Miten joku voi olla niin äiti miehelleen, että voitelee jopa leivätkin hänelle valmiiksi?

No anna olla.

Kyllä tänne mahtuu seitsemän miljardin ihmisen joukkoon kaikenlaista.

Kai sitä nyt miehelleen saa leipää tehdä?

Meillä se on parisuhteessa tapa osoittaa hellyyttä molemmin puolin. Mieskin saattaa tehdä leivät tms. herkkuja minulle tai sitten toisin päin. Eri asia, jos olisi aina sama ihminen, joka tekee toiselle, mutta eiköhän jokainen osaa itse tehdä leipänsä. (Etenkin, jossei lapsena äiti paapo ja tee leipiä valmiiksi, vaan opettaa itse tekemään. Siitä oisin enempi huolissani, jos lapselle täytyy jatkuvasti voileivät tehdä.)

pipsa kirjoitti:

Kai sitä nyt miehelleen saa leipää tehdä?

Ehei. Nykyään kuuluu olla mahdollisimman ilkeä miehelleen/naiselleen. Nainen ei saa voidella miehelleen leipää eikä mies saa tarjota naiselle ravintolassa, koska muuten mies on luuseri peräkammarinpoika ja nainen lompakkoloinen.

Jos kaikelta vihaamiselta yhteen päädytään, tulee omat elintarvikkeet tarralaputtaa. Kaupassa ei voi kumpikaan käydä yksinään eikä ainakaan niin, että ostaa jotakin myös toiselle. Se kumpi sortuu menemään kauppaan on alistettu kynnysmatto.

Luuserimies kirjoitti:

pipsa kirjoitti:

Kai sitä nyt miehelleen saa leipää tehdä?

Ehei. Nykyään kuuluu olla mahdollisimman ilkeä miehelleen/naiselleen. Nainen ei saa voidella miehelleen leipää eikä mies saa tarjota naiselle ravintolassa, koska muuten mies on luuseri peräkammarinpoika ja nainen lompakkoloinen.

Jos kaikelta vihaamiselta yhteen päädytään, tulee omat elintarvikkeet tarralaputtaa. Kaupassa ei voi kumpikaan käydä yksinään eikä ainakaan niin, että ostaa jotakin myös toiselle. Se kumpi sortuu menemään kauppaan on alistettu kynnysmatto.

Surullista aikaa elämme, koska osa oikeasti meinaa noin, eikä vaan sarkastisesti. Kuuntelee vaan lähellä olevia ihmisiä, kavereita, duunikavereita, sukulaisia... mitään ei voi toiselle antaa/tehdä myöten. Koska minä, minä, minä ja te muut.

No mitä helvettiä? Naisen tärkein tehtävähän on tehdä miehelle voileipä silloin mies sitä pyytää.

Vakavasti puhuttuna on kysyttävä, että mikä vika vaikka voitelee leivän? Ihan se ja sama vaikka pyyhkisi perseenkin toisen puolesta. Itse en tosin antaisi kenenkään voidella leipääni, koska ei sitä kukaan muu tee niin hyvin kuin minä. Puhumattakaan kinkuista, juustoista, salaateista sun muista härpäkkeistä siinä leivän päällä, ne menee oikeinpäin ainoastaa omin pikku kätösin laitettuna.

Terveisin Naispelko22

Jos tuo kauniimpi puolisko on lähdössä anivarhasella johkin reissuun niin saatan kyllä tehdä yömyöhällä leivät jääkaappiin odottelemaan ja ladata kahvinkeittimen valmiiksi, kun tiedän kuinka huono herääjä on. En nyt ajatellut mitään isän saati äidin roolia tässä itselleni pedanneeni, ihan arkista perushuomaavaisuutta kai. Tiedän että tykkää torkutella ja helposti jää aamupala syömättä, jos kiireeksi menee. Onpa sitten ainakin eväsleivät matkassa mitä mutustaa kunhan saa toisenkin silmän auki ja alkaa sitä aamupalaa kaipailemaan.

Oma vika jos on tuollainen lusmu joka ei jaksa nousta sängystä, kärsikööt nälästä. Teet sen ainoastaan sen takia että saisit pillua illalla

No minä teen. Samalla kai se siinä tulee kuin muillekin lapsille, eikä sitä passaa oikein edes päästää itse sotkemaan kaikkia tarvikkeita, jos nyt sen tekemisen jäljiltä mitään leikkeleitä ja juustoja edes jää jäljelle.

Samoin annostelen ruoat suoraan lautaselle.

Mun täti. Passaa miestään kaikessa. Laittaa ruokaa, kuorii perunat, annostelee ruuan lautaselle, voitelee leivän ja höylää juustot päälle. Laittaa lautasen pöytään, kaataa maidon lasiin, antaa ruokailuvälineet ja lopuksi vie likaiset astiat tiskiin ja tiskaa. Miehen tarvitsee vain kehoituksesta istua pöytään, syödä ja poistua ruokailun jälkeen. Huolehtii myös ihan koko talon siivouksen, mies ei ole tehnyt mitään siivoukseen liittyvää viimeiseen 50 vuoteen, vaikka osan ajasta on ollut työttömänä ja vaimo oli silloin työelämässä kodin ulkopuolella.

Raivostuttava kuvio, johon itse en ikipäivänä suostuisi.

Noin me tehdään toisillemme ihan koko ajan. Huolehditaan toisistamme, jotta toinen saisi tuntea itsensä tässä maailmassa hetkeksi muuksikin kuin pelkäksi koneiston osaksi jonka tehtävänä on olla reipas ja jaksava ja suorittaa koko päivän. Kuka jaksaa jos ei saa joskus huolenpitoa ihan vaan siksi että on niin ihana ja tärkeä juuri siksi että on olemassa, ilman mitään vaatimuksia.

Nykyajan psykologit antaa parisuhteesta niin kolkon kuvan että kuka kohta enää haluaa kenenkään kanssa seurustellakaan kun parisuhteesta puhutaan kuin ylimääräisestä päivätyöstä joka pitää urakoida sen varsinaisen työpäivän lisäksi. Varmaan kohta joku psykologiliitto julkaisee kannanoton, jossa jokainen parisuhteen teko on pisteytetty, näitä pisteitä sitten kerrytetään, myydään ja ostetaan parisuhteen osapuolien välillä, tehdään niistä kuitit ja käydään sitten kelassa todistamassa missä jamassa parisuhde nyt on. Että pärjätäänkö tässä vai herääkö yhteiskunnalla huoli. Esimerkiksi aktien määrästä, siitä että Jari imuroi tammikuussa useammin kuin Irja ja näyttääkö tässä Irja nyt pahasti siltä että tää sun viime viikon migreenikohtaus teki susta tällai ehkä haluttoman tyydyttämään näitä Jarin tarpeita (seksuaalisia siis, muita tarpeita ei parisuhteissa psykologien mukaan nykypäivänä näyt olevan). Tästä Irja sulle miinusmerkki viisi pistettä pois.

Jos kuukausittainen saldo jää alle sada pisteen, mitätöi yhteiskunta parisuhteen ja etsii molemmille uudet, validit kumppanit. Niin olisi hyvä kaikille.

Voitelen ja palkinnoksi saan munaa.

No voi itku! Meillä mies on tehnyt usein mulle leivät, tänäänkin toi aamupalan sänkyyn! Kuorii välillä jopa perunat..

Vierailija kirjoitti:

No voi itku! Meillä mies on tehnyt usein mulle leivät, tänäänkin toi aamupalan sänkyyn! Kuorii välillä jopa perunat..

Mun mies teki aina välillä minulle aamupalaa joskus toi jopa sänkyyn.. Se teki ruoatkin perheelle.. Oli lapsen kanssa kotona kun mä kävin töissä... Jätin sen sian kun se lopetti juomisen ja rupesi urheilemaan.. Vaikka kyllä se välillä toi jopa viiniä mulle kaupasta.. No sika mikä sika, kaikki miehet on.

Meilläkin tämmönen käytös on sitä hellyyttä ja rakkauden osoitusta. Esim. nousen viikonloppuaamuisin aina ensin keittämään kahvia, koska miehelle se on sellainen ele että välitän. Mies puolestaan esim. vie aina biojätteen, koska tietää minun inhoavan hajua ja mahdollisesti oksentavan. Kyllä mä välillä voitelen leivätkin jos illalla syödään voileipää ja katsotaan telkkaa. Mitä järkeä molempien tulla keittiöön huseeraamaan, kun yksi voi tehdä samalla kertaa. Ei meinaan oo mikään hirvee vaiva.

Siis ihan mielelläni voin voidella miehelle leivät, kun mies muuten on mies eikä joku rasittava keskenkasvuinen nulikka. Eli kun vaan saadaan pidettyä suhteessa keskinäinen kunnoitus ja arvostus. 

On todella kaunis ele tehdä toiselle valmiita voileipiä. Eiköhän ole kautta aikojen naiset tehneet miehilleen kun ovat tulleet raskaista töistä ja vaimot olleet kotiäitejä.

On se merkillistä kun nykyisin aina eletään väärin,jos haluaa tehdä jotain toisen eteen ,sekin on väärin opastajien mielestä.

Ne parisuhteet säilyvät,joissa ei lasketa kumpi on tehnyt enemmän toistensa eteen ja se mitä on itse halunnut on tehty puolisolle.Silloin molemmat nauttivat yhteiselosta.

Yhteispelillä se sujuu,ei vatimalla,uhkailulla ja minä ensin...minä...minä tyylillä.

Siis tuossa jutussahan oli pointtina että jos aina tekee ja passaa niin kuin 2-vuotiaalle lapselle, ei ole kyse siitä että joskus tekee ne leivät. Hoivasuhteet on kyllä tuhoon tuomittuja vaikka jotkut miehet esim. se Dunderfelt sellaisia haikailee.

Mitään lässyttäviä parisuhdeterapeutteja ei tarvita. Elämä menee niin kuin ja pelkkä peiliin kurkistus riittää.

pipsa kirjoitti:

Kai sitä nyt miehelleen saa leipää tehdä?

Saa, mutta jos sitä jatkuvasti voitelee toisen leivät valmiiksi, niin ei sekään ihan tervettä ole.