Mitä touhuatte n.2 vuotiaiden kanssa päivisin?
Itsellä alkaa usko loppua kun päivät seuraavat toisiaan samanlaisina. Poika on ollut koko ajan kotihoidossa. Perheenlisäystä on tulossa maaliskuun lopussa, joten oma jaksaminen ei ole enää samanlaista kuin ennen.
Pyrimme ulkoilemaan joka aamupäivä, käymme puistossa, laskemme mäkeä, muuten vaan pyörimme lumessa ;) Ketään muita ei ikinä näy missään!! Saisi edes itse aikuisesta puhekaveria. Syksyllä vielä oli paljonkin seuraa puistossa, mutta talvi on karkoittanut muut äidit.
Autoa ei ole käytössä, että pääsisi edes shoppailemaan silloin tällöin.
Kirjasto aukeaa vasta klo 13, eli aivan liian myöhään meille.
Perhekahvila on suljettuna koko kevään remontin vuoksi, uusia tiloja ei ole saatu. Lähin perhekahvila on tällä hetkellä 10km päässä.
Tällä hetkellä tuttavapiirissä on ainoastaan yksi äiti, joka on kotona lasten kanssa. Hän ei taas usein aamupäivästä ulkoile lasten kanssa. Itse mielummin olen aamut ulkona, kun iltapäiville sitten taas löytyy kaikenlaista tekemistä. Käymme uimassa, isovanhemmilla kylässä..
Olen tosi huono leikkimään pojan kanssa. Sisällä hän touhuaa itsekseen, teemme palapelejä, rakennamme legoja tai hän katselee hetken aikaa lastenohjelmia.
Itseäni ei niinkään haittaisi vaikka makoilisin sohvalla päivisin ;) mutta haluan pojalle virikkeitä ja tekemistä.
Eilen kävin hakemassa päivähoitohakemuksen, jos poika menisi muutamana päivänä viikosta hoitoon. Saisin itse ison mahani kanssa levätä ja pojalla olisi enemmän virikkeitä ja seuraa.
Päivähoito saisi jatkua vauvan synnyttyä, niin varmasti me kaikki jaksaisimme paremmin.. Mukaan lukien isä, jolle puran tätä tylsistynyttä oloani.
Tästä tuli tälläinen pienimuotoinen vuodatus, mutta olisi kiva tietää onko muita samassa tilanteessa olevia. Onko ainoa vaihtoehto muuttaa suurempaan kaupunkiin ;)
Kommentit (8)
Tää toki perustuu mun omaan mielipiteeseen ja kun kaikki lapsetkin on yksilöllisiä...mutta mutta 2 vuotiaalle riittää ihan se kotonakin oleminen ja touhuaminen. Tietty välillä pitää treffata niitä ikätovereitakin. Meidän 2 vuotiaalle on kyllä seuraa 5v isoveljestä ja onkin aivan ihana seurata kuinka paljon niistä jo onkin seuraa toisilleen. Mulla siis vertauskohteena toi meidän 5 vuotias joka ihan oikeasti tarvitsee niitä virikkeitä ja ikäistensä seuraa. Että ei 2 vuotias " masennu" siitä jos äiti haluaa välillä makoilla sohvalla=)
Ymmärrän tosi hyvin, että alat olla ongelmissa sen vuoksi, että lapsi varmaan hakee sinusta kaveria, kun ikäkaveria ei ole puistossakaan. Todella tylsää, ettei ole. Jos teillä olisi se lähipuisto pullollaan aikuisia ja lapsia, niin ongelma varmaan poistuisi melkein kokonaan.
Varmaan sitten tulevan kuopuksen synnyttyä hänestä tulee se kaivattu kaveri parin vuoden sisään :-) ja teidän tekemisongelmanne muuttuvat. Mutta siihen asti mäkin varmaan etsisin sinuna osapäiväistä päivähoitopaikkaa, että lapsi saisi tarpeeksi tekemistä ja itse saisi raskaana ollessa levätä (sillon muakin väsytti paljon ja silloin on kyllä mun mielestä hyvä syy levätä ilman, että tuntee syyllisyyttä siitä) ja sitten keskittyä vauvan synnyttyä erityisesti välillä vauvaan. Ei kannata muuttaa isoon kaupunkiin tämän vuoksi, sanoisin :-)! Varmasti pienellä paikkakunnalla on paljon tarjottavaa muuta, mitä täällä ei ole. Jos siellä on muuten hyvä olla vaan!
Oletkos muuten kokeillut, löytyiskö Etsin ystävää-palstan kautta ystäviä sieltä teidän läheltä tai tunnetko varmasti kaikki perheet lähistöltä? Voihan olla, että osa leikittää lapsiaan vain omilla pihoillaan. Niin osa täälläkin, Espoossa, tekee.
Mutta aamupäivisin on tekemistä, iltapäivisin ei.. Ja raskaana ollaan, la 7.6.06..
Meillä poika kyllä turhautuu/sekoaa jos ei ole koko ajan jotain tekemistä.
Käydään uimassa (krt/vko), kerhossakrt/vko), kylässä, lenkillä, kaupassa, kirjastossa, leikkipuistossa (siellä on perhepäivähoitajia lapsineen, ei muita äitejä..)
Tuntuu että ketään kotiäitiä ei kiinnosta ulkoilla lastensa kanssa tai sitten he pysyvät omassa pihassaan eivätkä lähde puistoon.
Olen kanssa miettinyt tuota osa-aikahoitoa.. Ihan vaan 1-2 päivää viikossa, eikä nekään koko päiviä.. Mutta katoaako sitten joku KELAn tuki ja maksaahan se hoitokin. Taloudellinen tilanne ei sallisi tulojen nyt putoavan. Entä jos vie hoitoon äitiysloman alettua, miten vaikuttaa? Tietääkö joku??
Ihana kuulla, että joku toinenkin on " huono" leikkijä :) Koen kamalaa syyllisyyttä, kun en jaksa touhuta päiviä pääksytysten lattialla pojan kans (tänään 2v.) ja kehittää kehittävää tekemistä. Avustan kyllä piirtämisen tai muun tekemisen alkuun ja yritän keksiä, että mitä leikkis, mutten jaksa kyyhöttää ite kovin kauaa mukana. Ehkä tilanne muuttuu, kun leikit muuttuu mielikuvituksellisemmaksi, nyt se on vaan että bruum bruum, kato ku auto ajaa!! heh
Me myös ulkoillaan aamupäivällä ja iltapäivät on sitten pitkiä... Onneksi sain päiväunet ujutettua takaisin, niiden kans onki ollu taistelua. Me käydään kahdesti viikossa MLL:llä leikkimässä, taaperokerhossa ja perhekahvilassa. Se on helpottanu meidän elämää ihan suunnattomasti, että muutettiin periferiasta keskustaan ja nyt pääsen rattaiden kanssa kaupungille, kun mies vie auton päiväksi. Paitsi että kuopuksen synnyttyä kuukausi sitten ei ollakaan päästy paljon mihinkään kun ei ole tuplarattaita jotka on seuraavana hankintalistalla.
Mä olen myös miettinyt päiväkotia virikkeiden antajana, ihan vain muutamaa tuntia viikossa parina päivänä, mutten toisaalta haluais vielä viedä hoitoon. Varsinkin kun olen sitten vaavin kans täällä kahdestaan niin tuntuis hassulta kun toínen ois hoidossa. Tämä meidän poika on sellainen eliksiiri, että jos ollaan vaan keskenään niin hulluksi tullaan molemmat.
Mistä päin olet? Olispa jännä jos olisit samalta paikkakunnalta :)
Mistäpäin Suomea olet? Ihan kuin oisit kirjoittanut omasta kotikunnastani! Kyselee uteliaana -piias- ja lapset -02 ja -04, masu rv 10+2
Toisen lapsen la 28.4. ja tytto 2v3kk erittain aktiivinen, mutta tarvitsee tukijoukkoja leikkimiseen.
Muovailuvaha ja " piparkakkku/muovailuvaha muotit" + kaulin ovat olleet meilla jo kuukaisia paivittainen leikki. alkuun aiti joutui muovailemaan esim. muumien mörköja eri vareista (onnekis helppo), muttanykyisin tytto kaulitsee ja leikkaa muoteilla itsekseenkin joskus. Tama tappahtuu poydan aaressa joten ei tarvitse lattialle aina asettua taman ison vatsani kanssa!
Leipominen ja ruuan laitto on yhteista puuhaa myos. Tytto esim kaataa pilkkomani vihannekset kulhoista kattilaan tms avustusta seisoen trip-trapin paalla. Pesukoneen taytto on myos mielekasta puuhaa.
Leikimme kaikenlaisilla elaimilla - menevat nukkumaan leegoista tehtyihin sankyihin ja tanssivat.
Tanssimme - Teletappien tanssivideo on myos hitti.
Luemme kirjoja MAKUUASENNOSSA! Aidin mileipuuhaa.
Katsomme paivittain dvd.lta muumeja.
Puistoissa ei taallakaan nay paljon ihmisia, mutta meilla on onneksi puiston sisatiloissa ohjattua askartelua ja leikkia.
Askartelemme myos kotona. Liiman levitys pensselilla on tarkein homma.
Kaymme kylassa ja onnkesi lapsiperheita loytyy, joka viikolla ainakin muuama missa voimme kayda ja autokin on kaytossa, muuten taitaisi kylla tuntua tosi piiitkilta nama paivat.
Toivottavsti saitte jotakin vinkkeja meidan tekemistamme.
Itsellani on suuri muutos siina kun tytto ei enaa suostu nukkumaan paikkarreita(2h) kotona vaan on lahdettava joko karryilla tai autolla liikkeelle, etta nukahtaa. Kavely ei itselleni ole pahitteeksi, mutta vahan alkaa liitoskivut yms. vaivaaamaan ja hidasta alkaa olla tama vaappumimen jo nyt. Jollei tytto nuku edes tuntia llakaa klo 16 jalkeen olla sellainen hulina ja kriisi, ettei meinata kylla millaan selvita klo 19 asti, jolloin isa tulee kottiin.
Pitkia paivia siis tallakin ja tosiaan toinen tulossa, eli pelon sekaisin tuntein odotan tulevaa...
Tytto kerhossa nyt yhden apn ja maaliskuusta lahtien 2 apta viikossa.1 ap viikossa lastenhoitajatytto vie leikkipuistoon tai askartelee ja muovailee hanen kanssaan kotona.Asumme onneksi opiskelijakaupungisssa niin lastenhoitja loytyy myos paivasaikaan.
Sitä aina ajattelee, että kaikki muut ovat superäitejä eivätkä koskaan kyllästy touhuamaan lapsensa kanssa. Täytyy tosiaan toivoa että kevään tullessa muut äidit lapsineen piristyvät ja heitä alkaa näkemään ulkosalla. Tosin itselle on se oma piristyspakkaus tulossa maaliskuun lopulla =)
Tiedän, että kahden lapsen kanssa arki on tuplasti työläämpää, mutta on se ainakin jotain erilaista mitä tällä hetkellä.
Me asustellaan etelä-suomessa, 03-alueella.
Kaikille oikein paljon voimia! On ihana muistella jälkeenpäin kun esim. kesä koittaa, että jaksoinpas vaan rämpiä läpi kurjan kevättalven vaikka useasti tympikin =)
Minulla on vilkas vajaa parivuotias pojanveijari ja toinen tulossa elokuussa. Ja tosiaan aika tuppaa tulemaan pitkäksi aina välillä. Asutaan myös pienellä paikkakunnalla eikä ole autoa päivisin käytössä. Aamupäivisin yeensä ulkoillaan pojan kanssa, käydään leikkipuistossa, lenkillä yms. Onneksi olen yhden äiti ystävän saanut, jonka kanssa nähdään melkein joka päivä. Muitakin äitejä lapsineen kyllä tässä kylässä riittää mutta jotenkin tuntuu että näin talvisin kaikki viihtyy enemmän omissa oloissaan. Elän toivossa, että keväällä taas vilkastuu tuo leikkipuistoelämäkin! :) Perhekerho on kerran viikossa ja siellä käydään lähes aina ja siellä sitten poikakin näkee enemmän muita lapsia ja äiti muita äitejä! :)
Mutta varsinkin iltapäivisn on kyllä niin tylsää niin tylsää... Onneksi nyt pahin alkuraskauden väsymys alkaa jo helpottaa mutta kyllä silti on ihan näännyksissä kun mies vihdoin siinä kuuden maissa kotiutuu. Nyt poika ei enää edes oikein leiki itsekseen vaan on " kimpussa" koko ajan. Ruuan laittokin on yhtä tuskaa kun kaveri roikkuu jaloissa ja papattaa kuin papupata! :O Kyllä itseäkin arveluttaa miten sitten vauvan synnyttyä jaksan kun tuolla kaverilla tuntuu tuota energiaa vain riittävän ja riittävän.... Kerhotoimintaakin on täällä tarjolla vasta kolmesta vuodesta eteenpäin.