Töihin vai kotiin - en osaa päättää

Kokeilet miltä tuntuu ja teet sitten jatkopäätöksi sen mukaan..

Itse sinun tilanteessasi jäisin kotiin, lapset on vaan vähän aikaa pieniä ja töitä ehtii elämässään tekemään. Mutta minä olen minä ja sinä olet sinä. Sun täytyy vaan valita, vedä vaikka pitkää tikkua, jos et muuten pysty =), tsemppiä!

Kumpaa luulisit enemmän harmittelevasi joskus eläkkeellä: sitä, ettet ehtinyt olla tarpeeksi monta vuotta työelämässä vai sitä, ettet ollut kotona lasten ollessa pieniä.



Itselleni valinta on täysin selvä.

Toisin sanoen voithan palata töihin ja jos ratkaisu ei toimikaan, jatkaa sittenkin hoitovapaata. Tai olla vielä syksyyn kotona ja antaa itsellesi lisää miettimisaikaa - ehkä pari lisäkuukautta kotona selkeyttää valinnan, olisiko töihin paluu sittenkin fiksumpi ratkaisu. Hoitopaikathan voit laittaa hakuun joka tapauksessa, eihän niitä ole pakko ottaa vastaan. Työpaikan kanssa et tietenkään voi samalla tavoin " vetkutella" eli ilmoittaa meneväsi ja sitten perua, mutta joustonvaraa lienee tässäkin asiassa.



Itse suosittelen lämpimästi osa-aikatyötä, eli työpaikasta ja työnkuvasta riippuen esimerkiksi 3-4 päivänä työskentelemistä tai lyhennetyn työpäivän tekemistä. Itse teen lyhennettyä työpäivää, joten lapsen hoitopäivän pituudeksi tulee max 6 h ja ehdimme viettää rauhallisia aamuja yhdessä ja illatkin ovat suht pitkiä. Kiitos progressiivisen verotuksen, minulla tämä ei juuri edes näy nettoansioissa eli olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuuni.



Ja mitä päätätkin, varmasti kyseenalaistat ratkaisujasi silti pitkin matkaa. :) Minulle töihinpaluu on sopinut hyvin, saimme hyvän hoitopaikan, jossa lapsi viihtyy ja hän on kehittynyt silmissä peuhatessaan päivät muutaman hieman vanhemman lapsen seurassa, ja olen tyytyväinen, että lapseni elämässä on yksi luotettava ja järkevä aikuinen lisää, mutta mietin silti päivittäin, olenko itsekäs, kun palasin töihin jo nyt (lapsi alle 2 v.) Toisaalta olen huomannut, etten ole ns. perinteistä kotiäitityyppiä eli kotona ollessani aloin pikkuhiljaa tylsistyä ja tylstyä kun taas nyt olen täynnä energiaa ja koen voivani antaa lapsellenikin paljon enemmän - niin paljon työni minulle antaa. Jos olisin ihmisenä erilainen, olisin ehkä mieluummin kotona, mutta juuri tästä syystä jokaisen on tehtävä omat ratkaisunsa.

Se kotihoito pienelle. Onhan, eikö ookkin? Mä kaipaisin jotain, en mä tiedä, faktaa tai itsetunnon kohotusta tai joitakin smperin tutkimustuloksia jotka vakuuttais mut siitä että lapsen kehitykselle ON IHAN SATA VARMAAN TÄRKEETÄ saada olla kotihoidossa ekat vuodet. Jotenkin ärsyttää kun aina kuulee äideiltä, jotka laittaa lapsensa pienenä vieraalle hoitoon, että " ei se meidän Piip-Piip olis vaan kotona enää jaksanutkaan olla, se on niin sosiaalinen että kaipaa puuhaa ja toisten seuraa..." Ikään kuin oma lapseni sitten olisi joku epäsosiaalinen ja tuhoon tuomittu kansalainen, kun viihtyy " ihan vaan kotona" , jopa yksinäänkin leikkii, ja joskus porukassa arastelee alkuun. Ja ettei vaan silloin puhuiskin itsestään.



Kyllä nää kotiäidin turhautumiset ja yksinäisyydet on oikein tuttuja mullekin, mutta eikö tuohon nyt pitäisi olla muutakin lääkettä kuin töihinpaluu? Että ei kai se voi olla riittävä peruste? Kun itse työ ei kyllä mua kaipaa enkä mä sitä, aikuiskontakteja (mulla asiakkaat) vaan.

Vierailija:

MIKÄLI palaat töihin,

suosittelen lämpimästi osa-aikatyötä, eli työpaikasta ja työnkuvasta riippuen esimerkiksi 3-4 päivänä työskentelemistä tai lyhennetyn työpäivän tekemistä. Itse teen lyhennettyä työpäivää, joten lapsen hoitopäivän pituudeksi tulee max 6 h ja ehdimme viettää rauhallisia aamuja yhdessä ja illatkin ovat suht pitkiä. Kiitos progressiivisen verotuksen, minulla tämä ei juuri edes näy nettoansioissa eli olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuuni.

tämän päivän keskustelutason mukaan: olet avuton ja kelvoton äiti, kun et osaa itse päättää. Et olisi ainakaan toista lasta saanut tehdä kun olet noin päättämätön tyyppi.



Oikeasti: ole hoitovapaalla vuoden vaihteeseen ja mieti sitten tilanne tarkemmin. Kuopuskihan on silloin jo 1,5 vuotias ja jo paljon isompi hoitoon meniä kun kesällä heti äippäloman lopuksi. Ensi syksynä lapsesi oppii paljon asioita ja on ihana seurata lapsen kasvua ja kehitystä.

Tuohon sinun ajatusmalliisi törmää usein. Se on aika mielenkiintoinen ja harmittavan yleinen tapa ajatella tätä asiaa - ikäänkuin kaikki lapsensa alle 3-vuotiaina hoitoon vievät äidit palaisivat töihin vain siksi, etteivät " menettäisi vuosia työelämässä" . En tiedä, ajatteleeko moni todella näin, kuten oletat - minä ainakaan en. Minä katson kokonaisuutta.



Toisin sanoen en usko 40 vuoden kuluttua harmittelevani töihin paluutani, koska en tehnyt sitä siksi, että minulla varsinaisesti olisi ollut kiire " takaisin uraputkeen" vaan siksi, että KOKONAISUUTENA elämämme toimii paremmin näin. Minä olen onnellisempi, virkeämpi ja parempi äiti, kun saan välillä rasittaa aivojani töideni edellyttämällä tavalla, lapseni viihtyy hoidossa, on ihanan stressitöntä ja huoletonta kun ei tarvitse miettiä rahan riittämistä jne. jne. vain muutamia syitä mainitakseni.



Lisäperusteluna valinnalleni toimi se, että olen itse ollut kotihoidossa n. 4-vuotiaaksi enkä koe saaneeni tästä mitään suurempaa hyötyä - itse asiassa olisin varmasti pärjännyt sosiaalisesti elämässäni paremminkin, jos en olisi kökkinyt kotona elämäni ensimmäisiä vuosia ja - niin hurjalta kuin tämä kuulostaakin - ehkä minulle olisi antanut enemmän äiti, jolla olisi ollut vähän elämää kodin ulkopuolellakin. Äitini on täysin tavallinen, hyvä, ns. pullantuoksuinen perheenäiti joka teki varmasti kaikkensa minun ja sisarusteni eteen, mutta tietyt puutteet kasvatuksessamme ovat ihan selkeästi seurausta hänen kouluttamattomuudestaan ja tietynlaisesta kunnianhimottomuudestaan elämässä.. Itse arvostan vähän eri asioita ja siksi olen tehnyt valintani toimia tietyissä asioissa eri tavalla.

paitsi että esikoiseni on muutaman vuoden vanhempi kuin ap:llä. Minä tein päätökseni ja ilmoitin työpaikalleni jatkavani hoitovapaalla vielä reilun vuoden.



Kuten ap:kin, olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että voin valita mitä tehdä. Lasten etua ajatellesani olen koko ajan ollut varma, että omille lapsilleni parasta on, jos jään hoitamaan heitä kotiin äitiyslomani jälkeen. Vakituinen työpaikkakin minulla on, ja tiedän ettei ammattitaitoni yhden lisävuoden aikana mitenkään vanhene. Ainut asia, mikä mietitytti oli se, että HALUSIN mennä töihin, ihan itseni vuoksi.



Kuukausitolkulla asiaa mietittyäni päädyin kuitenkin jäämään hoitovapaalle. Ajattelin, että enemmän minua tulevaisuudessa tulisi kaduttamaan se, että vein lapseni niin pienenä hoitoon.



Onnea ap:lle päätöksen tekoon, ymmärrän vaikeutesi. Mitä tahansa päätätkin, toivottavasti arkenne sujuu hyvin!