Avovaimo ei hoida lapsia eikä kotia, oikeestaan ei tee mitään

Missä noin fiksuja miehiä kasvaa? Sinulle löytyy paljon ottajia.

Älä nyt eroa tai tee muutakaan äkkipikaista. Asioita pitää ainakin yrittää selvittää ensin. Ei saa heti luovuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Saan hoitaa kaiken yksin. Kodin, lapset ja paljon jopa avovaimon asioita. Hän on aina väsynyt, uupunut, masentunut ja milloin mitäkin. Olen yrittänyt auttaa ja tukea, mutta avun hakeminen ei tule kuuloonkaan. Viimeaikoina olen alkanut epäillä että avovaimo on vain laiska. Jaksaa aina tehdä kaikkea kivaa kuten käydä shoppailemassa, nähdä kavereita, käydä bilettämässä jne. Jos pitäisi imuroida, lähteä lasten kanssa ulos tms niin iskee järjetän väsymys ja henkinen paha olo. Minulle alkaa riittää. Tekisi mieli erota ja muuttaa lasten kanssa asumaan, mutta Suomessa isällä ei ole kovin häävit oikeudet, joten ei kai auta kuin keksiä jotain... Muita?

Haha. Sama kuin mun exä. Nyt kun se joutuu käymään töissä niin valitus kahta kauheampi. On kuulemma niin raskasta käydä töissä. 

Topias?

Että ap:n kaltaisia miehiä on olemassa! Nostan hattua. Kannattais varmaan vaivihkaa kerätä todisteita rouvan tavoista lastenvalvojaa varten, jos on ero mielessä. Saa sitten todisteita huoltajuuskiistaan, jos sellainen tulee. Toivottavasti ap:n avovaimo lukee tätä palstaa ja tajuaa jotain.

Olen ihan samanlainen. Olen nainen. Lasten pukeminen on talvella kauhea työ! Ja sitten taapero saa ulkona raivarit eikä suostu kävelemään, vauva kirkuu kun vaunut pysähtyy ja pitäisi olla hauskaa?

Kotityöt on karmivia, mutta kyllä nyt päivän mittaan tiskit laitan ja lakasen roskat. Mies pesee pyykit, ulkoiluttaa lapset, vie roskat ja käy kaupassa. Välillä käyn koiran kans lenkillä ja samalla kaupassa. Pää ei kestä sitä kitinää kuin sen 8h työpäivän.

Kahvilassa ja kaupoilla tykkään käydä koko perheen kesken. Puistoja vihaan.. Ja sitä kun nää kitisee vaikka mitä tekis.. Ovat lapsetkin iloisia kun kahvilassa leikkiparkki, ja ostarilla tykkäävät istua niissä härveleissä ja kärryissä.

Jos mies on tosi vihainen tai tosi väsynyt, niin sitten oon ahkerampi. Kavereita jaksan aina nähdä, mut en kyl sais lähteä siiderille ellei mies sais mennä seuraavana päivänä.

Vaadi omaa aikaa. Mies vaan sanoi et alkaa pelaa sählyä, nyt sit pelaa 2x/vko.

Ps. Luin tän miehelle ja hän sanoi "ihan kuin sinä" 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ottaa itsekin vastuuta joistain asioista jotka ovat stressaavissa. On aivan eri tehdä fyysisiä askareita kuin ottaa vastuu perheen yhteisistä asioista yksin. Siinä väsyy.

Vien lapset aamulla päiväkotiin ja haen töiden jälkeen. Käyn kaupassa, teen ruuan, siivoan, pesen pyykit yms kotityöt. Hoidan lapset päiväkotipäivien jälkeen ja pääasiassa viikonloppuisin ellei avovaimo satu olemaan sillä tuulella että haluaa tehdä jotain. Ulkoilen paljon lasten kanssa, hoidan iltapesut ja nukkumaan laitot yms. Lisäksi hoidan paljon avovaimon asioita. En tiedä miten voisin ottaa enemmän vastuuta. ap

Kuulostaa siltä että vaimosi on oikeasti uupunut jopa masentunut. Miksi teet itse kaikki hommat? Älä tee!

Pakko ne jonkun on tehdä. Ei lapsia oikein voi heitteillekkään jättää enkä halua että he joutuvat kärsimään tästä. Voihan se olla että avovaimo on oikeasti masentunut, mutta... Esim. perjantaina kysyin voisiko laittaa pyykit kuivumaan kun tein ruokaa. Ei voinut kun oli niin paha olla, henkisesti. Puolisen tuntia myöhemmin avovaimon kaveri pyysi siiderille niin johan tuo nousi sieltä masennuksen kuopasta ja pääsi ovesta ulos alle tunnissa, eikä yhtään näyttänyt masentavan. ap

Sori, mutta näin masennuksen ja ahdistuksen kanssa kamppaileva juuri toimii. Kun kotona on paha olla, tarttuu kaikkiin tilaisuuksiin päästä pakoon. Tuttua käyttäytymistä

kirjoitti:

Olen ihan samanlainen. Olen nainen. Lasten pukeminen on talvella kauhea työ! Ja sitten taapero saa ulkona raivarit eikä suostu kävelemään, vauva kirkuu kun vaunut pysähtyy ja pitäisi olla hauskaa?

Kotityöt on karmivia, mutta kyllä nyt päivän mittaan tiskit laitan ja lakasen roskat. Mies pesee pyykit, ulkoiluttaa lapset, vie roskat ja käy kaupassa. Välillä käyn koiran kans lenkillä ja samalla kaupassa. Pää ei kestä sitä kitinää kuin sen 8h työpäivän.

Kahvilassa ja kaupoilla tykkään käydä koko perheen kesken. Puistoja vihaan.. Ja sitä kun nää kitisee vaikka mitä tekis.. Ovat lapsetkin iloisia kun kahvilassa leikkiparkki, ja ostarilla tykkäävät istua niissä härveleissä ja kärryissä.

Jos mies on tosi vihainen tai tosi väsynyt, niin sitten oon ahkerampi. Kavereita jaksan aina nähdä, mut en kyl sais lähteä siiderille ellei mies sais mennä seuraavana päivänä.

Vaadi omaa aikaa. Mies vaan sanoi et alkaa pelaa sählyä, nyt sit pelaa 2x/vko.

Ps. Luin tän miehelle ja hän sanoi "ihan kuin sinä" 😂

Säälin miestäsi. Hyvä jos hän jaksaa sählyn pelaamisen avulla kitkutella kunnes lapset ovat kasvaneet isommiksi. Kehotan sinua ryhdistäytymään, koska muuten voi olla yllätysero edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ottaa itsekin vastuuta joistain asioista jotka ovat stressaavissa. On aivan eri tehdä fyysisiä askareita kuin ottaa vastuu perheen yhteisistä asioista yksin. Siinä väsyy.

Vien lapset aamulla päiväkotiin ja haen töiden jälkeen. Käyn kaupassa, teen ruuan, siivoan, pesen pyykit yms kotityöt. Hoidan lapset päiväkotipäivien jälkeen ja pääasiassa viikonloppuisin ellei avovaimo satu olemaan sillä tuulella että haluaa tehdä jotain. Ulkoilen paljon lasten kanssa, hoidan iltapesut ja nukkumaan laitot yms. Lisäksi hoidan paljon avovaimon asioita. En tiedä miten voisin ottaa enemmän vastuuta. ap

Kuulostaa siltä että vaimosi on oikeasti uupunut jopa masentunut. Miksi teet itse kaikki hommat? Älä tee!

Pakko ne jonkun on tehdä. Ei lapsia oikein voi heitteillekkään jättää enkä halua että he joutuvat kärsimään tästä. Voihan se olla että avovaimo on oikeasti masentunut, mutta... Esim. perjantaina kysyin voisiko laittaa pyykit kuivumaan kun tein ruokaa. Ei voinut kun oli niin paha olla, henkisesti. Puolisen tuntia myöhemmin avovaimon kaveri pyysi siiderille niin johan tuo nousi sieltä masennuksen kuopasta ja pääsi ovesta ulos alle tunnissa, eikä yhtään näyttänyt masentavan. ap

Sori, mutta näin masennuksen ja ahdistuksen kanssa kamppaileva juuri toimii. Kun kotona on paha olla, tarttuu kaikkiin tilaisuuksiin päästä pakoon. Tuttua käyttäytymistä

Tuntuu, että toi masennus on nykyään naisten vakioselitys kun ei jaksa tehdä. Toinen on työssä ihmisten valittama uupumus, kun ei työt maistu. Sitten mennään ottamaan saikkua kun varoitetaan ja pyydetään parantamaan työntekoa. Suomalaiset (varmaan ihmiset yleensäkin) vaan on helvetin laiskaa paskasakkia. 

Ap sanoo vaimokkeelle, että jos ei lähdetä hakemaan apua niin menee lusikat jakoon. Ja keräät todistusaineistoa tilanteesta (sekä siitä, että olet yrittänyt hakea apua) huoltajuuskiistan varalle.

Pariterapiaa, neuvolassa puhumista voisi ainakin nyt ensi alkuun kokeilla.

Mutta ei tuommoinen ole reilua eikä voi jatkua. Jos puoliso on masentunut, on hänellä velvollisuus ottaa paua vastaan yhteisen asun nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Ap sanoo vaimokkeelle, että jos ei lähdetä hakemaan apua niin menee lusikat jakoon. Ja keräät todistusaineistoa tilanteesta (sekä siitä, että olet yrittänyt hakea apua) huoltajuuskiistan varalle.

Pariterapiaa, neuvolassa puhumista voisi ainakin nyt ensi alkuun kokeilla.

Mutta ei tuommoinen ole reilua eikä voi jatkua. Jos puoliso on masentunut, on hänellä velvollisuus ottaa paua vastaan yhteisen asun nimissä.

Siis ottaa apua vastaan yhteisen edun nimissä...:D

Vaimosi on laiska ja itsekäs. Ja lapsellinen.

Ota puhutteluun, ja jakakaa tehtäväalueet. Jos ei sana tehoa, potkaise ulos.

Ap, aika lailla kuulostaa masennukselta, varsinkin kun alkoi toisen lapsen jälkeen. Masentunut ei ole tuollainen ilkeyttään, vaan koska ei oikein muuhun pysty. Minäkin suosittelen nyt neuvolaa, sieltä osaavat ohjata eteenpäin. Saisitte ehkä tilapäistä kotiapua, niin että kaikki ei kaadu sinun niskaasi, ja vaimolle terapiaa tai lääkitystä. Noidenkin avulla masennuksesta toipuminen on hidasta, joten kannattaa varautua siihen, että sinä kannat päävastuun perheestä vielä kauan.

Käykö vaimo töissä? Jos ei, harkitkaa jaksaisko hän palata töihin vaikka puolipäiväisenä. Sekin voisi olla hyvä ja piristävä muutos vaimolle.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla että avovaimo on masentunut tuon perhe-elämän takia. Ei ollutkaan hänen juttu. Ota lapset ja aloita uusi elämä.

Ota lapset? Et varmaan huomannut, mutta aloituksen panija on siis mies, ei nainen. Äidille voisikin sanoa että "ota lapset". Mutta ei se niin vain onnistu isältä.

Ap, jätä se sika!

Elämä laiskurin kanssa vie vain kaikki mehut sinusta ja vaikuttaa myös lapsiinne.

Ansaitset parempaa.

N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko ne jonkun on tehdä. Ei lapsia oikein voi heitteillekkään jättää enkä halua että he joutuvat kärsimään tästä. Voihan se olla että avovaimo on oikeasti masentunut, mutta... Esim. perjantaina kysyin voisiko laittaa pyykit kuivumaan kun tein ruokaa. Ei voinut kun oli niin paha olla, henkisesti. Puolisen tuntia myöhemmin avovaimon kaveri pyysi siiderille niin johan tuo nousi sieltä masennuksen kuopasta ja pääsi ovesta ulos alle tunnissa, eikä yhtään näyttänyt masentavan. ap

Sori, mutta näin masennuksen ja ahdistuksen kanssa kamppaileva juuri toimii. Kun kotona on paha olla, tarttuu kaikkiin tilaisuuksiin päästä pakoon. Tuttua käyttäytymistä

Olen samaa mieltä siitä, että aloittajan puoliso on oikeasti masentunut tai hänellä on jonkinlainen identiteettikriisi. Ikävämpi puoli on, että puoliso ei halua tätä tunnustaa eikä mennä ammattiauttajan pakeille. Sanoisin että kannattaa nostaa kissa pöydälle suoraan ja sanoa, että edessä on ero tai avun hakeminen. Kuvatunlainen tilanne harvemmin ratkeaa itsestään ja se vaatii yleensä olosuhteiden muutoksen. Eroatko itse vai odotatko kunnes puoliso löytää uuden miehen ja lähtee ilman lapsia? Tuskin molemmat jaksatte odottaa niin kauan että lapset kasvavat ja arki helpottuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit ottaa itsekin vastuuta joistain asioista jotka ovat stressaavissa. On aivan eri tehdä fyysisiä askareita kuin ottaa vastuu perheen yhteisistä asioista yksin. Siinä väsyy.

Vien lapset aamulla päiväkotiin ja haen töiden jälkeen. Käyn kaupassa, teen ruuan, siivoan, pesen pyykit yms kotityöt. Hoidan lapset päiväkotipäivien jälkeen ja pääasiassa viikonloppuisin ellei avovaimo satu olemaan sillä tuulella että haluaa tehdä jotain. Ulkoilen paljon lasten kanssa, hoidan iltapesut ja nukkumaan laitot yms. Lisäksi hoidan paljon avovaimon asioita. En tiedä miten voisin ottaa enemmän vastuuta. ap

Lopeta passaaminen. Otat vaimon suoraan puhutteluun ja sanot että nykyinen peli ei enää vetele!

Vierailija kirjoitti:

No nyt tiedät, miltä monesta suomalaisesta naisesta tuntuu.

Ei vain monesta vaan lähes kaikista. Tiedän yhden miehen , joka oli joutunut hoitamaan yhden lapsista vauvana muutaman kuukauden, kun vaimo oli joutunut suoraan synnäriltä sairaalaan. Jaksoi paasata siitä loppuelämänsä,että hän hoiti sen yhden(siis muutaman kuukauden). Perheessä oli aika monta muutakin lasta ja vaimo hoitanut ne, mutta sehän ei ole sama. Ja AP:lle sanoisin,että kyllä sä pärjäät, niin me naisetkin pärjätään. Mullakin mies oli laiska ja jaksoin silti hoitaa ne lapsen ja kodin ihan itse vaikka töissä siinä sivussa kävinkin. Vaimosi on varmaankin masentunut. Hoitakaa asianne kuntoon.

On kyllä pahin blogitrolli ikinä 😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla että avovaimo on masentunut tuon perhe-elämän takia. Ei ollutkaan hänen juttu. Ota lapset ja aloita uusi elämä.

Ota lapset? Et varmaan huomannut, mutta aloituksen panija on siis mies, ei nainen. Äidille voisikin sanoa että "ota lapset". Mutta ei se niin vain onnistu isältä.

Yhteishuoltajuus on nykyään yleinen käytäntö ja lapset voivat asua myös isän kanssa. Ja kyllä se isältä onnistuu. Se miksi lähivanhemmuus on äidillä, johtuu usein ettei miehen ole kiinnostuneita.

Hae apua ap. sillä tuota et kauaa jaksa ja on vaara, että lapset menettävät molemmat vanhemmat.

Ymmärsinkö oikein, että äiti on kotona, ap päivät töissä ja lapset päivähoidossa.

Nyt kiireesti hakemaan apua ja äiti lääkäriin, sillä jotakin on pahasti vialla, jos kotityöt ei kiinnosta, eikä edes lastenhoito. Tee se lastesi tähden, jos lapset ovat päivät päiväkodissa niin totta kait he kaipaavat molempien vanhempien seuraa.

Joko ap. vaimo on sairas tai täysin soveltumaton lasten vanhemmaksi, johon pitäisi löytää ratkaisu.