Lue keskustelun säännöt.
Mies on suuttunut mulle tulevista kaksosista
22.01.2016 |
Uskomatonta mutta valitettavasti totta! En kehtaa kenellekään läheiselle kertoa tästä joten avaudun nyt täällä.
Tässä hieman taustaa tilanteeseen. Mä olin haaveillut aina kolmesta lapsesta, mutta mies oli ehdoton sen suhteen että kaksi haluaa ja sitten piuhat poikki. Olin ihan okei tuon kanssa, koska ensimmäisen lapsen saantikin kesti ja ikääkin mulla alkaa jo olemaan. Välillä olen toki vitsaillut miehelle että ehtiihän tässä ennen neljääkymppiä vielä sen kolmosenkin. Mutta se nyt on ollut vaan semmoista naljailua.
No aloin odottaa suunniteltua toista lastamme ja mieskin oli iloinen ja innoissaan.... kunnes menimme ekaan ultraan. Siellä paljastui että odotan kaksosia! Alku shokin jälkeen olin tietty onnellinen ja luulin miehenkin olevan. Hän oli heti ultran jälkeen suorastaan raivoissaan. Väitti jopa että suunnittelin koko homman koska olen haaveillut kolmesta lapsesta!! Tässä yrittänyt selittää etten mitenkään ole itse taktikoinut tuplaraskautta, mutta olen tietenkin iloinen tulevista lapsista. Eihän tälle tilanteelle nyt enää mitään edes voi, joten pakko asennoitua niin että kaksi vauvaa tulee!
Luulin että miehelläkin tuo olisi ollut vaan jotain tavallista rajumpaa alkushokkia, mutta vielä mitä... Nyt olen vähän yli puolen välin ja mies on edelleen kiukkuinen koko raskaudesta. Mitään hyvää ei ole sanonut, ei halunnut mukaan neuvolaan, ei ultriin, ei koskea mahaan tai edes keskutella koko asiasta :( Olen miettinyt hankintoja ym, mutta mies hermostuu niistäkin heti. Tästä on useampikin riita saatu aikaan. En tajua miten aikuinen mies voi olla noin lapsellinen!!! Meillä ei kuitenkaan ole mitään syytä miksi ei selvittäisi kahden vauvan kanssa. Asunto on riittävä ja taloudellinen tilanne hyvä, tukiverkostoakin on ja ennen kaikkea koen itse jaksavani tilanteeseen nähden hyvin. En ymmärrä miksei mieskin voisi olla onnellinen.
Olen oikeasti yrittänyt puhua ja selittää ettei elämässä kaikkea voi suunnitella etukäteen ja eiköhän tämä lopulta ole ihan hyvä juttu. Kuitenkaan kolme lasta ei nyt niin mahdottoman suuri lapsimäärä ole, etteikö siitä selvittäisi. Ainut kerta kun mies on suostunut puhumaan aiheesta, niin hänen perustelut on olleet tosi pinnallisia, esim. kaikki reissut on 2 aikuista 2lasta, ei voi kierrättää esikoisen tavaroita kun tarvii kuitenkin ostaa toiselle sitten uudet yms. Ja hän ihan vakavissaan ajattelee että olen jotenkin itse voinut aiheuttaa sen että meille on tulossa tuplat!! viime ultrassa lääkäri oli vieläpä sitä mieltä, että on hyvin todennäköistä että vauvat ovat identtisiä (mm. yhteinen istukka ja suonikalvot) joten milläpä kepulikonstilla mies kuvittelee minun tuon aiheuttaneen??
Eikä helpota se että juuri em. seikkojen takia tämä on riskialttiimpi kaksosraskaus, joka huolettaa tietty lisää eikä mieheltä saa mitään tukea tähän :( Oon niin loppu etten edes tiedä mitä tässä tekisi? Mies ehkä kuitenkin tottuu ajatukseen viimeistään kun näkee vauvat. Mutta mitä jos ei totukkaan vaan jatkaa tuota kiukuttelua, loputtomiin!!
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran miehesi on kontrollifriikikki, niin hänelle ottaa selvästi tosi kovalle, että tämä asia ei mennyt suunnitelmien mukaan. Onkohan tässä käynyt vielä niin, että kun sinä olet yrittänyt selittää miehelle yllätyksen hyviä puolia tai ainakin sitä, että kyllä tästä selvitään, niin se on tuntunut miehestäsi hänen tunteidensa vähättelyltä? Auttaisiko, jos yrittäisit ihan oikeasti kuunnella ja ymmärtää miehesi tunteita esim. samaan tapaan kuin lasten kanssa neuvotaan tekemään: "Sua harmittaa selvästi kovasti, kun ... Pelottaako sua, että ..."
Toki miehesi käytös on tosi lapsellista, mutta hänen moittimisensa ei nyt auta teitä ulos tästä tilanteesta. Jos miehesi pääsisi purkamaan tunteitaan niin, että kokee itsensä hyväksytyksi, niin se voisi vähitellen auttaa häntä selviämään ja iloitsemaan vauvoista.
Joo täytyy yrittää vielä noin jutella. Olisin kyllä kuunnellut aikasemminkin hänen tunteitaan jos tuo vaan suostuisi niistä puhumaan eikä alkaisi heti mököttää.Tuntuu ettei hän jotenkin edes anna itselleen lupaa muuttaa asennettaan ja iloita vauvoista vaan on niin periaatteellinen, että jatkaa tuota negatiivisissa tunteissa rypemistään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko kysynyt mieheltä mitä se aikoo sit tuolle tilanteelle tehdä? Mitä se haluaa? Mitä se on aatellu et pitäis tehdä?
Arvaa vaan olenko! Kieltäytyy puhumasta ja suuttuu silmin nähden. Ainut mitä olen saanut irti hänestä niin ei halua olla tässä tilanteessa, koska ei ollut tätä tilannetta valinnut niin siksi ei tätä halua tms. Musta tää on sietämättömän surkuhupaisaa jopa kun olen yrittänyt selittää ettei tämmösiä asioita vaan päätetä!! ihan samalla tavalla moni toivoo kaksosia, mutta kas kun ei niitä silloinkaan tule vaan sormia napsauttamalla. Tää on oikeasti ihan epätodellista! meinasin jo että puhun miehen äidille, joka on siis TODELLA innoissaan kaksosista. Hänelle meidän esikoinen on ainut lapsenlapsi joten kaksoset oli hänelle huippu uutinen. Mietin onko lapsellista mennä kertomaan ilman miehen lupaa hänen äidilleen. Mietin että josko anoppi saisi järkeä puhuttua. Miehellä on kuitenkin tapana kunnioittaa äitinsä näkemystä enkä ole nähnyt että tälle kiukuttelisi tai tiuskisi vastaan kuten mulle. Jospa häneltä kuuntelisi ja saisi puhuttuakin jos ei mulle kerta halua? onko typerä ajatus?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko kysynyt mieheltä mitä se aikoo sit tuolle tilanteelle tehdä? Mitä se haluaa? Mitä se on aatellu et pitäis tehdä?
Arvaa vaan olenko! Kieltäytyy puhumasta ja suuttuu silmin nähden. Ainut mitä olen saanut irti hänestä niin ei halua olla tässä tilanteessa, koska ei ollut tätä tilannetta valinnut niin siksi ei tätä halua tms. Musta tää on sietämättömän surkuhupaisaa jopa kun olen yrittänyt selittää ettei tämmösiä asioita vaan päätetä!! ihan samalla tavalla moni toivoo kaksosia, mutta kas kun ei niitä silloinkaan tule vaan sormia napsauttamalla. Tää on oikeasti ihan epätodellista! meinasin jo että puhun miehen äidille, joka on siis TODELLA innoissaan kaksosista. Hänelle meidän esikoinen on ainut lapsenlapsi joten kaksoset oli hänelle huippu uutinen. Mietin onko lapsellista mennä kertomaan ilman miehen lupaa hänen äidilleen. Mietin että josko anoppi saisi järkeä puhuttua. Miehellä on kuitenkin tapana kunnioittaa äitinsä näkemystä enkä ole nähnyt että tälle kiukuttelisi tai tiuskisi vastaan kuten mulle. Jospa häneltä kuuntelisi ja saisi puhuttuakin jos ei mulle kerta halua? onko typerä ajatus?
ap
Mä puhuisin anopille. Jos ei auttaisi niin sitten neuvolassa.
Tän on pakko olla provo koska eihän nyt kukaan aikuinen mies luule että nainen voi jotenkin itse päättää että tuleeko kaksoset vai vain yksi ?! :D
Anoppisi voisi olla tässä hyvä välittäjä, mutta en silti menisi puhumaan hänelle ilman miehesi lupaa. Se voi viedä tilanteen vain huonompaan suuntaan. Entä jos ehdottaisit miehellesi, että puhuisitte tästä asiasta kolmistaan.
Sinänsä miehille on aika tyypillinen tapa käsitellä ongelmiaan se, että he märehtivät niitä itsekseen eivätkä puhu niistä ennen kuin ovat saaneet mielessään ongelman jotenkin ratkaistuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tän on pakko olla provo koska eihän nyt kukaan aikuinen mies luule että nainen voi jotenkin itse päättää että tuleeko kaksoset vai vain yksi ?! :D
Kyllä miehet on just niin tyhmiä. Ei ne oikeasti ole välttämättä mitenkään perehtyneitä näihin asioihin. Kyllä omallakin miehellä oli outoja luuloja raskaudesta. ei sentään noin tyhmiä kun ap:n miehellä...
Yritän sen saada kanssani ensi kerran lääkäriin joka onkin ensi viikolla. Uskomatonta kyllä että pitää siihenkin suostutella, esikoisen aikaan oli aina innoissaan mukana! Ja todentotta, en tajunnut miehen olevan näin pahasti kontrollifriikki vaikka tuo puoli on aina välillä näkynyt. Muuten on kyllä fiksu ihminen ja ajattelee ehkä liikaakin aina "mitä kamalaa voi sattua tästä ja tuosta asiasta". Nyt vaan menee yli ja pahasti eikä hän ymmärrä että toi käytös loukkaa muakin :(
ap