Ekaluokkalainen istui tuolilla ja kiukutteli, ettei lähde kouluun.
Tämä ei ollut eka kerta. Tähän asti olen jaksanut puhumalla selvittää asian ja auttaa kouluunlähdössä jne. Yhtä taistelua joka aamu.
Nyt meni hermo ja sanoin lapselle, että "hei, älä mene." Otin lasta kädestä kiinni ja vein huoneeseensa. Lapsi katsoi minua hämmentyneenä ja alkoi temppuilla vastaan, että meneepäs kouluun. Minä siihen uudestaan, että "et nyt mene. Ei tarvitse. Jäät kotiin" ja huoneen ovi kiinni. Kaksi kertaa "palautin" lapsen takaisin huoneeseen ja totesin, että "et nyt mene sinne kouluun. Jäät kotiin". Menin tekemään muita asioita ja sillä aikaa lapsi tuli huoneesta, puki vaatteet ja lähti kouluun! :D Ja aika vauhdilla hommasta suoriutui, kuin tuli perseen alla lähti.
Kommentit (5)
Kyllä, oli ok tänä aamuna. Univelkaisena ja vauvan valvottamana en jaksanut enää jutella syvällisiä.
ap
Hienosti hoidettu tilanne, ap! Tuota käänteistapaa meilläkin joskus käytettiin :-) Toimii tosi hyvin, jollei nyt jatkuvasti tuota käytä.
Vierailija kirjoitti:
Eli on ihan ok, ettei lapsesi tottele sinua?
Lapsetkin ovat ihmisiä, joilla on oma persoonallisuus ja sisäinen maailma. Lapset eivät ole robotteja tai lemmikkejä, jotka ohjelmoit tai koulutat tottelemaan jokaista vinkaisuasi. Käytöstavat tietysti pitää olla, mutta on hyvä merkki jos lapsi tuntee olonsa oman perheen kanssa niin turvalliseksi, että voi kapinoida ja herättää riitasointuja omalla pienellä tavallaan ilman pelkoa kohtuuttomasta rangaistuksesta.
Eli on ihan ok, ettei lapsesi tottele sinua?