Lue keskustelun säännöt.
Turhin/oudoin syy miksi olet itkenyt aikuisena? :D
19.01.2016 |
Eli mikä on turhin syy mistä olet pahoittanut mielesi? (Tai puolisosi)
Itse kävin pariviikkoa sitten itkemään, kun mies oli ostanut lapsille tuutit ja minä menin innoissani katsomaan pakkaseen jäätelöä, muttei sielä ollut. Loukkaannuin siitä miehelle syvästi ja menin vessaan itkemään. Tiedän, hyvin lapsellista, mutta silloin se otti todella koville! :Dd
Kommentit (40)
Mieheni oli alamaissa ja päätin töistä tullessani piristää häntä ostamalla karkkia ja kukkia. Olin niin innoissani tästä sinänsä vaatimattomasta ideastani, etten huomannut, että kassi putosi pyörän tarakalta. Kun pääsin kotiin ja huomasin, että kassi on hävinnyt, aloin välittömästi itkeä aivan hillittömästi. Ehkä pms:llä oli jotain vaikutusta asiaan, mutta itkusta ei tullut loppua ennen kun mies otti minut syliinsä ja lohdutti :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli alamaissa ja päätin töistä tullessani piristää häntä ostamalla karkkia ja kukkia. Olin niin innoissani tästä sinänsä vaatimattomasta ideastani, etten huomannut, että kassi putosi pyörän tarakalta. Kun pääsin kotiin ja huomasin, että kassi on hävinnyt, aloin välittömästi itkeä aivan hillittömästi. Ehkä pms:llä oli jotain vaikutusta asiaan, mutta itkusta ei tullut loppua ennen kun mies otti minut syliinsä ja lohdutti :P
Täh? Mistä sen miehen muka olisi pitänyt ilahtua? Kukista? Osta kaljaa ja pornolehti ens kerralla.
Mies 31v
Itse rupeaisin itkemään jos puolisoni ostaisi minulle kukkia piristääkseen minua. Kukat eivät voi vähempää miehiä kiinnostaa, ja jos vaimo sellaisia minua varten ostaisi, se kertoisi että sillä on aivokasvain puhjennut tai muuten mennyt sekaisin. mies
En koko aikuisikää jaksa ruveta muistelemaan., mutta ihan tässä lähipäivinä sain todella tehdä töitä, etten ruvennut itkemään harrastusporukassa, jonka ikäjakauma on 30-60v. Turhautti ja hävetti niin, kun en OSANNUT!
Vaikka kuinka samaa kohtaa jankattiin, tankattiin, lähestyttiin eri kulmista, yritettiin saada oivallusta syttymään, niin minulle se ei mennyt päähän. Tuntui kuin kaikkien katseet olisivat olleet niskassani (tuskin olivat). Luultavasti muillakin oli hankaluuksia, mutta tuntui kuin itse olisin yksi suuri virhe, joka pilaa kaikkien muidenkin suoritukset. Olo oli kuin koulussa joskus.
Perfektionistisen hikarin painajaisia
Vierailija kirjoitti:
Yodan taistelu Count Dookua vastaan episode 2:n lopussa.
Sotshin parisprintin olympiakulta
Nämä pistivät raavaan miehen itkemään.
En kyllä ikinä usko, että mammapalstalla on raavaita miehiä. Korkeintaan hinteliä maalaisjuntteja tai kaappihomoja pk-seutulaisia bodareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mulla on huonompi kausi menoilla, rupeen helposti itkeen siksi "kun mulla on asiat ihan liian hyvin". Oon syömässä jotain lohturuokaa, ja alan pillittää, kun tuhlaan kallista ruokaa vain, koska oon stressaantunut tai vastaavaa, ja Afrikassa ne kaikki ei saa ruokaa ees nälkäänsä.
Neuloessani taas saatan purskahtaa itkuun, kun mulla on vapaa-aikaa semmosiin turhuuksiin, kun jotkut joutuu raataan tehtailla 24/7 ja silloinkaan niillä ei meinaa rahat riittää elämiseen. Siinä sitten kilkuttelen kutimia samaan aikaan, kun itken räät poskella sitä, minkälainen ihmishirviö musta on tullut.
Koska ulkopuolisille en aina stressiä/suruani näytä, niin se on varmasti oudon näköistä, kun kesken kaikkien toimien toinen rupeaa vain yks kaks kyynelehtimään, niin ettei eteensä meinaa nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli alamaissa ja päätin töistä tullessani piristää häntä ostamalla karkkia ja kukkia. Olin niin innoissani tästä sinänsä vaatimattomasta ideastani, etten huomannut, että kassi putosi pyörän tarakalta. Kun pääsin kotiin ja huomasin, että kassi on hävinnyt, aloin välittömästi itkeä aivan hillittömästi. Ehkä pms:llä oli jotain vaikutusta asiaan, mutta itkusta ei tullut loppua ennen kun mies otti minut syliinsä ja lohdutti :P
Täh? Mistä sen miehen muka olisi pitänyt ilahtua? Kukista? Osta kaljaa ja pornolehti ens kerralla.
Mies 31v
Hän kuule ilahtui jo ajatuksesta niin paljon, ettei lopulta haitannut, vaikka ylläri meni piloille. Mieheni ei juo kaljaa ja pieri sohvalla toisin kuin valtaosa suomijunteista... hän arvostaa naista ja sitä, että kumpikin ilahduttaa toista, tavasta riippumatta. Kyllä sinulla on varmaan onnellinen vaimo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkin 25-vuotiaana työkaverini vuoksi, johon olin ollut ihastunut pitkän aikaa.
Todella kiva, fiksu, hauska ja äärettömän hyvännäköinen mies, jonka kanssa vietin paljon aikaa ja kävin aina syömässä lounasta olikin homoseksuaali.
Ajoin autolla ja itkin koko matkan, koska olin oikeasti olettanut, että alamme seurustella. Hän tuli aina juttelemaan minulle ja kävimme yhdessä työpaikan kuntosalilla.
En oikeasti tiennyt siinä vaiheessa, että homomiehiä on muuallakin kuin ravintoloissa ja kampaamoissa.
Ymmärrän tietenkin nyt, että osa meistä syntyy homoseksuaaleiksi, mutta silloin olin todella surullinen.
Junnut voitti jääkiekossa Mm-kultaa :) itkin häviäjien ja voittajien puolesta. Lisättäköön vielä että en ymmärrä penkkiurheilua enkä seuraa sitä normaalisti. Olen raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse rupeaisin itkemään jos puolisoni ostaisi minulle kukkia piristääkseen minua. Kukat eivät voi vähempää miehiä kiinnostaa, ja jos vaimo sellaisia minua varten ostaisi, se kertoisi että sillä on aivokasvain puhjennut tai muuten mennyt sekaisin. mies
Ja sulle kans, ettekö osaa arvostaa elettä, ajatusta? Sitä, että toinen yrittää piristää toista? Kyllä tää maailma on täynnä omaan napaansa tuijottajia.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli alamaissa ja päätin töistä tullessani piristää häntä ostamalla karkkia ja kukkia. Olin niin innoissani tästä sinänsä vaatimattomasta ideastani, etten huomannut, että kassi putosi pyörän tarakalta. Kun pääsin kotiin ja huomasin, että kassi on hävinnyt, aloin välittömästi itkeä aivan hillittömästi. Ehkä pms:llä oli jotain vaikutusta asiaan, mutta itkusta ei tullut loppua ennen kun mies otti minut syliinsä ja lohdutti :P
Palasitko tai palasitteko etsimään pudonnutta laukkua? Löytyikö koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkin 25-vuotiaana työkaverini vuoksi, johon olin ollut ihastunut pitkän aikaa.
Todella kiva, fiksu, hauska ja äärettömän hyvännäköinen mies, jonka kanssa vietin paljon aikaa ja kävin aina syömässä lounasta olikin homoseksuaali.
Ajoin autolla ja itkin koko matkan, koska olin oikeasti olettanut, että alamme seurustella. Hän tuli aina juttelemaan minulle ja kävimme yhdessä työpaikan kuntosalilla.
En oikeasti tiennyt siinä vaiheessa, että homomiehiä on muuallakin kuin ravintoloissa ja kampaamoissa.
Ymmärrän tietenkin nyt, että osa meistä syntyy homoseksuaaleiksi, mutta silloin olin todella surullinen.
Toi on niin traagista, olen kokenut saman! Luulin, että homotutkani toimii...eikä se homous ollut tekosyy vaan ko. mies on nykyään avoliitossa miehen kanssa.
Kauhea kaatosade alkoi juuri silloin kun piti lähteä pyörällä liikenteeseen. Mukana oli kaksi laukkua kannettavana. Kastuin itse läpimäräksi ja toisesta laukusta kastui pohja, mikä kasteli siellä olleet pari koulukirjaa. Liikennevaloissa odottaessa ohi ajoi rekka vesilätäkön päältä ja päälleni lensi vettä. Matka oli lyhyt, mutta puolessa välissä pyörästä lähti ketjut. Sen huomattuani aloin itkemään julkisella paikalla hiljaista itkupotkuraivari-itkua. Kotona padot murtuivat totaalisesti. Ei voinut mitään. Oli se sellainen matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli alamaissa ja päätin töistä tullessani piristää häntä ostamalla karkkia ja kukkia. Olin niin innoissani tästä sinänsä vaatimattomasta ideastani, etten huomannut, että kassi putosi pyörän tarakalta. Kun pääsin kotiin ja huomasin, että kassi on hävinnyt, aloin välittömästi itkeä aivan hillittömästi. Ehkä pms:llä oli jotain vaikutusta asiaan, mutta itkusta ei tullut loppua ennen kun mies otti minut syliinsä ja lohdutti :P
Palasitko tai palasitteko etsimään pudonnutta laukkua? Löytyikö koskaan?
Juu menimme illalla yhdessä etsimään, ei löytynyt :( onneksi siellä ei sentään ollut lompakkoa, mutta paljon muuta. Toivottavasti meni sentään tarvitsevaan osoitteeseen!
Itkin onnesta viime viikonloppuna, kun mieheni työkaveri (nainen) oli yrittänyt iskeä miestäni, ja mies oli antanut tylyt pakit ja vielä päälle hehkuttanut onneansa kanssani ja haukkunut kun edes yrittää varattua miestä. Nainen on minullekin tuttu, muttei ihan ystävätasoa, oli niin hämillään ja nolona että soitti minulle ja kertoi koko stoorin ennen kuin mies ehtii :')
Vuosia sitten vietiin ikivanha ja hajonnut DDR:ssä valmistettu Graez-televisio kaatopaikalle. Sinne se jäi nököttämään jätteen keskelle (siihen aikaan sai vielä dumpata elektroniikat sinne muun jätteen sekaan avoimen taivaan alle). Valtava aukio jätettä ja tää telkkuparka siistinä siinä lojui jyrätyn jäteläjän päällä ja erottui sieltä kauas tyyliin mikä ei kuulu joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkin 25-vuotiaana työkaverini vuoksi, johon olin ollut ihastunut pitkän aikaa.
Todella kiva, fiksu, hauska ja äärettömän hyvännäköinen mies, jonka kanssa vietin paljon aikaa ja kävin aina syömässä lounasta olikin homoseksuaali.
Ajoin autolla ja itkin koko matkan, koska olin oikeasti olettanut, että alamme seurustella. Hän tuli aina juttelemaan minulle ja kävimme yhdessä työpaikan kuntosalilla.
En oikeasti tiennyt siinä vaiheessa, että homomiehiä on muuallakin kuin ravintoloissa ja kampaamoissa.
Ymmärrän tietenkin nyt, että osa meistä syntyy homoseksuaaleiksi, mutta silloin olin todella surullinen.
Toi on niin traagista, olen kokenut saman! Luulin, että homotutkani toimii...eikä se homous ollut tekosyy vaan ko. mies on nykyään avoliitossa miehen kanssa.
Samoin. Soitin miehelle ja poikakaveri vastasi.
Noh: Viime viikonloppuna itkin, kun Australian Master Chefissä semmoinen nuori jolppi teki niin nätin jälkiruuan. Lohduttauduin sillä, että se aika kuusta.
pyysin miestä tuomaan suklaamunkin kaupasta mutta olivat loppu ja toikin tummasuklaa- patukan D
aloin sitten hormonihuuruissa itkeä.. en edes usein syö suklaamunkkeja tai munkkeja ylipäätään, edellisestä kerrasta oli varmaan jo pari vuotta kunnes äkkiä tunsin että NYT haluan suklaamunkin.. ja sitten niitä ei ollut!
Yodan taistelu Count Dookua vastaan episode 2:n lopussa.
Sotshin parisprintin olympiakulta
Nämä pistivät raavaan miehen itkemään.