En viihdy vieläkään paikkakunnalla johon muutimme 5 -vuotta sitten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin ”paluumuuttajina” mun synnyinkaupunkiin 20v poissaolon jälkeen. Olimme siis asuneet espoossa/tampereella tuossa välissä.

Paluumuutto oli täysin paska idea ja pettymys. Ollaan nyt sit ilman ystäviä ja mitään tukiverkkoja, isovanhemmat niin lupasi olla tiiviisti elämässä mutta eivät ole olleet, kiinnostus loppu täysin. Kertaakaan eivät ole esim käyneet meillä.

Ei ystäviä, ei verkostoja, kaupunki muuttunut ihan toisenlaiseksi. Lapset ikävöi vanhaa.

Ratkaisu: työnhaku ja muutto takaisin pk seudulle. Ei pskaan pidä jäädä istumaan vaan pitää tehdä jotain.

Näinkin voi käydä.

Ylipäänsä kiinnostaa nämä pk seudun intohimoiset vihaajat. En minä aikakaan jokaisesta ketutuksesta tai yksinäisyyden puuskasta syytä ympäristöäni. Itse kasvoin umpimielisessä tuppukylässä, jossa aito lähimmäisenrakkaus oli hyvin vähäistä. Minua ei myöskään kiinnosta suuremmin naapureideni elämä tai itseni vertailu muihin. Isompi kaupunki tarjoaa vaihtelua ja kun pidempään asuu, myös muistoja. Moni muualta tullut asettuu lopulta pk seudulle, kotiutuu, löytää luontoa ja hiljaisuutta täältäkin. Se viihtyminen on lopulta niin monesta pikku jutusta kiinni. Omalla asenteella on kummasti merkitystä.

Kaikki eivät yksinkertaisesti viihdy kaupungissa. Ei se ison kaupungin "luonto" ja "hiljaisuus" vain ole lainkaan sama asia kuin jossain oikeasti syrjemmässä. Isossa kaupungissa ihmisiä tulee ja menee, kukaan ei ole kiinnostunut asioistasi. Jotkut siitä tykkäävät, mutta toisia se taas ahdistaa. Eivätkä kaikki välitä kaupungin tarjoamista kulttuuririennoista, ravintoloista, tapahtumista sun muista. Ihmisillä nyt vaan on erilaisia elämäntyylejä ja kiinnostuksen kohteita.