Lue keskustelun säännöt.
Miten mä saan nuo lapset tottelemaan?!
19.01.2016 |
Mä olen niin väsynyt tähän touhuun, että nyt oikeasti konkreettisia esimerkkejä! Varsinkin lasten päiväkodista hakemiseen. Nuorempi alkaa aina venkoilemaan kun yritän laittaa paitaa housuihin. Molemmat osaavat kyllä itse pukea, mutta kun oikeasti pitää ottaa kiinni ja pukea väkisin että ne saa mukaan kun eivät usko MITÄÄN! Keräilen vaatteet naulakosta ja nakkelen lattialle, jos toisen on sattunut saamaan kiinni niin sille tyrkytän sit jotain fleecehousuja samalla kun toinen juoksee karkuun toiseen huoneeseen..
Tilanne on sitä pahempi mitä paremmalla mielellä menen hakemaan. Ajattelen, että nyt pidän omat hermot kurissa jne niin nuo on vain pahemmin siipiä.vailla..arjessa saan esikoisen itkemään lähes päivittäin kieltämällä jotain. Esim menen päiväkodille ja sanon lapsille, että aletaan pukemaan ja lähdetään kauppaan. Alkaa se ralli. Pyydystän molemmat kiinni, pidän käsistä kiinni ja kyykistyn ja sanon, että nyt puette reippaasti, niin saatte kaupasta karkkia. "Joo!" 2sek ja kaikki unohtuu. Kolme kertaa kehotan pukemaan, nämä vain pomppii edes takaisin. Yksi kerta on sellainen että alan laskemaan viiteen (esikoinen huutaa "älä laske, alan pukemaan!", mitään ei tapahdu). Sitten kun sanon, että voitte unohtaa sen karkkipäivän, alkaa tihrustamaan itkua (ei siis mitään huutopotkuraivareita), että haluaa karkkia. Pahempi on mun mielestä tuo kuopus, kun tuntuu että sitä ei liikuta yhtään mikään.
Ja tämä oli vain yksi esimerkki. Nukutus onkin sitten operaatio sinänsä. Meillä ei ole vuoteen ollut kunnon rytmiä, koska en vain yksinkertaisesti saa noita rauhottumaan. Esimerkki tältä illalta: Pyydän hakemaan kirjan kun tultiin suihkusta, sillä aikaa kun itse laitan rasvaa nuo riehuu meidän sängyssä. Monta kertaa pyydän rauhoittumaan ja kun mitään ei tapahdu, käsken ilman iltasatua omaan sänkyyn kuuntelemaan unimusiikkia. Nuo tinkaa joka ikisessä asiassa mut aivan raivon partaalle, sit kun räjähdän niin esikoinen alkaa tihrustamaan itkua (eikä se ole mitään huomionhakua, vaan ihan oikeasti pahoittaa mielensä).
Jos teen vaikka ruokaa, vingutaan että koska on ruoka valmis siihen asti, että karjaisen niin lujaa kuin kurkusta lähtee, että sanon kyllä sitten.
Kun menevät sänkyyn, sanon että äiti tulee kohta, siellä vongutaan, että tuu jo tuu jo tuu jo siihen asti, että mulla palaa taas pinna. Joskus olen odottanut, ja sanonutkin lapsille, etten tule ennen kuin ovat rauhoitttuneet. Mutta kun ne ei koskaan rauhoitu.
Sitten kun menen sinne huoneeseen ja puoli tuntia useampaan otteeseen pyydän olemaan hiljaa ja asettumaan ja lopulta lähden pois (joskus jopa ovia paiskoen, koska en vain jaksa enää!!), ollaan kohta pyytelemässä anteeksi ja se muistetaan taas noin 2sek...
Oon siinä pisteessä että soitan kohta sossut hakemaan nuo pois..
Niin ja sitten tosiaan vielä se, että mistään kaupassa käynnistä noiden kanssa on turha haaveilla, koska mikään uhkailu, kiristys tai lahjonta ei saa noita asettumaan
Kommentit (38)
Aika pieniä lapsia vissiin? Tuollaista se on. Toiset lapset eivät vain ota opikseen kovin helposti. Ole johdonmukainen, kyllä se siitä joskus helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo pukemisen kanssa venkoilu hoidosta lähtiessä on todella tavallista. Kannattaa kysyä henkilökunnalta, jos heillä olisi antaa neuvoja.
Alle 5v. 1,5v on ikäeroa. Näkyy olevan muillakin tuo hoidosta hakeminen samanlaista välillä. Mä en vain käsitä kun tuntuu että nuo on kuin teflonia, mikään ei jää päähän mitä sanoo. Olen tässä miettinyt sitäkin, että aiheutanko lapsille jo jotain traumoja, mutta kun mulla ei yksinkertaisesti hermot kestä enää!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa antamasta periksi ja hyppimästä lasten pillin mukaan.
Päiväkodissa voit sanoa että vaatteet päälle nyt mennään ja jos eivät pue niin lähde menemään, kyllä ne perässä tulee. Kerro toki etukäteen että tyyli muuttuu tästä päivästä alkaen.
Pienet pitää nukuttaa sänkyyn...siis olla vieressä ja pitää aisoissa. Eikä niitä kannata laittaa nukkumaan ennenkuin ovat väsyneitä. Nyt vaan rutiinit kuntoon, niin lapsetkin oppivat.
Isompien kanssa sovitaan yhdessä säännöt ja niistä sitten pidetään kiinni. Sitten kun sujuu, voi joskus löysätä nutturaa.
Mitä jos tarjoaisit niille lapsille tarpeeksi virikkeitä päivällä että niitä väsyttää illalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäiset lapset?
Ehkä helpompi mennä hakemaan päiväkodista asenteella että puet heti toisen ja perään toisen. Ei mitään karkkilupauksia...
Käy itse suihkussa ja rasvaile sitten, kun saat lapset hoideltua sänkyyn. Auta iltatoimissa lapsia ja hae yhdessä lasten kanssa sopiva kirja. Yhdessä menette lukemaan. Luulisin että läsnä oleminen rauhoittaa. Ei se että äiti haluaa juuri nukkumaanmenon kynnyksellä suihkuun ja omiin iltatoimiin.
En myöskään ymmärrä miksi lapsia pitää odotuttaa että menee huoneeseen.. exä aina odotutti puoli tuntia kun tuijotti telkkua. Lapset odotti ja huuteli sanomaan hyvää yötä. Mutta ei kun olkaa hiljaa tulen kun ehdin. Sitten alkoi juoksurumba.. Daa mikä järki kun voi käydä halimassa ja toiset sitten heti rauhoittuu. Ihme vallankäyttöä.
Sanoisin kans että pyydä vaikka siihen pukemistilanteeseen päiväkodin henkilökunnalta neuvoa / apua. Jos lapset on samassa ryhmässä, voisitteko esim. sopia että puet lapset yksi kerrallaan (toinen odottaa muissa hommissa) jos ne muuten alkaa keskenään venkoilemaan?
Rajat ja rakkaus, eli pidä asettamistasi säännöistä ja rajoista kiinni mutta muista huomioida ja palkita positiivista käytöstä myös :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset myös toimivat juuri venkoilemalla kun heillämon ollut ikävä vanhempiaan. Kunnon hali ja rupattelu lapsen päivästä samalla kun autat vaatteita päälle. Kummallekin omalla vuorollaan. Eivät edes huomaa saavansa vaatteita päälle. Toisinaan lapsetkin on hirmuisen väsyneitä pitkästä päivästä. Älä huomioi niin paljon kiukuttelua ja vaadi käyttäytymään, anna näyttää vähän tunteitakin. Ei se ketään riko. Kuinkas ne lapset sitten näyttäisivät turhautuneen olonsa koti-ikävän, äiti-ikävän ja vaikka huonon päiväkotipäivän jälkeen?
Lastenhoitaja
Löytyisikö jostain nanny-tv sarjasta vinkkiä, se brittisarja? Jäähypenkki tai vastaava ikäminuuttien mukaan.
Yritätkö laittaa liian aikaisin tai liian myöhään (yliväsyneinä) nukkumaan?
Miten iltarutiinit jo tarhasta tulon jälkeen, pyri toistamaan koko ajan samaa kaavaa täsmällisesti.
Entä nukkumaan meno yksitellen, ensin satu pienemmälle ja sitten isommalle, toinen, isompi, eri huoneessa toisen vanhemman kanssa sillä aikaa? Sama tuon pukemishässäkän kanssa, ensin toinen valmiiksi ja sitten toinen.
Jos mies laittaisi nukkumaan, saisiko rauhottumaan paremmin?
Tarrataulu, jonka mukaan palkintotarra kun pukeutuminen onnistunut ja x kpl kerättynä niin jotain kivaa tekemistä?
Voisivatko olla niin täpinöistään kun tarhapäivän jälkeen saavat vihdoin äidin huomiota (riittävästi?) niin siksi riekkuvat viimeiseen asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän samanlaista. 2,5- ja 4-vuotiaat pojat. Yksin ollessaan ovat kuin pieniä enkeleitä (no esikoinen varsinkin, pienemmällä enemmän tota "omaa tahtoa"), mutta yhdessä ollessaan yllyttävät toisiaan ja asiat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ei ehkä ihan niin pahasti kuin teillä.. näiden kanssa sentään pystyy kaupassa käymään (saa siellä kyllä komentaa vähän väliä) ja liikkumaan eli pukemaan/lähtemään johonkin ja jostain pois (eivät oo päiväkodissa). Toi nukkumaan meno on sit jo hankalampi show.
Ollaan ratkaistu sillä, että laitetaan nukkumaan eri huoneisiin. Sit ne rauhottuu. Käyttäytyvät muutenkin paremmin kun viettävät välillä aikaa erillään. Meillä isompi käy kerhossa ja pienempi puistotoiminnassa.
Voisitko sä esim päiväkodista hakiessa ottaa lapset yksi kerrallaan puettavaksi? Ja pystyisittekö nukuttamaan eri huoneisiin? Oisko joku juttu minkä pariin saisit heidät siksi aikaa kun teet ruokaa? Joku ohjelma tai peli? Tai anna heidän "auttaa ruoanlaitossa", laita tekemään jotain helppoa ja harmitonta?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos tarjoaisit niille lapsille tarpeeksi virikkeitä päivällä että niitä väsyttää illalla
Kerro perkele miten mä sen teen, kun se ei vuodessa ole onnistunut?!?!?! Ei noita mihinkään hoploppiin voi joka ikinen päivä raahata sitä energiaa purkamaan, mikään muu tässä ei ilmeisesti auta.
On aivan yks paskan hailee miten aikasin nuo saa sunnuntaina nukkumaan, kun ne nukkuu kuitenkin päiväunet ja kukkuu puolille öin vaikka päällään seisois.
Jos jätän suihkussa käynnit siihen, että lapset on menneet nukkumaan voin unohtaa sen aivan kokonaan tai myöhästyä aamulla töistä.
Lomalla ja viikonloppuisin meillä on aina hyvä rytmi, kun eivät nuku päikkäreitä mutta arjessa noita ei saa mitenkään väsähtämään kun nukkuvat ne päiväunet. Ja ei, niitä ei.pysty päiväkodissa jättämään pois, kysytty on!
Kun aloin tekemään seiskan aamuja, meillä oli viikon verran hyvä rytmi. Illalla puol 8 sänkyyn, jonkin aikaa olin lasten kanssa ja sanoin, että käyn suihkussa, laittamassa pyykit kuivumaan, whateva, niin sain ne nukahtamaan keskenään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistuisiko millään, että hoidosta hakiessa otat ensin käsittelyyn isomman lapsen: puet ja laitat pihalle (varmaan siellä on aidattu, suht turvallinen alue?) ja sit vasta puet pienemmän?
Muuta en paljon osaa sanoa.. itellä on vanhempi lapsi 5v ja aiemmin oli hänen kanssa aikalailla tuollasta.. riehumista, jatkuvaa mankumista..ja itelläkin hermot paloi vähän väliä siihen, kun mitään ei kuunnellut/älynnyt/muistanut/uskonut.. huh, oli se kamalaa :D nyt on ruvennut vähän helpottamaan.. ihan hämmästyin, kun yksi päivä totesin, että ei ehditä olla leikkikentällä jos ei pue reippaasti ja se YMMÄRSI asian, ihan oikeasti! Samaten nykyään ymmärtää asioita tyyliin "olen nyt vessassa. En voi tulla heti katsomaan sun legolinnaa." Menee leikkimään ja odottamaan eikä ulise siinä oven takana :D
Että ehkä aika auttaa teilläkin... siihen asti: voimia!
Niin minä pukisin nuoremman, vastusteluista huolimatta, ja vanhempi saisi pukea itse. Minkään paidan kanssa en alkaisi temppuilla, olkoon jos ei kelpaa apu, ja jos vaatteet ei ole päällä kun pitää lähteä, niin sitten jää sinne yksin, tai lähtee puolipukeissa.
Ja tosiaan, en alkaisi mitään omia iltatoimia tekemään kun on lasten nukkumaanmenoaika, vaan kakarat petiin ja sen jälkeen omat jutut, eihän noin pienillä ole ajantajua että jaksaisivat siellä odottaa rauhassa. Ja tosiaan ei liian aikaisin niitä sänkyyn, mikään ei ole inhottavampaa kuin herätä väsyneenä ja mennä nukkumaan ei-väsyneenä.
Oma lapseni alkaa käyttäytyä juuri noin silloin, kun hän kaipaa huomiota. Eli silloin, kun itsellä on ollut töissä tosi kiirettä, olen ollut työmatkalla tmv. Se on tosi ärsyttävää, kun mitään ei uskota eikä mikään mene kaaliin, mutta valitettavasti sitä saa aina itseään katsoa peiliin ja sieltä se ratkaisu löytyy. Eli enemmän lasten kanssa yhdessä olemista ja tekemistä sekä jämäkästi omien sanojensa takana pysymistä. Tsemppiä!
Lopeta se etukäteen lahjoaminen, ei kerran toimi. Puet yksitellen, kukaan ei karkaa päiväkodista, kun puet toista. Suihkun jälkeen et odotuta itseäsi, vaan menet ja rauhoitut heidän kanssaan, ei ne siihen itse pysty, luet sadun ja silleen. Uskon, että olet väsynyt tilanteeseen, mutta itse ajat heitä siihen, etteivät kykene toisin toimimaan. Jämäköidy.
Ja kiitos neuvoista, pitää kokeilla tuota että pukee ensin toisen ja sit toisen niin, että toinen sais ensin huomion ihan kokonaan.
Sitten kun tässä on tosiaan vielä se ongelma nimeltä väsymys, jonka kanssa olen käynyt ihan lääkärillä. Ja se väsymys tosiaan kiristää.hermoja entisestään..
Odotatkohan sä lapsilta pikkusen liikaa? Meillä on pian 5 ja 3 täyttävät lapset, eivätkä he ikimaailmassa nukahtaisi keskenään jos mä lähtisin suihkuun ja jättäisin heidät kahdestaan.
Yleensä nukkumaanmenoaikaan kumpikin vanhempi ottaa yhden lapsen yhteen huoneeseen. Mies saa lapset tarvittaessa nukutettua molemmat yhtä aikaa, minä en. Olen töissä pitempiä päiviä ja olen muutenkin vähän sellainen henkinen "sunnuntaivanhempi" eli kun mä olen paikalla, lapset vaan sekoilevat.
Hoidosta lähtiessä yleensä se halihetki tulee tosi tarpeeseen. Meillä kyllä on isompi ongelma on saada riiviöt aamulla pukemaan ja liikkeelle.
Niin ja siis tuo karkkipäivällä houkutteleminen ei ole mitään jokapäiväistä :D