Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koirasta luopuminen
18.01.2016 |
Olen seurannut ilmoituksia myytävistä koirista ja tuntuu että tosi moni luopuu koirasta "elämäntilanteen muutoksen vuoksi". Koirat ovat monesti nuoria, joten eivät ole kovin pitkään olleet perheessä. Kertokaa, miten se elämäntilanne nyt voi niin äkkiä muuttua, että koiraa ei voidakaan pitää? Ymmärrän, jos on omasta sairastumisesta johtuvaa, mutta se tuskin on syynä läheskään kaikilla. Eikö ihmiset mieti etukäteen, pystyykö siitä koirasta oikeasti huolehtimaan seuraavat 15 vuotta, sekä hyvinä että vaikeina aikoina?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy tähän myös on se että ihmiset kertakaikkiaan hankkivat vääränlaisia koiria.
Päädyin kerran uuden ihmisen kanssa keskusteluun, jonka hän aloitti kertomalla minulle, melko pienen koiran omistajalle, miten ärsyttäviä rottia pienet koirat ovat. Sitten lähes samaan hengenvetoon kertoi kuinka hänellä on ollut Husky-mix "joka tuli siellä meidän kerrostalokaksiossa ihan hulluksi niin annettiin se sitten pois". Käsittämätöntä.
Monet ihmiset tuntuvat tosin ajattelevan samoin. Koira on statussymboli ja valitaan esim. erikoisen ulkonäön perusteella välittämättä yhtään sopiiko rotu itselle.
Ei se husky siellä kerrostalossa mene miksikään, jos sitä lenkittää yli 10km päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useamman perheen joissa koirasta on jouduttu luopumaan koiran luonteen takia, kun on ollut lapsia. Kun jotkut koirat ovat hyvin puruherkkiä esim. perheen pienimpien kohdalla. Vaikeaa jos lapsi ei voi edes silittää koiraa ilman että koira mahdollisesti puree. Yleensä koulutus on ollut kunnossa ja apua on haettu, mutta koira on eläin ja muokattavissa vain tietyn määrän. Itse olen ollut näissä tilanteissa auttamassa ja nähnyt koiria pennusta asti ja harjaantuneella silmällä olen nähnyt jo pennusta saakka mistä koirasta tulee hankala, mistä ei. Hankalampi kuitenkin muutaman kuukauden ikäisistä nähdä, joskus nekin herättää epäilyn huonosta luonteesta, joka pitää paikkansa. Kaikilla ei ole tarpeeksi isoja tiloja, joihin voisi rajata koiran ja lapsen eri tiloihin.
Valitettavasti nykyään on seurakoirissa todella paljon huonoluonteisia, koska jalostuksessa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota koiran luonteeseen, jonka seurakoiran kohdalla pitäisi aina olla lapsiystävällinen jne. Saati jos joku menee ottamaan lapsiperheeseen taistelurodun tai muun ei seurakoiraksi tarkoitetun koiran.
Monessa perheessä on muuten koira, joka on näykkinyt tai purrut lapsia, mutta koska koira on niin tärkeä siitä ei luovuta. Minusta se on surullista että koira menee lapsen turvallisuuden edelle, mutta osalla koiraihmisistä niin vain on.
Niin, puhumattakaan siitä, kuinka paljon mukavammat olot sillä koiralla voisi olla perheessä, missä sen ei tarvitse olla eristettynä suurta osaa päivästä eikä sen tarvitse stressata sitä, milloin lapsi taas lähestyy sitä. Mutta ei, koirasta ei saa luopua, koska se on väärin sitä kohtaan....
Koiraa hankkiessa vois huomioida, että ottaa lapsiystävällisen, kärsivällisen ja rauhallisen rodun, jos lapsia on mahdollisesti perheeseen tulossa. Ja kasvattajalta kysyä sellasta pentua, joka vaikuttaa sopivalta. Ja tietysti pennusta asti opettaa olee lasten kanssa, että koira oppii miten käyttäytyä. Ja sit vahditaan, et koira ei koskaan oo hetkeäkään yksin pienten lasten kanssa. Lasten tuloonkin siis voi valmistautua monella tapaa, että mahtuu samaan taloon koirien kans.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useamman perheen joissa koirasta on jouduttu luopumaan koiran luonteen takia, kun on ollut lapsia. Kun jotkut koirat ovat hyvin puruherkkiä esim. perheen pienimpien kohdalla. Vaikeaa jos lapsi ei voi edes silittää koiraa ilman että koira mahdollisesti puree. Yleensä koulutus on ollut kunnossa ja apua on haettu, mutta koira on eläin ja muokattavissa vain tietyn määrän. Itse olen ollut näissä tilanteissa auttamassa ja nähnyt koiria pennusta asti ja harjaantuneella silmällä olen nähnyt jo pennusta saakka mistä koirasta tulee hankala, mistä ei. Hankalampi kuitenkin muutaman kuukauden ikäisistä nähdä, joskus nekin herättää epäilyn huonosta luonteesta, joka pitää paikkansa. Kaikilla ei ole tarpeeksi isoja tiloja, joihin voisi rajata koiran ja lapsen eri tiloihin.
Valitettavasti nykyään on seurakoirissa todella paljon huonoluonteisia, koska jalostuksessa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota koiran luonteeseen, jonka seurakoiran kohdalla pitäisi aina olla lapsiystävällinen jne. Saati jos joku menee ottamaan lapsiperheeseen taistelurodun tai muun ei seurakoiraksi tarkoitetun koiran.
Monessa perheessä on muuten koira, joka on näykkinyt tai purrut lapsia, mutta koska koira on niin tärkeä siitä ei luovuta. Minusta se on surullista että koira menee lapsen turvallisuuden edelle, mutta osalla koiraihmisistä niin vain on.
Niin, puhumattakaan siitä, kuinka paljon mukavammat olot sillä koiralla voisi olla perheessä, missä sen ei tarvitse olla eristettynä suurta osaa päivästä eikä sen tarvitse stressata sitä, milloin lapsi taas lähestyy sitä. Mutta ei, koirasta ei saa luopua, koska se on väärin sitä kohtaan....
Sitten ei kannata koiraa ottaa, jos ei aio huolehtia siitä seuraavaa 15 vuotta. Jos kakarat jo siintää mielessä, niin unohtaa koko koiran hankinnan tykkänään.
Selvyydeksi vielä, en sano etteikö koirasta sais luopua, jos oikeesti on tehnyt kaikkensa, eikä silti homma toimi. Tietysti lasten turvallisuus pitää laittaa ykköseks, kuten myös allergiat ja sairastumiset, sun muut asiat, joille ei vaan voi mitään. Mut monet asiat ois ennakoitavissa, niihin vois vaikuttaa ja kaikkein tärkein juttu ois, että oikeesti mietittäis asioita etukäteen, ennen ku sen koiran ottaa. Ettei tulis kyllästymisiä tai tuskastumista murkkuikäiseen koiraan, tai pitovaikeuksia koska vääränlainen rotu. Ja älyttäis käyttää energiaa koiran kouluttamiseen, että ei tulis ongelmia sen kans myöhemmin. Sillon voitas välttää suuri osa koirista luopumisista.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä asuu naapurustossa lapsiperhe, jolla on menossa neljäs tai viides koira. Lapset mankuivat koiraa ja se hankittiin. Koirassa oli joku vika tyyliin ei oppinut sisäsiistiksi, joten koira annettiin/myytiin eteenpäin. Hetken kuluttua perheessä koira 2 ja koira 3, jotka eivät tulleet toimeen keskenään. Koira 2 eteenpäin. Koira 3 olikin liian iso, joten sekin eteenpäin. Perheeseen koira 4, joka oli arvaamaton lasten kanssa. Eteenpäin ja taas uusi koira perheeseen.
En ymmärrä.
Meidän koiramme on tällainen kodinvaihtaja. Edellinen omistaja ei yksinkertaisesti pärjännyt suurikokoisen ja voimakasluonteisen koiran kanssa. Oli joutunut turvautumaan fyysisiin keinoihin, jotta oli saanut koiraa hallittua mitenkään. Lisäksi kasvatus oli jäänyt puolitiehen ja koira oli elänyt isolla maatilalla vähän liiankin vapaasti. Koira muutti kuusi vuotta sitten miehelleni, emme tällöin vielä tunteneet. Kyllä koirasta edelleen huomaa, että varhainen kasvaus ja koulutus on ollut puutteellista, mutta kyllä siitä hyvä ja rakas koira on meille tullut. Nyt vanhemmilla päivillä jo rauhoittunut.
Kyllä itseänikin on monet kerrat surettanut koiran ensimmäiset vuodet. Edellinen omistaja lienee halunnut vain ylvään ja suuren koiran, eikä ole ajatellut, miten paljon se oikeasti vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä veikkaan, että se tulee loppujen lopuksi yllätyksenä, miten työlästä koiran hoito on. Pentu kasvaa söpöstä pallerosta nuoreksi huliviliksi, jolla on virtaa ja joka kyseenalaistaa sääntöjä. Kuvitelmat muuttuvat todellisuudeksi, kun koira on työpäivän aikana syönyt eteisen oven karmeineen. Koira tarvii virikkeitä ja lajille ominaista puuhaa, jotta se osaa rauhoittua kotona. Ei olla siis ymmärretty, mihin lähdetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy tähän myös on se että ihmiset kertakaikkiaan hankkivat vääränlaisia koiria.
Päädyin kerran uuden ihmisen kanssa keskusteluun, jonka hän aloitti kertomalla minulle, melko pienen koiran omistajalle, miten ärsyttäviä rottia pienet koirat ovat. Sitten lähes samaan hengenvetoon kertoi kuinka hänellä on ollut Husky-mix "joka tuli siellä meidän kerrostalokaksiossa ihan hulluksi niin annettiin se sitten pois". Käsittämätöntä.
Monet ihmiset tuntuvat tosin ajattelevan samoin. Koira on statussymboli ja valitaan esim. erikoisen ulkonäön perusteella välittämättä yhtään sopiiko rotu itselle.Ei se husky siellä kerrostalossa mene miksikään, jos sitä lenkittää yli 10km päivässä.
Nimenomaan. Oman harrastuneisuuden, kokemuksen ja sitoutumisen pitäisikin painaa koiran valinnassa enemmän kuin ulkonäön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, puhumattakaan siitä, kuinka paljon mukavammat olot sillä koiralla voisi olla perheessä, missä sen ei tarvitse olla eristettynä suurta osaa päivästä eikä sen tarvitse stressata sitä, milloin lapsi taas lähestyy sitä. Mutta ei, koirasta ei saa luopua, koska se on väärin sitä kohtaan....
Niin saati koirat, jotka joutuvat olemaan yksin tuntikausia kotona, esim. 8h. Tai häkkikoirat, joille hankitaan toinen koira muka seuraksi, aivan kuin se korvaisi sen että koira joutuu suurimman osan elämästään viettämään pikkuruisessa häkissä ulkona. Harva kai sisällä koiraa eristää niin ettei sen luona käydä ja oleskella (useimissa tiloissa kai yleensä jotain tehdään ja siellä ihmisiä käy, tai sitten koira on osan aikaa vapaana huoneistossa).
Jotkut ottavat liian monta koiraa, esim. ottavat yhden ja luulevat että koiran pito on helppoa ja saattaa jo hetken päästä olla toinen. Sitten huomataankin ettei kaksi koiraa menekään kuin yksi ja ongelma on valmis.
Veikkaus muuten on että kohta tulee olemaan vapailla markkinoilla bull-rotuja niin paljon että niitä tulee ovista ja ikkunoista...
Sen verran trendikkääksi ovat nämä pari nuorta naisbloggaajaa tehneet staffit ja amstaffit. Toki myös varauksetta puolustavat rotua siihen kohdistuvilta ennakkoluuloilta kertomatta mitään ongelmia.
Vika vain on se, että vaikkei moiset olekkaan mitään läpeensä pahoja koiria niin ne ovat usein voimakasluonteisia ja vähintäänkin fyysisesti hemmetin vahvoja. Ne tarvitsevat omistajan joka tietää mitä tekee. Blogistien nuoret ihailijat kuitenkin autuaan tietämättöminä seuraavat perässä ja siinä sitä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua surettaa myös noi koiranmyynti ilmoitukset, ihan kaikki niistä. Mutta eniten surettaa etenkin noi vanhat koirat :(
Kun myydään esim 12vuotias, koko elinikänsä samassa perheessä elänyt koira uuteen kotiin ja taas tämä sama virsi "Muuttuneen elämäntilanteen vuoksi". Ihan hirveän julmaa :/ Koira, joka ikänsä elänyt samojen ihmisten kanssa, joutuu lähtemään viettämään vanhuudenpäiviään yllättäen uuteen kotiin :( Mun mielestä tuo on niin välinpitämätöntä.
Alue: Aihe vapaa
Monessa perheessä on muuten koira, joka on näykkinyt tai purrut lapsia, mutta koska koira on niin tärkeä siitä ei luovuta. Minusta se on surullista että koira menee lapsen turvallisuuden edelle, mutta osalla koiraihmisistä niin vain on.