Te oikeasti hyvätuloiset / varakkaat, miten jaksatte?
Onko teillä samanlaista, että koko ajan on joku käsi ojossa vailla jotain? Koko ajan joku kadehtimassa ja toitottamassa, että "Oispa minullakin varaa!" tms? Tuntuuko siltä, että koko ajan pitäis vaan antaa, antaa ja antaa? Jos ei rahaa, niin aikaa, apua, jaksamista, huomiota jne?
Mua vituttaa. Koko ajan vaan joku kerjäämässä jotain. Kyllähän minä annan, eikä kyse ole siitä, etteikö olisi varaa, mutta.. olisi kiva edes joskus saada jotain takas. Edes aikaa, huomiota, apua ja kiitosta. Usein mietin, että välittääköhän minusta edes kukaan oikeasti, vaiko pelkästään rahan vuoksi. Tekisi mieli luopua kaikesta.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Eipä todellakaan ole tuollaisia ongelmia. Mutta toisaalta meidän tulojamme ei varmaan kukaan tiedä, ellei ole verotiedoista kaivanut. Talo, auto ja elämäntyyli muutenkin ovat tavallisia, ellei vaatimattomia.
Sama juttu meillä.
Paljonko pitää olla omaisuutta, että luokittelet kotitalouden varakkaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Paljonko pitää olla omaisuutta, että luokittelet kotitalouden varakkaaksi?
No ei sen väliä, enemmän kuin suurella osalla. Sen verran, että on enemmän kuin tarvitsee.
Minua huvitti, kun tutut facebookissa ihmetteli, miten maailmassa hyvin pieni määrä ihmisiä omistaa suurimman osan omaisuudesta ja sitten kyseltiin, että eikö voisi olla omaisuuskattoa, loput pitäisi jakaa köyhille. Hassu juttu, että juuri niin koko ajan tehdään. Suuri osa maailman väestöstä ei ole tehnyt päivääkään töitä ja silti heidän puolestaan ollaan sitä mieltä, että rikkaiden pitäisi antaa heille rahansa. Miksi ihmeessä?
Meillä on hyvä elintaso mutta kukaan ei ole koskaan kerjännyt mitään. Ei edes tuttaviltani jotka ovat miljonäärejä. En tahdo oikein uskoa ap:ta. Kuka ihme kerjää ja pyytelee toiselta.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko pitää olla omaisuutta, että luokittelet kotitalouden varakkaaksi?
Lisäsin tuon oikeasti-sanan siksi, kun palstalla on myös paljon mielikuvitusmiljonäärejä.. just niitä, jotka kadehtivat ja luulevat, että raha tekee onnelliseksi ja autuaaksi. En väitä, etteikö se helpota elämää, mutta aika onneton ainakin minä olen enimmäkseen. Mielummin ottaisin muutaman hyvän aidon ystävän ja perheen (syntymäperheen siis), joka ei yritä vain hyötyä minusta. Kyllä mulla yks hyvä ystävä on, mutta valitettavasti kahdenkymmenen vuoden aikana varallisuuden epäsuhta välillämme on kasvanut suureksi ja alkanut vaikuttaa asioihin. Minä kyllä autan häntä aina kun on tarve, olisin jopa perustanut firman häntä varten, että saisi paremman toimeentulon sitä pyörittäessä, mutta hän kieltäytyi. Mutta kaikki muut ihmiset elämässäni eivät juuri ota yhteyttä muulloin kuin jotain pyytääkseen. (omat lapset tietysti poislukien).
Kaveri joskus pyytää lainaan. Viimeiseen hätään/nälkään ja nolona. Aina on maksanut sovitusti takaisin.
Muut tutut on itsekin senverran hyvissä töissä ja ollet töissä jo niin pitkään, että pärjäävät yhtähyvin ja paremmin kuin minä.
Miehen sisko pyysi joskus avioeronsa aikoihin mieheltä lainaan. Hyvin tiesi ettei miehellä ole kummoinen palkka ja että mun rahoja lainasi...mutta halusi hoitaa asian veljensä kanssa.
Kyllä mulle on ihan ok jelppiä luotettavia ja asiansa hoitavia kavereita tiukassa paikassa. Mutta jos joku esim olisi aina vailla lapsen pieneksi jääneitä fillareita, luistimia, vaatteita...niin enpä antaisi. Saahan niillä hankittua omallekin lapselle isompaa tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hyvä elintaso mutta kukaan ei ole koskaan kerjännyt mitään. Ei edes tuttaviltani jotka ovat miljonäärejä. En tahdo oikein uskoa ap:ta. Kuka ihme kerjää ja pyytelee toiselta.
Sisarukset, vanhemmat, tuttavat? Ehkä teillä on lähipiirikin varakasta? Sitä olenkin miettinyt, että jos olisin perinyt kaiken ja tuttavapiirikin olisi varakasta, niin ongelmaa tuskin olisi. Mutta mitenpä tässä kaikkia ihmisiä elämästään vaihtoon laittaisi.
Eikä se haittaa, jos et usko. Kuvittelin saavani enemmänkin kakkaa niskaan. Tein aloituksen siitä huolimatta, jos nyt edes yks kohtalotoveri löytyisi. Jos edes yks ihminen osais jakaa viisauttaan ja sanoa, miten mun kannattais toimia. Ilman, että menetän loputkin ihmiset läheltäni.
Anna ihmisten ymmärtää, että rahat on loppu, kulutettu, hävitty.
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hyvä elintaso mutta kukaan ei ole koskaan kerjännyt mitään. Ei edes tuttaviltani jotka ovat miljonäärejä. En tahdo oikein uskoa ap:ta. Kuka ihme kerjää ja pyytelee toiselta.
Sisarukset, vanhemmat, tuttavat? Ehkä teillä on lähipiirikin varakasta? Sitä olenkin miettinyt, että jos olisin perinyt kaiken ja tuttavapiirikin olisi varakasta, niin ongelmaa tuskin olisi. Mutta mitenpä tässä kaikkia ihmisiä elämästään vaihtoon laittaisi.
Eikä se haittaa, jos et usko. Kuvittelin saavani enemmänkin kakkaa niskaan. Tein aloituksen siitä huolimatta, jos nyt edes yks kohtalotoveri löytyisi. Jos edes yks ihminen osais jakaa viisauttaan ja sanoa, miten mun kannattais toimia. Ilman, että menetän loputkin ihmiset läheltäni.
En ole varakkaiden ympäröimä. Enimmäkseen keskiluokkaa, sairaanhoitajaa, insinööriä, osalla ei omistusasuntoakaan tai varaa asua riittävän isossa asunnossa. Siskot selkeästi minua pienituloisempia. Eivät kerjää.
On ihmisiä joilla ei ole hyviä ihmissuhteita ja jotka valittaa että heihin ollaan yhteydessä kun tarvitaan vain apua johonkin esim hommiin. Eli ei välttämättä varallisuudesta kyse vain. Tosin eikö reilut ja hyvät/kivat ihmiset ole kivojen ympäröimiä. Sitä ehkä hyvä myös miettiä. Poislukien suku jota ei voi valita.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri joskus pyytää lainaan. Viimeiseen hätään/nälkään ja nolona. Aina on maksanut sovitusti takaisin.
Muut tutut on itsekin senverran hyvissä töissä ja ollet töissä jo niin pitkään, että pärjäävät yhtähyvin ja paremmin kuin minä.
Miehen sisko pyysi joskus avioeronsa aikoihin mieheltä lainaan. Hyvin tiesi ettei miehellä ole kummoinen palkka ja että mun rahoja lainasi...mutta halusi hoitaa asian veljensä kanssa.
Kyllä mulle on ihan ok jelppiä luotettavia ja asiansa hoitavia kavereita tiukassa paikassa. Mutta jos joku esim olisi aina vailla lapsen pieneksi jääneitä fillareita, luistimia, vaatteita...niin enpä antaisi. Saahan niillä hankittua omallekin lapselle isompaa tilalle.
Just tuota..hypistellään kaikkia tavaroita ja "varataan" niitä sen varalta, kun ei enää itse tarvita.. jos jää pieneksi jne. Jos jotain puuttuu, niin ekana kysytään minulta. Eletään yli omien varojen ja lasketaan sen varaan, että minä pelastan. Koko ajan summat ja pyynnöt vain kasvaa, ollaan vailla tuhansia euroja. Näennäisesti sovitaan takaisinmaksusta, mut useimmiten maksaminen muodostuu ylivoimaiseksi.
Enkä osaa kieltäytyä, koska kaikki tietävät, että minulla on mistä antaa. Eikä se ole edes suurin ongelma, vaan se että ois kiva olla ihmisille muutakin kuin vaan raha-automaatti.
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hyvä elintaso mutta kukaan ei ole koskaan kerjännyt mitään. Ei edes tuttaviltani jotka ovat miljonäärejä. En tahdo oikein uskoa ap:ta. Kuka ihme kerjää ja pyytelee toiselta.
Sisarukset, vanhemmat, tuttavat? Ehkä teillä on lähipiirikin varakasta? Sitä olenkin miettinyt, että jos olisin perinyt kaiken ja tuttavapiirikin olisi varakasta, niin ongelmaa tuskin olisi. Mutta mitenpä tässä kaikkia ihmisiä elämästään vaihtoon laittaisi.
Eikä se haittaa, jos et usko. Kuvittelin saavani enemmänkin kakkaa niskaan. Tein aloituksen siitä huolimatta, jos nyt edes yks kohtalotoveri löytyisi. Jos edes yks ihminen osais jakaa viisauttaan ja sanoa, miten mun kannattais toimia. Ilman, että menetän loputkin ihmiset läheltäni.
En ole varakkaiden ympäröimä. Enimmäkseen keskiluokkaa, sairaanhoitajaa, insinööriä, osalla ei omistusasuntoakaan tai varaa asua riittävän isossa asunnossa. Siskot selkeästi minua pienituloisempia. Eivät kerjää.
On ihmisiä joilla ei ole hyviä ihmissuhteita ja jotka valittaa että heihin ollaan yhteydessä kun tarvitaan vain apua johonkin esim hommiin. Eli ei välttämättä varallisuudesta kyse vain. Tosin eikö reilut ja hyvät/kivat ihmiset ole kivojen ympäröimiä. Sitä ehkä hyvä myös miettiä. Poislukien suku jota ei voi valita.
No, voihan se olla, että olen vielä inhottava ihminenkin. Koskaan ei ole kukaan minulle niin kuitenkaan sanonut, vaan kaikkea päinvastaista. Joku tässä mättää ja jos vaan tietäisin, mikä se on, niin muuttaisin sen.
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri joskus pyytää lainaan. Viimeiseen hätään/nälkään ja nolona. Aina on maksanut sovitusti takaisin.
Muut tutut on itsekin senverran hyvissä töissä ja ollet töissä jo niin pitkään, että pärjäävät yhtähyvin ja paremmin kuin minä.
Miehen sisko pyysi joskus avioeronsa aikoihin mieheltä lainaan. Hyvin tiesi ettei miehellä ole kummoinen palkka ja että mun rahoja lainasi...mutta halusi hoitaa asian veljensä kanssa.
Kyllä mulle on ihan ok jelppiä luotettavia ja asiansa hoitavia kavereita tiukassa paikassa. Mutta jos joku esim olisi aina vailla lapsen pieneksi jääneitä fillareita, luistimia, vaatteita...niin enpä antaisi. Saahan niillä hankittua omallekin lapselle isompaa tilalle.
Just tuota..hypistellään kaikkia tavaroita ja "varataan" niitä sen varalta, kun ei enää itse tarvita.. jos jää pieneksi jne. Jos jotain puuttuu, niin ekana kysytään minulta. Eletään yli omien varojen ja lasketaan sen varaan, että minä pelastan. Koko ajan summat ja pyynnöt vain kasvaa, ollaan vailla tuhansia euroja. Näennäisesti sovitaan takaisinmaksusta, mut useimmiten maksaminen muodostuu ylivoimaiseksi.
Enkä osaa kieltäytyä, koska kaikki tietävät, että minulla on mistä antaa. Eikä se ole edes suurin ongelma, vaan se että ois kiva olla ihmisille muutakin kuin vaan raha-automaatti.
Eli sun on opittava sanomaan ei.
Ehdottaisin että seuraavalle pyytäjälle sanot suoraan että olet saanut tarpeeksesi pankkina toimimisesta ja vanhatkin velat on vielä maksamatta. Voit sanoa laittaneesi rahasi vaikka johonkin pidempiaikaiseen sijoitukseen eli käteinen on vähissä. Lupaa lapsen vanhoista tavaroista rahat lapsillesi, ei kai kukaan lapsen "kädestä" kehtaa ottaa. Ja aina voi syyttää Sipilää....itse kunkin on leikattava turhat rönsyt pois.
Eipä todellakaan ole tuollaisia ongelmia. Mutta toisaalta meidän tulojamme ei varmaan kukaan tiedä, ellei ole verotiedoista kaivanut. Talo, auto ja elämäntyyli muutenkin ovat tavallisia, ellei vaatimattomia.