Lähteäkö vai jäädä, ahdistaa niin :(
Meillä on poikaystävän kanssa ongelma. Emme tod.näk. pysty koskaan hankkimaan yhdessä lapsia, koska olemme eri uskontoa, eikä mies suostu joustamaan siitä, ettei lapsia kasvstettaisi hänen uskontoonsa :( Itse en voi suostua siihen, että mies päättäisi asian yksin. Mies onkin sanonut, että on parempi ettemme sitten koskaan hanki lapsia. Itse en ole vielä varma mitä haluan. Vähän enemmän ehkä tuntuu, että en haluaisi lapsia, mutta en pysty tekemään päätöstä tässä vaiheessa :( Tämä asia satuttaa, koska tuntuu että mies olisi valmis ennemmin päästämään minusta irti kuin muuttamaan mieltään lasten uskonnosta, mutta sanoo ettei voi päättää niiden väliltä, jättää siis minun päätettäväksi ollako yhdessä vai ei :/ Rn tiedä yhtään mitä tekisin, en haluaisi myöskään luopua muuten hyvästä miehestä :(
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Hoida ero harkiten.
Mitä tarkoitat?
Jos jollekin jäi epäselväksi, niin emme siis ole naimisissa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoida ero harkiten.
Mitä tarkoitat?
Jos jollekin jäi epäselväksi, niin emme siis ole naimisissa. Ap.
Eroksi kai sitä kutsutaan vaikka luopuu seurustelukumppanista? Sitä tarkoitan, että emme saa lukea erosi jälkiseurauksista iltapäivälehdistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoida ero harkiten.
Mitä tarkoitat?
Jos jollekin jäi epäselväksi, niin emme siis ole naimisissa. Ap.
Eroksi kai sitä kutsutaan vaikka luopuu seurustelukumppanista? Sitä tarkoitan, että emme saa lukea erosi jälkiseurauksista iltapäivälehdistä.
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta mieheni ei ole väkivaltainen... ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoida ero harkiten.
Mitä tarkoitat?
Jos jollekin jäi epäselväksi, niin emme siis ole naimisissa. Ap.
Eroksi kai sitä kutsutaan vaikka luopuu seurustelukumppanista? Sitä tarkoitan, että emme saa lukea erosi jälkiseurauksista iltapäivälehdistä.
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta mieheni ei ole väkivaltainen... ap.
Toivotaan niin...
Sinuna eroaisin. Kyllä varmaan JO jollain tapaa tiedät, että haluat äidiksi joku päivä? Tuskin se muuttuisi.
Luulen, että tuollaiset 'sekasuhteet' onnistuu varmaan parhaiten, kun toinen on ateisti/neutraali ja toinen se uskovainen.
Vähän se vain kirpaisee nyt. Kun ette kerta ole kauaakaan vielä seurustelleet. Löytyy muitakin, hyviä miehiä ihan varmasti. :)
Vierailija kirjoitti:
Sinuna eroaisin. Kyllä varmaan JO jollain tapaa tiedät, että haluat äidiksi joku päivä? Tuskin se muuttuisi.
Luulen, että tuollaiset 'sekasuhteet' onnistuu varmaan parhaiten, kun toinen on ateisti/neutraali ja toinen se uskovainen.
Vähän se vain kirpaisee nyt. Kun ette kerta ole kauaakaan vielä seurustelleet. Löytyy muitakin, hyviä miehiä ihan varmasti. :)
Kiitos kommentistasi :) Vaikea uskoa, että löytyisi. Tätä ennen olin pitkään sinkkuna, ja oikeasti on harvinaista, että kiinnostus olisi molemminpuolista :/ Tällä hetkellä myös tuntuu, että en halua ketään muuta :( Ja jos eroamme, tämän jälkeen en voisi kuvitella olevani kuon kristityn miehen kanssa, ja ei ole ihan helppo löytää hyvää, harrasta kristittyä miestä... :/ Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun on annetta periksi. Jos ortodoksi niin musta ok ja jos muslimi niin ei taatusti anna periksi. Miksi on niin vaikea sanoa mistä uskonnosta on kyse?
Mies muslimi, minä kristitty. Ap.
Hyvin suuri osa muslimeista, vaikka eivät edes olisi kovin uskonnollisia päivittäisessä elämässä, ovat tuon asian suhteen peräänantamattomia. He ajattelevat, että lapsen on oltava muslimi (ja puolisonkin mielellään, mutta islamin mukaan muslimimies voi naida naisen muistakin aabrahamilaisista uskonnoista kuin islaminuskosta). Tämän lisäksi mahdollisessa yhteiselämässänne Ramadanin ja muut islamin peruspyhät tulisivat näyttelemään jonkinlaista roolia. Mies myös todennäköisesti haluaisi perheenne muuttavan jossain vaiheessa hänen kotimaahansa.
Monet "maallistuneet" muslimimiehet ovat juuri sellaisia, että sössöttävät paskaa siitä, miten he kunnioittavat "tasa-arvoa", "naisen oikeuksia" ja "uskonnonvapautta", mutta eivät sitten todellisuudessa kuitenkaan kunnioita. Saattaavat selitellä sinulle roskaa tyyliin "en halua loukata vanhempieni toiveita" jne jne.
Vittu mitä paskaa, sanon minä! Tosimies ei nakkaa paskaakaan siitä mitä omat vanhemmat, suku, yhteiskunta tms ajattelevat, jos on aidosta rakkaudesta kyse (tunnen kyllä sekä muslimimiehiä- että naisia, jotka ovat todella itsenäisiä tämän suhteen). Rakkaussuhteet vaativat aina myös kompromisseja puolin ja toisin. Ei kannata suostua tuosta vaan toisen tahtoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun on annetta periksi. Jos ortodoksi niin musta ok ja jos muslimi niin ei taatusti anna periksi. Miksi on niin vaikea sanoa mistä uskonnosta on kyse?
Mies muslimi, minä kristitty. Ap.
No niin, arvasin. Koska te suomalaiset naiset ymmärrätte, että muslimien kanssa kaivatte vain verta nenästänne? Eikö teille minkäänlaiset ennakkotapaukset riitä? Olette vain sinisilmäisiä yhä uudestan ja uudestaan ja sanotte että " kyllä tämä minun muslimini on ihan erilainen kuin ne muut". No ei ole. Jää suhteeseen jos olet masokisti ja haluat lastesikin kärsivän. Muussa tapauksessa häivy ja äkkiä.
Niin, tuo on kyllä niiiiin väärin, että oletetaan automaattisesti kristityn naisen suostuvan kasvattamaan lapsistaan muslimeita :( Itse olisin valmis kompromissiin, mutta jos mies ei siihen suostu niin eipä tässä paljoa vaihtoehtoja enää tunnu olevan :/ ap.
Ei erokaan ole ratkaisu, koska kukaan ei halua entistä musupatjaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei erokaan ole ratkaisu, koska kukaan ei halua entistä musupatjaa.
Joo, otsassahan se musupatja lukee tatuoituna. Sua ei varmaan ole kukaan huolinut koskaan ja syystä.
Vierailija kirjoitti:
Ei erokaan ole ratkaisu, koska kukaan ei halua entistä musupatjaa.
Paljosta vetoa, että tämänkin kommentin on kirjoittanut suomalainen. Mulla on myös huonoja kokemuksia suomalaisista miehistä, mieluummin pysyisin heistäkin kaukana :/ ap.
Hoida ero harkiten.