opiskelija puhuu narisevalla äänellä ja kyseenalaistaa kaiken
Huoh... ja vielä vähän reilu viisi viikkoa jäljellä tätä. Hyvä että ei kaikkea purematta niele, mutta jos pitää puuttua siihenkin, mihin jätän ruokakärryn tai kuinka monta pesulappua käytän, niin alkaa tuntua jo aika raskaalta. Ihan kuin minulla olisi mukana joku vahti, jonka pitää puuttua kaikkeen ja päästä sanomaan ihan kaikesta. Opiskelijan tehtävä onkin kysellä ja kyseenalaistaa, ymmärrän että sitä koulussakin painotetaan, mutta liika on jo liikaa. Olen tämän viikon ollut aivan poikki.
Kommentit (29)
Oli ehkä asiatonta kirjoittaa narisevasta äänestä otsikkoon, mutta olen alkanut kuulla sen päässäni vapaa-ajallakin. "Miksi laitat kahviin kevytmaitoa?" "Eivätkö siniset rintaliivit olisi esteettisestä näkökulmasta ajateltuna paremmat kuin punaiset?"
*Huoh*
EIkö sulla sitten ole jotain hyvää syytä sille, miksi toimit niin kuin toimit?
Älä ajattele, että opiskelija kyseenalaistaa sinun tekemisiäsi. Ei tässä siitä ole kyse, ei opiskelija sinua vahdi. Päinvastoin, hän yrittää kopioida sinua myös sisäpuolelta, siis ammatilliselta ajattelultasi - ja sitä ei saa selville kyselemättä.
Ajattele, että opiskelija yrittää saada selville sitä yleistä periaatetta (=syytä) toimiesi takana, jonka tajuaminen mahdollistaa sen, että hän pystyy soveltamaan esimerkkiäsi toisessakin paikassa tai tilanteessa. Selitä siis toiselle, selitä niin pitkään että toinen tajuaa. Jos hän kysyy ruokakärryn jättämispaikasta niin kerro mikä kaikki vaikuttaa siihen, että tässä on hyvä paikka. (tämä on tapana, tästä muut tietävät sitä hakea, tässä se ei ole tilelä kun tullaan tuolta tai mennää tänne, tässä on helppo ottaa kärrystä... jne) SINÄ olet hänen ohjaajansa, selittäminen on sun tehtävä. Vasta silloin opiskelija pystyy oppimaan sinulta jotain.
Ymmärrän, mun ryhmässä on tällainen samanlainen tapaus. Korjaa kaikkien sanomisia, takertuu kaikkiin yksityiskohtiin ja jauhaa tyyliin 30 min. farkkujen istuvuudesta ja lahkeen pituudesta.
Heh, mulla oli opiskelukaveri joka puuttui kaikkeen ja vähän narisevalla äänellä juurikin, nykyään se harrastaa samaa telkkarissa :D onkin kivempi kun sillä oma show, luennoilla kävi välillä ärsyttään...
Vierailija kirjoitti:
EIkö sulla sitten ole jotain hyvää syytä sille, miksi toimit niin kuin toimit?
Älä ajattele, että opiskelija kyseenalaistaa sinun tekemisiäsi. Ei tässä siitä ole kyse, ei opiskelija sinua vahdi. Päinvastoin, hän yrittää kopioida sinua myös sisäpuolelta, siis ammatilliselta ajattelultasi - ja sitä ei saa selville kyselemättä.
Ajattele, että opiskelija yrittää saada selville sitä yleistä periaatetta (=syytä) toimiesi takana, jonka tajuaminen mahdollistaa sen, että hän pystyy soveltamaan esimerkkiäsi toisessakin paikassa tai tilanteessa. Selitä siis toiselle, selitä niin pitkään että toinen tajuaa. Jos hän kysyy ruokakärryn jättämispaikasta niin kerro mikä kaikki vaikuttaa siihen, että tässä on hyvä paikka. (tämä on tapana, tästä muut tietävät sitä hakea, tässä se ei ole tilelä kun tullaan tuolta tai mennää tänne, tässä on helppo ottaa kärrystä... jne) SINÄ olet hänen ohjaajansa, selittäminen on sun tehtävä. Vasta silloin opiskelija pystyy oppimaan sinulta jotain.
Ymmärrän tämän, mutta kaikista maailman asioista kysyminen on jo aika raskasta. Yritän kuitenkin selittää parhaani mukaan, mutta työpäivien jälkeen tuntuu, että suu on aivan kuiva kaikesta puhumisesta ja järki ei vaan enää juokse. Työ on muutenkin hektistä välillä ja kun päälle laitetaan opiskelija, niin sitä on aika voipunut päivän jälkeen. Ei sillä, opiskelijat tuovat virkistävää poikkeusta arkeen ja heiltäkin oppii uutta tai he haastavat miettimään omia työtapoja uudelleen, mutta liika on liikaa. Aina ei nähtävästi ihan kemiat kohtaa.
Koulussa tankataan vuosia, että älykkäät ihmiset kyseenalaista asioita. Ja sitten nämä ei niin älykkäät ottavat tuon täysin kirjaimellisesti. Luulevat, että ihan kaikki pitää kyseenalaistaa ja just narisevalla äänellä. EI TARVITSE.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa tankataan vuosia, että älykkäät ihmiset kyseenalaista asioita. Ja sitten nämä ei niin älykkäät ottavat tuon täysin kirjaimellisesti. Luulevat, että ihan kaikki pitää kyseenalaistaa ja just narisevalla äänellä. EI TARVITSE.
Hyvin sanottu. :D
Ymmärrän hyvin. Tuollaisista tulee sellainen tunne, että pystyvätköhän he koskaan itsenäiseen työhön, jos ei ole yhtään maalaisjärkeä.
Mutta koita jaksaa. Ajattele, että olet kuitenkin opiskelijalle turvallinen ihminen, jolta voi kysyä ja joka tarvitsee sellaista kokenutta ihmistä, jotka ei hölmötkään kysymykset hätkäytä. Musta voit myös yrittää selittää, mikä on aina kaikkein tärkeintä jossain tehtävässä ja mikä taas vähemmän tärkeää, josta ei tarvitse stressata (kuten tuo ruokakärryn paikka). Sä olet kuitenkin se, joka myös valat opiskelijalle luottamusta siihen, että hän oppii ja osaa.
Meidän ryhmästä löytyy enemmän kuin yksi narisija. Kummallisia näsäviisaita inisijöitä täysi-ikäiset amislaiset osaavatkin olla.
Vierailija kirjoitti:
EIkö sulla sitten ole jotain hyvää syytä sille, miksi toimit niin kuin toimit?
Älä ajattele, että opiskelija kyseenalaistaa sinun tekemisiäsi. Ei tässä siitä ole kyse, ei opiskelija sinua vahdi. Päinvastoin, hän yrittää kopioida sinua myös sisäpuolelta, siis ammatilliselta ajattelultasi - ja sitä ei saa selville kyselemättä.
Ajattele, että opiskelija yrittää saada selville sitä yleistä periaatetta (=syytä) toimiesi takana, jonka tajuaminen mahdollistaa sen, että hän pystyy soveltamaan esimerkkiäsi toisessakin paikassa tai tilanteessa. Selitä siis toiselle, selitä niin pitkään että toinen tajuaa. Jos hän kysyy ruokakärryn jättämispaikasta niin kerro mikä kaikki vaikuttaa siihen, että tässä on hyvä paikka. (tämä on tapana, tästä muut tietävät sitä hakea, tässä se ei ole tilelä kun tullaan tuolta tai mennää tänne, tässä on helppo ottaa kärrystä... jne) SINÄ olet hänen ohjaajansa, selittäminen on sun tehtävä. Vasta silloin opiskelija pystyy oppimaan sinulta jotain.
Just tänä takia kukaan ei halua niitä harjoittelijoita riesakseen. Kaikki aika menee tyhjänpäiväisyyksien selittämiseen, kun eivät oo oppineet omilla aivoilla ajattelemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EIkö sulla sitten ole jotain hyvää syytä sille, miksi toimit niin kuin toimit?
Älä ajattele, että opiskelija kyseenalaistaa sinun tekemisiäsi. Ei tässä siitä ole kyse, ei opiskelija sinua vahdi. Päinvastoin, hän yrittää kopioida sinua myös sisäpuolelta, siis ammatilliselta ajattelultasi - ja sitä ei saa selville kyselemättä.
Ajattele, että opiskelija yrittää saada selville sitä yleistä periaatetta (=syytä) toimiesi takana, jonka tajuaminen mahdollistaa sen, että hän pystyy soveltamaan esimerkkiäsi toisessakin paikassa tai tilanteessa. Selitä siis toiselle, selitä niin pitkään että toinen tajuaa. Jos hän kysyy ruokakärryn jättämispaikasta niin kerro mikä kaikki vaikuttaa siihen, että tässä on hyvä paikka. (tämä on tapana, tästä muut tietävät sitä hakea, tässä se ei ole tilelä kun tullaan tuolta tai mennää tänne, tässä on helppo ottaa kärrystä... jne) SINÄ olet hänen ohjaajansa, selittäminen on sun tehtävä. Vasta silloin opiskelija pystyy oppimaan sinulta jotain.
Just tänä takia kukaan ei halua niitä harjoittelijoita riesakseen. Kaikki aika menee tyhjänpäiväisyyksien selittämiseen, kun eivät oo oppineet omilla aivoilla ajattelemista.
Niin, ehkä sitten, kun hermot kärähtää tuohon tivaamiseen, niin voinet sanoa nuorelle, että ottaa omat aivot käteen ja miettii hetken ihan itse, että miten asia mahtaa olla.
Vaikutat hyvin lehmänhermoiselta. Me kaikki muut ei olla sitä, eli sun harjoittelijalla on käynyt tuuri. Älä sinäkään sitten pode huonoa omaatuntoa, jos et jossain vaiheessa enää jaksa vastailla ihan niin kärsivällisesti.
Tiedän kokemuksesta, kuinka raskasta on kiireen keskellä koko ajan vielä perustella ääneen tekemisiään ja pahimmillaan vielä moneen kertaan samaa asiaa. Itse olen käyttänyt joskus taktiikkaa, että heitän heti alussa vastakysymyksen: "miten sinä tämän tekisit ja miksi, seuraavalla kerralla voit kokeilla itse omalla tyylilläsi." Usein ehdin opiskelijan perustelujen aikana tehdä työn omalla tavallani.
Samantapainen kokemus, mutta ääni oli naukuva. :D
Täysin Ot, mut kuuntelin taannoin radiosta uuden 'eläinten puolesta'-puolueen edustajia - jos päässäni oli jokin stereotyyppinen kuva ihmisistä, jotka puolustavat eläinten oikeuksia, niin se kuva kyllä (valitettavasti) vain vankistui. Kaksi narisevalla ja hieman nasaalilla äänellä puhuvaa 'opiskelijaa' (mies ja nainen) selostivat monotonisesti ja jäätävän tylsästi agendaansa.
Pisti jo naurattamaankin, koska tuli mieleen legendaarisen Absolutely Fabulous -sarjan jakso, jossa Edin kireäpipotytär kavereineen päätti istahtaa trendikkään ja eloisan opiskelijakahvilan pöytään ja aloitti heti narinan tupakansavusta ja pyysivät tupakoitsijaa heti tumppaamaan tai poistumaan, jolloin kaikki muut vaivihkaa poistui kahvilasta, jäljelle jäi vain nämä narisevat, tympeät tyypit, jotka sitten tilaavat laimeaa teetä. ;DDD
Olen itse eläinrakas, rankkaan eläinrääkkäjät pedofiilien ja raiskareiden kanssa samaan pohjasakkaan, ja sinänsä ajatus eläinten oikeuksista (edes jonkinlaisista sellaisista) ei sinänsä ole mahdoton, mut toi stereotyyppisyys...
Opiskelija haluaa olla aktiivinen eikä hiljainen syrjään vetäytyvä, sillä se vaikuttaa arvosanaa. Siksi sielä työssäoppimisessa kysellään ja ollaan yliaktiivisia.
Ehkä teet vaan työsi hiljaa etkä ymmärrä ohjata itse oppilasta kertomalla ääneen asioita miksi ja miten teet asiat?
Jos on kokematon uudella alalla ja varsinkin nuori, niin on vaikea hahmottaa asioita jos ei niistä puhuta. Sun pitää nyt vain jaksaa ohjata. Ota vaikka oma tyyli miten menette uuteen tilanteeseen, kerrot tärkeimmät asiat.
Ainakin todella opiskelija on motivoitunut.
Kiitos älyttömästi viesteistänne! On rohkaisevaa kuulla, että muutkin kokevat vastaavat tilanteet raskaiksi. Ajattelin nimittäin saavani täällä haukkuja, kun avauduin aiheesta. Kyllä minäkin muistan, kun opiskeluaikoina painotettiin kyselyä (utelua, tapasi eräs opettaja sanoa), mutta liika on liikaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos älyttömästi viesteistänne! On rohkaisevaa kuulla, että muutkin kokevat vastaavat tilanteet raskaiksi. Ajattelin nimittäin saavani täällä haukkuja, kun avauduin aiheesta. Kyllä minäkin muistan, kun opiskeluaikoina painotettiin kyselyä (utelua, tapasi eräs opettaja sanoa), mutta liika on liikaa.
Ap
Koskaan ei voi kysellä liikaa. Pidäpä mielessä. Jokainen oppii ajallaan, toisen tarvitsee kysellä samoja asioita uudelleen ja uudelleen ennen kuin sisäistää kokonaisuuden.
Ole kuitenkin aikuinen äläkä puhu selän takana pahaa oppilaastasi. Sen jos minkä aistii jos niin tapahtuu. Opiskelijan ohjaus ei ole mikään helppo tehtävä. Älä ota liian henkilökohtaisesti asioita. Koita valmentaa oppilaaksi mahdollisimman hyvin.
paavo väyrynen oppilaana?