Lue keskustelun säännöt.
Miten voi päästä yli siitä että inhoaa omaa äitiään?
20.01.2016 |
Ahdistaa tosi paljon tämä tilanne. Erinäisistä syistä on pakko olla usein tekemisissä, ja mitä enemmän olen hänen kanssaan tekemisissä, sitä ahdistuneempi olen. Kaikista pahinta on, että äitini on niin yksinkertainen, että luulee olevansa oikein hyvissä väleissä kanssani ja luulee minun nauttivan hänen seurastaan.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan outo ketju. Eihän syntymävuoden perusteella voi ihmisiä niputtaa " kaikki 40-luvulla syntyneet"- tyyliin. Ja miten teillä on aikaa ja rahaa ravata terapiassa jauhamassa? Oma äitini oli maailman herttaisin ja yritti aina kaikkensa kolmen lapsensa eteen, mies oli juoppo kusipää. Minä syntynyt 1964, äitivainaa 1941.
No mun äiti olikin ja on edelleen jonkinlainen pipipää narsisti, joka ei osaa puhua tunteistaan eikä osoittaa rakkautta, eikä kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä eikä myöskään sitä, kun muut ihmiset eivät teekään niin kuin hän haluaa. Isäni on juoppo kusipää. Jostain kumman syystä meillä 70-luvulla syntyneillä on 100 sivun mittaisen ketjun verran samantyyppisiä kokemuksia ei-niin-herttaisista äideistä. En kyennyt nuorena menemään terapiaan, koska tilanne oli niin solmussa ja vaikea. Pääsin omille jaloilleni vasta kun muutin 350 km päähän äidistäni ja sain oman elämäni kunnolla haltuun. Sitten(kään) ei ollut rahaa eikä myöskään aikaa "ravata" terapiassa, vaan käsittelin asiat itse. Olisin ehkä ollut huomattavasti tuottoisampi yhteiskunnalle 18-25 -vuotiaana, jos olisin saanut terapiaa nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan outo ketju. Eihän syntymävuoden perusteella voi ihmisiä niputtaa " kaikki 40-luvulla syntyneet"- tyyliin.
Sen ketjun nimi on: "70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?".
Huomaa kursivoitu osuus. Huomaa myös että ketjun aloittaja ei kysy että "oliko", vaan että "onko", siis tälläkin hetkellä.
Musta on jokseenkin järkyttävää, miten moni on kärsinyt aikuisuuteen asti äidin huonosta kohtelusta, eikä ole sille osannut oikein tehdä mitään. Mielestäni se johtuu osittain siitä, että aihetta ei ole perusteellisesti peuhattu, ei ole ollut tietoa. Harmittaa kaikkien puolesta, miten suuri osa lapsen ja aikuisen lapsen elämästä menee hukkaan, yrittäessään olla lapsi äidille, joka ei lastaan arvosta. Vähenisikö terapeuteilta työt huomattavasti, jos monen ongelman syitä, siis syitä -ei vain seurauksia, käsiteltäisiin avoimemmin mediassa. Ja sitä myöden olisi helpompi nostaa aihetta kahvipöytäkeskusteluihin, ymmärtäen ja selvittäen.
Jos ketjun nimi on 70-luvulla syntyneiden äidit jne, se kysymys on suunnattu niille äideille, ei tyttärille.
Vierailija kirjoitti:
Jos ketjun nimi on 70-luvulla syntyneiden äidit jne, se kysymys on suunnattu niille äideille, ei tyttärille.
Ei taida olla tuttu sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ketjun nimi on 70-luvulla syntyneiden äidit jne, se kysymys on suunnattu niille äideille, ei tyttärille.
Ketjun nimi on "70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista".
Näitä asioita ei voi ymmärtää, ellei ole saman kokenut. Tuo 70-luvulla...-ketju on parasta terapiaa, mitä ikinä tässä maailmassa olen kohdannut. Menee muutama päivä, kun sen lukee. Välillä tietysti menee aikaa siihen, kun käy haukkomassa henkeä silmät pyöreänä, kun oma tajunta vihdoinkin aukeaa.