Lue keskustelun säännöt.
Miten toimit jos näet tuttuja kaupassa?
18.01.2016 |
Mä yleensä livahdan karkuun toiseen hyllyvälikköön, ettei tartte törmätä ja kuluttaa turhaa aikaa mihinkään ylimääräiseen liibalaaba-jutusteluun.
Mutta jos törmään häneen ihan kasvokkain ja hän huomaa minut, niin siinä tilanteessa voin kyllä vaihtaa pakolliset "moi, mitä kuuluu?"- kuulumiset.
Yleensä tykkään kuitenkin käydä kaupassa ihan rauhassa omissa ajatuksissani.
Kommentit (19)
Jään yleensä aina juttelemaan, ellei jommalla kummalla ole kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No moikkaan, ja jos on hyvä tuttu niin vaihdan kuulumiset. Ja jos enempi hyvän päivän tuttu, niin katson vähän että onko toinen juttu tuulella vai ei, kyllä sen huomaa, jos toinen jatkaa ostoksia, niin jatkan minäkin omiani.
Mitä pitää tehdä siinä vaiheessa, kun ollaan jo moikattu (ja ehkä juteltukin) ja hajaannuttu, mutta kävellään taas toisiamme vastaan? Pitääkö taas jutella, nyökätä, hymyillä, heittää joku small talk -laini ("ai säkin tarttet maitorahkaa, heh heh")?
Riippuu tutuista. Joidenkin kanssa jään rupattelemaan ja kierretään sitten kauppa läpi yhdessä, kun taas toisten ohi vaan kävelen huomioimatta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikkaan, mutta en jää juoruilemaan. Ei mikään ongelma, kun eivät muutkaan halua kaupassa kertoa kuulumisiaan.
Tulen juttelemaan, mutta perimmäinen motiivini on tsekata ruokakorin tai -kärryn sisältö. Aika monen kulissien taakse pystyy näkemään ihan ostoksien sisällön mukaan, esim. Kuinka paljon on eineksiä, onko punatarraisia ruokia ja ostetaanko keskellä viikkoa siideriä/kaljaa nje.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä yleensä livahdan karkuun toiseen hyllyvälikköön, ettei tartte törmätä ja kuluttaa turhaa aikaa mihinkään ylimääräiseen liibalaaba-jutusteluun.
Mutta jos törmään häneen ihan kasvokkain ja hän huomaa minut, niin siinä tilanteessa voin kyllä vaihtaa pakolliset "moi, mitä kuuluu?"- kuulumiset.
Yleensä tykkään kuitenkin käydä kaupassa ihan rauhassa omissa ajatuksissani.
Buahahaa. Olisi sekin näky, kun porukka alkaa yhtäkkiä ryntäilemään toisia karkuun kaupassa. On teillä taas oikein ongelmat. Eikös sitä voi vaikka sanoa moi ja jatkaa kiireisen näköisenä ostoksia.
Itse en koe suurta tuskaa siitä, että lyhyesti kuulumiset vaihdetaan tuttujen kanssa.
No kyllä mä tietenkin tervehdin ja tuttuuden tasosta riippuen jään juttelemaan. Yleensä ruokakaupassa ollaan vähän kiireellä, että ei siinä nyt tietenkään loputtomiin hölötellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yleensä livahdan karkuun toiseen hyllyvälikköön, ettei tartte törmätä ja kuluttaa turhaa aikaa mihinkään ylimääräiseen liibalaaba-jutusteluun.
Mutta jos törmään häneen ihan kasvokkain ja hän huomaa minut, niin siinä tilanteessa voin kyllä vaihtaa pakolliset "moi, mitä kuuluu?"- kuulumiset.
Yleensä tykkään kuitenkin käydä kaupassa ihan rauhassa omissa ajatuksissani.
Buahahaa. Olisi sekin näky, kun porukka alkaa yhtäkkiä ryntäilemään toisia karkuun kaupassa. On teillä taas oikein ongelmat. Eikös sitä voi vaikka sanoa moi ja jatkaa kiireisen näköisenä ostoksia.
Itse en koe suurta tuskaa siitä, että lyhyesti kuulumiset vaihdetaan tuttujen kanssa.
Kaikista ihmisistä vaan ei tahdo päästä nopeasti eroon.
Vierailija kirjoitti:
Tulen juttelemaan, mutta perimmäinen motiivini on tsekata ruokakorin tai -kärryn sisältö. Aika monen kulissien taakse pystyy näkemään ihan ostoksien sisällön mukaan, esim. Kuinka paljon on eineksiä, onko punatarraisia ruokia ja ostetaanko keskellä viikkoa siideriä/kaljaa nje.
Hulluja on monenlaisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulen juttelemaan, mutta perimmäinen motiivini on tsekata ruokakorin tai -kärryn sisältö. Aika monen kulissien taakse pystyy näkemään ihan ostoksien sisällön mukaan, esim. Kuinka paljon on eineksiä, onko punatarraisia ruokia ja ostetaanko keskellä viikkoa siideriä/kaljaa nje.
Hitsi mikä yllätys että joskus sinne ruokakoriin saattaa eksyä jotain epäterveellistä! Mene hoitoon.
Alamme yhdessä kovaan ääneen päivitellä, kuinka huonoa ja kallista tavaraa kaupassa nykyään on, kun ei ole enää Kekkosta ja sitten on vielä tämä euro. Ennen vanhaan Kekkonen määräsi soppalihan semmoiseksi, että köyhälläkin markat riitti. Että voi voi voi ja ai ai ai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yleensä livahdan karkuun toiseen hyllyvälikköön, ettei tartte törmätä ja kuluttaa turhaa aikaa mihinkään ylimääräiseen liibalaaba-jutusteluun.
Mutta jos törmään häneen ihan kasvokkain ja hän huomaa minut, niin siinä tilanteessa voin kyllä vaihtaa pakolliset "moi, mitä kuuluu?"- kuulumiset.
Yleensä tykkään kuitenkin käydä kaupassa ihan rauhassa omissa ajatuksissani.
Buahahaa. Olisi sekin näky, kun porukka alkaa yhtäkkiä ryntäilemään toisia karkuun kaupassa. On teillä taas oikein ongelmat. Eikös sitä voi vaikka sanoa moi ja jatkaa kiireisen näköisenä ostoksia.
Itse en koe suurta tuskaa siitä, että lyhyesti kuulumiset vaihdetaan tuttujen kanssa.
Kaikista ihmisistä vaan ei tahdo päästä nopeasti eroon.
No se on sitten ihan oma häpeä, jos ei pysty sanomaa, että nyt pitäisi jatkaa ostoksia/lähteä kotiin päin.
Nussin perseeseen jos on mädin silavaa liukkariksi. Jos ei ei voi kun rikkoa tiun munia ja voidella niillä kassaneiti ennen orgioiden alkua jotka päättybät siihen kun puolituttu synnyttää grillibroileria anaalistaan samalla kun kauppiasmestari täyttää avioerohakemusta skypen kautta järjestetyssä maanpetturi-ringissä samalla runkaten juuri nylkemilleen kuhafileille.
Vierailija kirjoitti:
Välttelen. Onneksi hyvin harvoin törmää, oikeastaanpa sellaisia mahdollisia ei ole kuin pari sukulaista mutten jaksaisi vaihtaa sanaakaan niidenkään kanssa.
Itse taas olen ihmetellyt että miksi törmään valehtelematta AINA johonkin tuttuun jos menen vaikka ulkopaikkakunnalle isoon markettiin...
Miksi näin? Juuri tälläviikolla kävi näin. Olin Katsomassa hyllyvälissä deodorantteja ja yhtäkkiä huomaan yhden tutun tulevan kauempaa samaan hyllyväliin. Olin aivan omissa ajatuksissa ja säikähdin. Käänsin äkkiä katseen toiseen suuntaan ja lähdin muualle :D
Nyt mua nolottaa että nää kaks tyyppiä näkivät, että pakoilin... toivottavasti ei!
Vierailija kirjoitti:
Tulen juttelemaan, mutta perimmäinen motiivini on tsekata ruokakorin tai -kärryn sisältö. Aika monen kulissien taakse pystyy näkemään ihan ostoksien sisällön mukaan, esim. Kuinka paljon on eineksiä, onko punatarraisia ruokia ja ostetaanko keskellä viikkoa siideriä/kaljaa nje.
Hitsi mikä kyylä olet 😝.. ,.😖
Onneksi, en tunnista sinua lähipiiriini, jota yleensä tapaan kaupassa.
Teen ostokset aika usein kolmesta eri kaupasta ja voi olla, että jonkun kaupan ostosten painotukset voi antaa väärän kuvan kokonaisuudesta.
Arkivapaita on joillain työläisillä keskellä viikkoa.
Menen hyllyn taakse piiloon ja katson hyllyn rei'istä tuleeko hän samaan väliin. Jos tulee, vedän laukusta ison valeasuhuivin ja lähden kovaan juoksuun. Harhautan tarvittaessa heittämällä hillopurkin hänen tulosuuntaansa.
Välttelen. Onneksi hyvin harvoin törmää, oikeastaanpa sellaisia mahdollisia ei ole kuin pari sukulaista mutten jaksaisi vaihtaa sanaakaan niidenkään kanssa.