee hyvälle mielelle. Ehkä minäkin löydän hyvän puolison.

Kiva kuulla, hyvää mieltä mä tällä aloituksella hain. :) Ja sain sen itsellenikin.

Kohta vuosikymmen yhdessä, perheestä haaveillaan näin kolmikymppisten kynnyksellä. Kumpikin toivottomia jääräpäitä, mutta osataan toimia yhdessä ja arvostaa toisessa sopivaa hankaluutta. Osataan toki sopia myös riidat ja kunnioittaa toista erimielisyyksistä huolimatta. Kumpikaan ei ole suostunut luovuttamaan yhteiselämän suhteen, vaikka muutama kriisi on yhdessä koettukin. tosin suuria murheita, kuten uskottomuutta ei ole ollut. Siksi suhde toimiikin, kun molemmat haluaa sen toimivan. arvostetaan kumpikin toista paljon ja kerrotaan se myös ääneen. Hellyys ja seksi on aina kuulunut arkeen, vaikka on ollut hankalampia ajanjaksoja.

On 😇

16 vuotta yhdessä..huumori,kehuminen,ymmärtäminen,ei kannata aina päkättää,yhdessä tekeminen..siis rempat ja muut..kivat lapset..melko perinteinen jako sukupuolten välillä..kuitenkin ihana osallistuva mies ja isä..ja ollaan kumpikin melko hotteja toistemme mielestä..

Ensi kesänä 27v yhdessä. Käytännössä jokainen hetki ollaan oltu kuin paita ja peppu. Lapset saatu aikuiseksi ja oikeastaan onnellisuus vain kasvaa, kun taas se kahdenkeskinen aika palaa elämään. Pettämisiä ei ole ollut (tai ainakaan tullut esille). Alusta lähtien sama tili, yhteinen talous ja luottamus toiseen osapuoleen. Kunnioitettu molemmat toistemme mielipiteitä. Helppoa ei ole ollut, mutta vaikeuksien selättäminen kasvattaa.

Juuh. Kun kunnolla valitsee, ei tarvitse katua.

22 vuotta yhdessä kai se nykymittarilla on pitkä suhde. 

Me ollaan samanlaisista lähtökohdista kotoisin. Vanhemmat on mitä ovat ja me päätettiin jo silloin kuuman rakkauden huumassa, että mehän saadaan tää toimimaan. Kompromisseja tarvitaan ja rakkautta.

Oli meilläkin aika, kun se itsestäänselvyys astui kuvioon, mutta aika äkkiä napattiin siitä kiinni. Yhteinen aika on järjestettävä, sitä ei kukaan toisten puolesta tee. Joten kerran kuukaudessa meillä on treffit pois kotoa. Lapset ovat teinejä, että siitä liikkumavapaus.

Kotona paljon tehdään taas yhdessä. Oli aika, kun tehtiin asioita vuorotellen. esim vaikka leffaa katsottiin eriaikaa, sitten kyllä keskusteltiin siitä sujuvasti yhdessä. Silti olen, ollaan pidetty liittoa onnellisena. Ei kolmansia osapuolia ja yms. kriisiä. Meidän kriisit tulee ulkoapäin, vanhemmat järjestää liikaa jännää toisinaan sekoilujensa kanssa.

Kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä ja onnellisia. Vastoinkäymisiä on elämässä tullut, mutta parisuhdetta ne eivät ole horjuttaneet. Olen kiitollinen. :) Helpompi se on kivistä tietä toinen toistaan tukien kulkea.

28 vuotta yhdessä, 21 vuotta naimisissa. Vanhetaan yhdessä, vaikka varmasti kukaan lähipiiristämme ei uskonut tämän pitkään kestävän. Olemme luonteiltamme ääripäät, yö ja päivä. Yhteiset arvot, luja luottamus, rakkaus, huumori, muutama yhteinen harrastus, läheisyys, ne ovat pitäneet yhdessä, vaikka toinen jörö ja toinen hilpeä! On ollut ala-ja ylämäkiä, sairastelua, lapsettomuutta, työttömyyttä, mutta toisaalta hyviä onnenhetkiäkin, kaksi tervettä lasta, leppoisaa yhdessäoloa. Sekin on yksi hyvä pointti meille, ettei keskustella ja analysoida kaikkea niin pohjamutia myöden, se kun usein vie fiiliksessä ja hetkessä elämisen yli...tässä on nyt hyvä olla, se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vaan mieleen kysyä kun tietysti täällä noita ongelmia puidaan enemmän kuin onnistumisia. On pettämisiä, rakkaudettomuutta, ties mitä...

Elääkö kukaan täällä pitkässä parisuhteessa ja on silti onnellinen? Aina parempi jos suhteen toinen osapuolikin on tyytyväinen. ;) Kauanko olette olleet yhdessä ja mikä teidän liiton on pitänyt onnellisena?

27 vuotta on oltu yhdessä, siitä 18 naimisissa. En osaa sanoa yhtä syytä onnellisuuteen, joskus menee paremmin ja joskus huonommin. Tähän on sitouduttu, tahtotila. Molemmilla on myös oma elämä, omat harrastukset. kannustamme toisiamme niihin, samoin omaan aikaan, meille on ok reissut ilman puolisoa. Luottamusta.

Juu. Yli puolet elämästämme oltu yhdessä, naimisissa siitä kymmenen vuotta. Kaksi alle kouluikäistä lasta ja ollaan tosi onnellisia. On ollut vaikeaakin, lapsettomuutta, talousvaikeuksia, toisen vakava sairaus, tosi hankalat vauvavuodet jne. mutta ihmeesti on aina oltu yhdessä ongelmia vastaan eikä ongelmat ole saaneet meitä toisiamme vastaan.

Salaisuus lienee yhteneväiset arvot, olemme molemmat tosi vahvasti ihmisoikeuksien ja valinnanvapauden puolesta. Silti arjessa meitä kiinnostaa eri asiat ja osaamisemme täydentää toisen puutteita. Tärkeistä asioista ollaan samaa mieltä ja pikkujutuista saadaan aina vinkeitä keskusteluja. Tuo puoliso on rakkaani ja paras ystäväni.

Huhtikuussa tulee 35 avioliittovuotta täyteen ❤ Kunnioitus, rakkaus,