Miksi ihmisten pitää kommentoida toisten lapsilukua kun ei kerran ole mitää hyvääkään sanottavaa?
Miksi? Miksi joillekin ihmisille toisten lapset tai lapsettomuus on jotenkin niin henkilökohtainen asia että asiaa täytyy kommentoida ja taivastella, nimenomaan negatiivisessa mielessä. Musta se ei ole sen hyväksyttävämpää kuin sekään että arvostelisin sukulaistädin persauksen levinneen sitten viime näkemän tms. Kuitenkin lapsiin liittyen tosi ikäväsävyinenkin kommentointi on ihan ok?
Olin 32v kun sain esikoisemme ja ennen tätä sukulaiset olivat juorunneet vähintään 5vuotta että mikä siinä on kun ei nekään lapsia hanki. Meiltä kyseltiin suoraan, että missä vika, kummassa on vikaa vai onko teillä ehkä päässä vikaa kun ette lapsia hanki. Kun sanoin ettei asia kuulu muille, niin loukkaannuttiin tietysti verisesti ja juoruttiin lapsettomuudesta vaan entistä enemmän.
Noh nyt odotan kolmatta, eikä tämäkään ole hyvä! Pari sukulaista kommentoi suoraan raskaudesta kuultuaan että "miksi??" Ööh, en koe että olemme velvollisia perustelemaan lapsilukuamme kenellekään! Äitini kauhistelee asiaa edelleen ja ihmettelee miksi hankimme näin "paljon" lapsia. Oikeastaan samat henkilöt jotka kauhistelivat vuosien takaista lapsettomuutemme epänormaaliutta, kauhistelevat nyt tätä epänormaalia lapsilukua ja supisevat olikohan vahinko. En koe tätä lapsilukua edes erityisen suureksi, vaan tästä juuri haaveilimme. Ehkä neljäskin voisi olla toiveissa mutta taitaa tulla ikä vastaan. Ketään ulkopuolista emme ole rasittaneet lapsiemme hoidolla, emmekä elä yhteiskunnan tuilla.
Kertokaa MIKSI mitkään normaalit käytössäännöt ei päde tähän aiheeseen? Jos pariskunta itse on tyytyväinen elämäänsä kuului siihen kuusi lasta tai ei ollenkaan, niin miten kukaan voi kuvitella, että hänen mielipiteellään olisi mitään väliä? miksi se pitää edes sanoa, jos ei kerran mitään positiivista sanottavaa ole? Saa kai sitä mielessään ajatella vaikka mitä, mutta miksi julistaa asianomaisille OMAA mielipidettään HEIDÄN elämästään?
huh hepottipa avautua :D
Kommentit (7)
Joo ihmiset on paskapäitä tässä asiassa. Mä kun odotin neljättä (toivottua!) lasta niin voi sitä surkuttelun ja voivottelun määrää. Osa oli lähes vihaisia ja vaati tosiaan jotain perusteluita miksi me nyt vielä hankimme lisää. Joillain on kauheat ennakkoluulot että useamman lapsen kanssa on tappavan rankkaa ja rahat viimestä sentti myöten loppu ja lapset elää kun siat pellossa. Meillä ei todellakaan ole näin enkä edes koe perhe-elämää erityisen rankaksi, vaan nimenomaan voimavaraksi!
Joo meillä sama, siis miten kukaan voi vapaaehtoisesti hankkia peräti neljä lasta! tätä sitten olisi pitänyt selitellä ja kaikki paska vaan ottaa vastaan. Sitten kun täräytin samalla mitalla takaisin, niin moni pahoitti mielensä kun vastasin niin rumasti. Anteeksi vaan mutta itsekin kommentoivat juuri todella rumasti meidän valintojamme!
Meillä miehen kanssa unelmana 5-6 lasta. Mutta kieltämättä mietin liikaa, mitä lähipiiri sanoisi siitä. Nyt siis kaksi lasta vasta. Itse hoidetaan lapset ja aina on rahaa varalta säästössäkin!
Jotkut ovat varmaan niin utelioita ja kiinnostuneita toisten lapsiasioista, että pakko kommentoida jos toimitaan toisin kuin itse tekee.
Itse olen päässyt aika vähillä kommenteilla. Kolmannen lapsen aikana kommentoitiin vauvan sukupuolta ja eräs totesi, että nyt on lapsia tarpeeksi meille. Neljännen odotusaikana kukaan ei sanonut enää mitään. Lieneekö sitten selän takana puhuneet...
Teet sitten niin tai näin, niin aina joku urputtaa. Näiden ihmisten elämä on varmaan niin tyhjää, että pakko puuttua toisten elämään. En ymmärrä, miksi juuri toisten vauva-asiat kiinnostavat niin paljon.
Mun äiti oli kovin huolissaan kun odotin nelosta, että pitääkö ihmiset mua kevytkenkäisenä kun oon p*nnu niin paljon :D ja ihan oli samalla aviomiehelleni kaikki mukulat ja on sitä tullut vähän useamminkin naitua kun vaan ne lapsenteko kerrat :D Oli kuulemma kuitenkin ihan holtitonta ja rietasta touhua kun JO neljäs! Eikä meilläkään lapset olleet kenenkään muun hoidettavana, varsinkaan äitini mutta hälle onkin niin tärkeää aina se mitähän muut ajattelee. Itse hankki vain kaksi, vaikka oli haaveillut nuorena useammasta. Nyt on myös hienosti omaksunut "niiden muiden" ilkeän tavan arvostella ja kauhistella
En kuule tiedä. Meillä on vain yksi lapsi. Enempää emme halua. Kysely on jatkuvaa ja rasittavaa. Aina, kun tutustuu uusiin ihmisiin alkaa sama kysely uudestaan. Sukulaiset jupisevat selän takana. Meillä on yksi onnellinen lapsi. Ja olemme onnellinen perhe. En ymmärrä miksi se häiritsee tai edes kiinnostaa ketään.