2-vuotias ei ole kuullut mitään vuoteen
Meidän poika ei ole puhunut oikein mitään koskaan. Lähinnä omia sanoja ja sellaista omaa kieltä. Minä olin jo 1.5v. neuvolassa huolissani, mutta terkkari vain nauroi. Kaksivuotisneuvolassa jaoin taas huoleni, mutta minua ei vieläkään otettu tosissaan. Sanottiin vain, että jos ei lähde niin 2.5v neuvolaan ja lähete puheterapiaan. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan ja mentiin pojan kanssa lääkäriin yksityiselle. Molemmissa korvissa oli ns. vahatulpat eikä poika todennäköisesti ollut kuullut mitään noin vuoteen. Ensimmäisten synttäreiden aikaan näitä tulppia ei vielä ollut(kävimme silloin korvatulehdusepäilyn vuoksi lääkärissä).
Tulppien poistosta on nyt pari kuukautta. Sanoja ja lyhyitä lauseita on alkanut tulemaan aika hyvin. Puhe on kuitenkin vielä paljon jäljessä ikäistensä puheesta. Mietinkin, kun pojan on tarkoitus mennä syksyllä hoitoon(täyttää elokuussa 3), oppiikohan puhumaan kuin ikäisensä siihen mennessä? Tällä hetkellä puhe vaikuttaa surettavan paljon kaverisuhteiden luomiseen. Kommunikointitaidot ei riitä leikkimään muiden "tasolla" ja jää puistossa helposti ulkopuoliseksi. Tämä tuntuu tietenkin äidistäkin pahalta.
Kommentit (16)
Hoidon aloituksen jälkeen ne puhetaidot yleensä paranee nopeasti.
No kyllähän nyt silti yleensä jotain kuulee vaikka vahatulpat olisikin, tavallista huonommin kyllä. Aika yleisiähän nuo vahatulpat kuitenkin taitaa olla. Eikä tuosta mitenkään voi päätellä että lapsi ei ole kuullut vuoteen mitään. Toiset oppii puhumaan aikaisemmin ja toiset myöhemmin.
Meillä vähän samanlainen tarina. Lapsella tosin kaksi kieltä, eli tuplasti hankalampaa. On nyt kuullut kunnolla n. puoli vuotta. Suomi taittuu jo varsin hyvin, mutta englantia puhuu vain parin sanan lauseilla(englantia puhuva isä käy töissä, minä lapsen kanssa kotona puhumassa suomea). Kyllä se sieltä tulee. Mulle neuvottiin, että kannattaa sanottaa lapsen puuhia ja sanomisia koko ajan. Esim. jos lapsi sanoo, että "lentokone", niin vanhempi jatkaa "lentokone lentää korkealla taivaalla. Minnehän se on menossa. Onkohan siellä sisällä paljon ihmisiä" jne. Tsemppiä äidille ja pojalle!
En murehtisi etukäteen! Meillä poika aloitti vähän yli 3-vuotiaana uudessa päiväkodissa, eikä tuolloin juuri puhunut. Hänellä oli puheenkehityksen viivästymä, johon on saanut sittemmin puheterapiaakin. Silti kavereita alkoi melko pian löytyä ja oli ryhmässään suosittu leikkikaveri. Tuossa iässä puhetaidot lasten välillä vaihtelee paljon. Ja kehitystä saattaa tulla valtavan nopealla harppauksella! Hyvä, että syy puheen viipymiseen löytyi. :)
No ei vahatulpat kuulemista estä. Itsellä vaikku ei tule korvista pois normaalisti, ja tulee noita vahatulppia. Koskaan en ole kuuroksi mennyt.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän nyt silti yleensä jotain kuulee vaikka vahatulpat olisikin, tavallista huonommin kyllä. Aika yleisiähän nuo vahatulpat kuitenkin taitaa olla. Eikä tuosta mitenkään voi päätellä että lapsi ei ole kuullut vuoteen mitään. Toiset oppii puhumaan aikaisemmin ja toiset myöhemmin.
Lääkärin mukaan ei tuskin ole kuullut mitään kunnolla. Ei siis ole ollut kuuro, mutta on kuullut kaiken vähän samalla tavalla kuin olisi ollut koko ajan kahdet korvatulpat korvissa. Ap
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän nyt silti yleensä jotain kuulee vaikka vahatulpat olisikin, tavallista huonommin kyllä. Aika yleisiähän nuo vahatulpat kuitenkin taitaa olla. Eikä tuosta mitenkään voi päätellä että lapsi ei ole kuullut vuoteen mitään. Toiset oppii puhumaan aikaisemmin ja toiset myöhemmin.
Näin juuri.
Vahatulpat ovat todella yleisiä, mutta eivät tee kuuroksi. Oman lapsemme kohdalla tiesimme, että on aika viedä korvien putsaukseen (kotikonstit eivät tehonneet), kun hän alkoi vaikuttaa omissa ajatuksissaan olevalta, eikä vastannut puheeseen. Tätä jatkui 6-vuotiaaksi saakka, jolloin lapsen kasvaessa korvakäytävätkin ilmeisesti olivat kasvaneet tai sitten korvavahan koostumus muuttui.
Ap, puheen kehitys on hyvin yksilöllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän nyt silti yleensä jotain kuulee vaikka vahatulpat olisikin, tavallista huonommin kyllä. Aika yleisiähän nuo vahatulpat kuitenkin taitaa olla. Eikä tuosta mitenkään voi päätellä että lapsi ei ole kuullut vuoteen mitään. Toiset oppii puhumaan aikaisemmin ja toiset myöhemmin.
Lääkärin mukaan ei tuskin ole kuullut mitään kunnolla. Ei siis ole ollut kuuro, mutta on kuullut kaiken vähän samalla tavalla kuin olisi ollut koko ajan kahdet korvatulpat korvissa. Ap
Siis ei ole todennäköisesti kuullut mitään kunnolla tai on tuskin kuullut mitään kunnolla. Ap
Tästä kommentti tuohon julkinen terveydenhuolto ei toimi -ketjuun.
Mun lapsella ei ollut todettu korvatulehdusta, vaikka olin käyttänyt lääkärissä, kun epäilin. Sitten vaivasi sitkeä silmätulehdus, ja vein lapsen korvalääkärille, epäilin silti korvia. Lapsella oli molemminpuolinen liimakorva, eli hänellä oli ollut korvatulehdus ( tulehduksia). Samoihin aikoihin pääsi puheterapiaan. Korvat putkiteytiin, ja puhe kehittyi vauhdilla. Puheterapia oli hyvä lisäbä, auttoi laiskaan artikulaatioon, kn oli oppinut puhumaan " väärin". Jävi vuoden puheterapiassa, ja 4 v puhe oli o.
Se on ihan normaali aikataulu, että vasta 2,5-vuotiaana aloitetaan miettimään puheterapiaa. Koska ennen sitä on normaalia odottaa puheen kehitystä. Tästä ihan kokemusta oman lapsen kohdalla. Ja kyllä, nykyään puhuu sujuvasti kahta kieltä (olemme kaksikielinen perhe).
Mutta lähinnä jäin miettimään, että kai sinun olisi itse pitänyt huomata tuo kuurous. Eikö lapsi ole vuoteen tullut luoksesi kun kutsut nimellä. Tai onko ymmärtänyt ohjeita, kun niitä suullisesti annat. Nimittäin jos ei oikeasti olisi mitään kuullut (tai todella huonosti), ei myöskään nämä olisi onnistunut. Ja jos et itse ole ottanut kuuroutta esille neuvolassa, niin eihän se ihminen sitä siellä voi tietää.
3-vuotiaan sosiaaliset taidot on vasta kehittymässä. Ei ne puhuvatkaan lapset osaa vielä luoda kaverisuhteita. Sitä taitoa vasta aletaan harjoitella tuossa iässä. Lisäksi ei ole suinkaan tavatonta että 3-vuotias ei puhu kunnolla. Tuosta kun se puhumisen harjoittelu nyt alkaa niin lapsi saa todella nopeasti ikätoverit kiinni. Kyse on joistakin kuukausista kun lapsi jo on saavuttanut toiset puhetaidoissaan.
Ei ole kuullut mitään? Ei siis ole noudattanut yksinkertaisia kehotuksia? Ei ota kontaktia, kun kutsut nimeltä? Ei pelästy/kiinnitä huomiota koviin ääniin...? Etkä ole huomannut mitään? Oikeasti?
Meidän poika ei puhunut 2.5v kuin muutaman yksittäisen sanan,3v alkoi puhumaan ja huhtikuussa täyttää 4v , nyt ei puheessa ole mitään eroa tarhakavereihin verrattaessa.
Käytiin lastenlääkärillä puheen viivästymän takia kun poika oli jotain 3v2kk silloin lääkäri oli jo sitä mieltä ettei tarvitse mitään terapioita.
Kyllä ne oppii nopeasti kun puhetta alkaa tulemaan.
Meidän poika oli keskonen 31+3 , vielä ei ole mitään vikaa löydetty vaikka monenlaisella lääkärillä ollaan käyty.
Jos lapsi ei 2-vuotistarkistuksessa puhu, niin kyllä neuvolassa pitäisi siinä tapauksessa varmistaa, että hän kuulee kunnolla. Onneksi veit lapsen lääkärille. Annahan tästä palautetta neuvolalle, jotta th ei tee samaa erehdystä toisen lapsen kanssa.
Lapsesi on kuitenkin oppinut paljon nyt parissa kuukaudessa, ja hoidon alkuun on aikaa vielä yli 6 kuukautta. Suhtautuisin sen vuoksi hyvin luottavaisesti siihen, että lapsi puhuu tarpeeksi hyvin hoidon alkaessa.
Lue lapselle kirjoja mahdollisimman paljon. Vaikka lapsesi ei vielä jaksaisi keskittyä lukemisen kuunteluun, niin katselkaa kuvakirjoja yhdessä ja juttele kuvista.
Aika hurjaa, lapset ovat kyllä ihmeellisiä otuksia, että en olisi huolissani, kyllä se siitä.