Lue keskustelun säännöt.
Tuliko elämästäsi sellaista kuin nuorena suunnittelit tai haaveilit?
20.01.2016 |
Jos ei, niin mistä se johtuu? Oma elämäni on kaikkea muuta,kuin mistä olin haaveillut-täyttä helvettiä. Olin niin sinisilmäinen nuorena ja valitsin väärän miehen.
Kommentit (28)
Ei tullut. Lukion vikalla luokalla 1979 valikoitu joukko pitkän matematiikan opiskelijoita saivat valinnaisen atk-kurssin. Siihen aikaan tietokoneet oli huoneen kokoisia järkäleitä ja meilläkin koulussa oli vain päätelaite ja varsinainen tietokone oli Otaniemessä VTT:n konesalissa. Eikä me oppilaat saatu edes koskea siihen päätteeseen vaan opettaja näytti. Nollia ja ykkösiä pyöriteltiin paperilla. Koin sen aika tylsäksi hommaksi, vaikka olinkin hyvä matematiikassa. Kaikissa muissa kouluaineissa olinkin sitten keskinkertainen.
En voinut tuolloin edes aavistaa, että 37 vuotta myöhemmin mulla on olohuoneen pöydällä vain hieman A4:sta suurempi tietokone, joka on myös moninkertaisesti tehokkaampi. Tai että istun tässä koneen ääressä ja teen töitä. Kotona. Ja tienaan sillä vieläpä varsin hyvin. Olin nuorena aika huithapeli luonteeltani, joten jos olisin nähnyt tulevaisuuteen, että mulla on kaksi ihanaa lasta, oma rivitaloasunto, koira ja kaksi kissaa sekä teen paljon hyväntekeväisyyttä ja olen intohimoinen kotikokki, en olisi uskonut. En koskaan haaveillut lapsista, puolisosta kylläkin. Noh, puolisoa ei ole.
Miksi elämäni ei ole sellaista kuin mistä haaveilin? Koska maailma on muuttunu lähes 40:ssä vuodessa aivan valtavasti ja haaveeni ovat muuttuneet maailman muuttumisen myötä. Kun vaihtoehdot ja mahdollisuus tehdä valintoja kasvaa, ne nuoruuden haaveetkin ovat vaihtuneet uusiin haaveisiin ja uusiin suunnitelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta piti tulla jossain ison kaupungin keskustassa asuva villi bilettäjä sinkku, punkkari ja paheellinen nainen joka käy klubikeikoilla, nukkuu päivät ja riehuu yöt.
Minusta tuli tavallinen duunati, perheellinen nainen. Kiltti, vähän lihava, jaksan valvoa korkeintaan yhteentoista.
Halusin asua Helsingissä ja opiskella taideyliopistossa, lemmikkejä ja miehen. Kaikki on toteutunut, mutta ei ilman turhautumisia, pettymyksiä, sitkeyttä ja sinnikkyyttä.
Ei tullut semmoista kuin haaveilin.
MInusta piti tulla menestyvä urasuuntautunut sinkku.
Tuli vakava sairaus, joka vei mahdollisuudeen hienoon uraan.
Tapasin ihanan miehen, jonka kanssa menin naimisiin, perustin perheen ja jäin kotiäidiksi.
No ei. Jotkut asiat on kyllä paremmin, esim. se että tulin kaapista ulos toisin kuin silloin ajattelin etten ikinä voisi tehdä sitä. Muutenkin olen enemmän sinut itseni kanssa. Mutta vieläkin olen tilanteessa jossa en tiedä mitä elämälläni tekisin, kärsin samoista itsetunto-ongelmista, masennuksesta ym. Eikä ole töitä vieläkään ja tuskin tulee koskaan olemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa halunnut lapsia enkä miestä, mistään taloista ja autoista nyt puhumattakaan. Ammattia tai koulutustakaan en miettinyt. Asuisin ulkomailla, ehkä New Yorkissa. Työnteko ei kuulunut suunnitelmiin, jotenkin ajattelin että minusta tulisi supertähti ja rahaa vain tulisi jostakin.
Nyt on akateeminen koulutus, mies, kolme lasta ja töissäkin käyn ihan vakituisesti, vaikka edelleenkään ei työnteko kiinnosta sen enempää kuin teininä. Nyt haaveilen että minusta tulisi kirjailija ja sitten tulisi siitä hommasta paljon rahaa. En kyllä edes harrasta kirjoittamista, vain lukemista...
Osittain ja osittain ei, vastaan vaikka nuori olen vieläkin (23) :D haaveilin siitä peruskuviosta, lukion jälkeen yliopistoon, valmistuminen ja töihin, omakotitalo ja perhe. Toisella yrittämällä pääsin opiskelemaan haluamaani alaa ja jouluna valmistuin, naimisiin menin opiskeluaikana 4 vuoden seurustelun ja yhden vakavan auto-onnettomuuden jälkeen (kai se oma kuolevaisuus siinä konkretisoitui ja tuli ajatus, että mitä sitä odottelemaan kun lähtö voi tulla milloin vain). Työpaikkakin minulla oli vuodeksi omalta alaltani, mutta sittenpä löytyi syöpä. Puoli vuotta on hoitoja takana ja vielä olisi kesään asti edessä, mutta sitten jatkan loppujen haaveiden toteuttamista, eli se työpaikka ja oma talo :D
En oikeastaan haaveillut mistään, eli kaikki mitä on tullut on ollut vähän niin kuin ajopuumetodilla hankittu. Ihan mielenkiintoinen projekti on ollut tämä elämä, ja olen tehnyt niin kuin on parhaalta tuntunut. Nyt olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja uudessa koulutuksessa. Elämä ihan jees.