vauva perätilassa

..Niin, ja piti vielä kysymäni mahdollisesta synnytyksestä alateitse vauvan ollessa perätilassa; millaisia kokemuksia ja onko ylipäätään mahdollista saada vauva ulos ilman repeämiä ym.

Silloin oli kaikkien yllätykseksi tsestään kääntynyt. Itse en olisi suostunut ulkokäännösyritykseen ja mitä todennäköisimmin olisin synnyttänyt tyttösen alakautta joka tapauksessa. Eka synnytykseni oli nimittäin helppo ja uskoisin saavani punnattua maailmaan vauvan kuin vauvan.



Ensisynnyttäjälle useimmiten kai suositellaan sektiota, jos vauva pysyy loppuun saakka perätilassa. Tiedäthän että tuohon käännösyritykseen ei todellakaan ole pakko suostua!

Meidän Onni istuskeli kanssa perätilassa. Yritettiin kääntää rv 36+ jotain. Ensin otettiin sydänkäyrää vauvalta puolisen tuntia, sitten koitettiin kääntää (lääkäri kääntää ja kätilö tarkkailee koko ajan vauvan vointia ultran avulla). Kolme kertaa kääntöä yritettiin ja kerran saatiin kääntymään, mutta kääntyi saman tien takaisin pt. Lääkäri sanoi, että 50% saadaan pysymään rt synnytykseen asti.



Kääntäminen ei ollut kokemuksena mitenkään ylivoimainen. Pelkäsi kanssa sitä kamalasti, koska olin lukenut täältä netistä kaiken maailman kauhutarinoita, joita oli sattunut tutun tutulle.. Tuntui inhottavalta, muttei sattunut kovasti. Täällä myös monet sanoivat minulle, että ei kannata suostua kääntämiseen, koska siinä on riskinsä vauvalle. Kysyin asiasta lääkäriltä (Kätilöopiston sairaalan perätiloihin erikoistunut ylilääkäri) ja hän sanoi, että perätiloihin ja niihin liittyviin asioihin liittyy paljon mutu-tietoa, jotka eivät pidä paikkaansa. Ennen käännöstä riskit eliminoidaan, eikä vauvaa yritetä kääntää jos esim napanuora kaulanympärillä, lapsivettä liian vähän, napanuora lyhyt jne.



Seuraavaksi alettiin suunnitella synnytystä. Taas riskit eliminoitiin. Mut laitettiin pelvimetria (vai olikos se palvimetria) kuviin ja lantio todettiin tilavaksi. Lääkärit suosittelivat alatiesynnytystä. Kovasti pelkäsin ajatusta perätilasynnytyksestä, olin taas kuullut niitä kauhutarinoita ihmisiltä, jotka eivät kuitenkaan itse ole koskaan perätilavauvaa synnyttäneet. Juttelin lääkärin kanssa aiheesta pitkät tovit ja kysyin kaikki mieltäni askarruttavat kysymykset.



Vakuutuin halusta alatiesynnyttää seuraavien tietojen valossa: Ketään ei laiteta synnyttämään perätilassa, mikäli riskejä on. Kaikki riskit eliminoidaan. Perätilasynnytykseen ei liity enempää riskejä (jos ne siis eliminoitu) kuin rt synnytykseenkään. Naiset, jotka ovat itse synnyttäneet pt ovat tutkimuksien mukaan olleet tyytyväisiä synnytykseen, eivätkä kuvaile sitä sen rankemmaksi kuin rt synnytystäkään. Perätilasynnytyksessä on aina mukana lastenlääkäri ja leikkaussali on täydessä valmiudessa. Perätiloja ei käynnistetä kättärillä, mikäli menevät yliaikaisiksi (ylaikaisuus siis tarkoittaa yli rv 41 tai 42 riippuen sairaalasta) sektioidaan automaattisesti. Mikäli perätilasynnytys ei etene, tehdään sektio, ei siis vauhditeta tipalla tai jäädä odottelemaan josko vauhdittuisi ilman. Perätilasynnytys tapahtuu lääkärin valvonnassa. Synnytyssalissa on siis jatkuvasti henkilökuntaa. Kaikki normaalit puuduteet ovat mahdollisia myös perätilasynnytyksessä. Perätilasynnytys ei kestä sen kauempaa kuin rt-synnytys. Ja pllyhän tosiaan tulee ensimmäisenä ja se on joustava ja siten päätä vähemmän kivulias ponnistaa ulos.



Perätilasynnytyksissä tehdään automaattisesti välilihaleikkaus, joka tosin tehdään useasti myös ensisynnyttäjille (kyseessä oli ensimmänen synnytykseni).



Nämä edellä mainitut tiedot ovat siis peräisin kätilöopistolta. Perätiloihin liittyy sairaala kohtaisia eroja, kannattaa kysyä omalta synnäriltä. Ja ainahan tosiaan on poikkeuksia, toisilla sujunut hienosti ja joillain ei ole sitten onnistunut lainkaan, aivan kuten rt-synnytyksissäkin.



No, meidän poju meni sitten yliajalle ja sektioitiin suunnitellusti rv 41+5. Sektiosta paranin nopeammin kuin olisin kuvitellut ensimmäisten päivien olosta. Leikkauspäivänä nousin sängystä ja seuravana päivänä kokeilin jo rappusia. Päästiin kotiin kolmen vuorokauden kuluttua leikkauksesta ja parin viikon kuluttua lenkkeilin jo koirien ja vaunujen kanssa.



Itselläni perätilaan liittyi monia pelkoja, jotka sitten osoittautuivat turhiksi. Joku mm sanoi minulle, että perätilavauvan pää on monesti " epämuodostunut" ja oin aivan kauhuissani. Mainitsin asiasta lääkärille, joka sanoi, että nimenomaan ptvauvojen ja sektioitujen vauvojen päät ovat kauniin muotoisia koska eivät ole olleet, joko ollenkaan tai sitten pitkää aikaa synnytyskanavissa, jossa pää muotoutuu. Pelkäsin myös, että vauvalla on lonkkaluksaatio. Olihan ne jalat veikeät kun sojottivat kohti taivasta, mutta nekin laskeutuivat normaaliin asentoon muutamassa päivässä. Lonkat tutkittiin huolellisesti kahteen otteeseen, eikä lonkkaluksaatiota ollut. Tosin sekin on vaiva, joka pysttään nykyään hoitamaa 100% kuntoon ilman, että vauva joutuu siitä myöhemmin elämässään millään tapaa kärsimään. Pelkäsin myös, että vauvassa on jotain vikaa kun ei tajua kääntyä (näin jälkeenpäin ajateltuna hupsu pelko), mutta lääkärit sanoivat, että mitään yhteyttä ei perätiloilla ja esim kehitysvamoilla ole.



Niin synyti sitten sektiolla meidän ihana 10 pisteen poika. Pää oli kauniin pyöreä. Silmät oli heti synnyttyään sepposen selällään ja seurasi niin terhakasti, että lääkäritkin ihmettelivät =) Päätä nosti parin tunnin ikäisenä kun oli hoitopöydällä vatsallaan.



Tsemppiä sulle! Älä turhaan murehdi, kaikki menee varmasti hyvin. Jos perätilasynnytys pelottaa sinua niin paljon, että koet, ettet kykene siihen, kukaan ei voi sinua siihen pakottaa. Voit vaatia sektiota, mutta kehoitan, että ensin perehdyt perätilasynytyksen faktoihin. Ainakin minua faktan kuuleminen helpotti.



Niin ja sori sekava teksit, äkkiä yritin kirjoittaa ennen kuin poika herää =)

oli tukevasti perätilassa loppuun asti. Häntä ei edes yritetty kääntää, sillä sektioon mentiin joka tapauksessa. Sektio sujui hyvin ja toivuin hyvin.



Vauva voi alusta asti hyvin ja pää oli oikein hyvänmuotoinen:). Myöskin jalat/lonkat olivat kunnossa. Nyt hän on iloinen ja reipas puolivuotiasta - ihana:).



Lycka till!

Tiltu-71:

Millasia kokemuksia vauvan ollessa perätilassa? Millä viikoilla on yleensä kääntynyt pää alaspäin?

moi!!

Minun toinen lapseni oli kääntynyt perätilaan viikolla 37 ja minut lähetettiin äippäpolille; pääsin heti seuraavana päivänä. Siellä ultrattiin ja otettiin käyrää. Yritettiin myös ulkokäännöstä, joka ei kuitenkaan onnistunut vähäisen lapsiveden ja lapsen koon takia. Käännös ei tuntunut kivuliaalta ja oli ihan siedettävä. Sitten otettiin lantion röntgenkuvat, jotta nähtäisiin, mahtuuko lapsi syntymään alateitse. Itselläni lantio osoittautui mitoiltaan hyväkis, joten lapsi mahtuisi tulemaan. Lääkäri kertoili faktoja sektiosta sekä alatiesynnytyksestä. Oli tietysti alakautta synnytyksen kannalla, kuten olin itsekin. Päätin siis yrittää alakautta synnytystä. Synnytys meni loistavasti; käynnistyi itsestään ja poika syntyi pylly edellä todella nopeasti. Paikalla oli lääkäri sekä kaksi kätilöä. Repeämiä ei tullut, pieni eppari tehtiin. Minusta tämä perätilasynnytys oli helpompi kuin esikoisen pää edellä synnytys. Mielestäni palautuminenkin on ollut paljon nopeampaa ensimmäiseen verrattuna.

Jokainen tietenkin itse tekee ratkaisun ja tietenkin hoitohenkilökunta huomioi riskit kunkin kohdalla ennen kuin edes ehdottavat alakautta synnytystä.

Omalla kohdallani synnytys oli oikea ratkaisu enkä kadu päätöstä!

vauva perätilassa.



itse olin pyydellyt sektiota ja mulle oltiin varattu aika synnytystapa-arviointiin, mutta meidän tyttö päättikin syntyä ennen sitä (sama päivä tosin ;) ) ja tuli niin vauhdilla että ei ehditty sektiota tekemään ja tässä tapauksessa voin sanoa että ONNEKSI!!



kaikki meni hyvin ja paikalla oli kokoajan kaksi lääkäriä ja kaksi kätilöä. he osasivat hyvin ohjata ja rauhoitella. mulla meinaan oli kaikkien kauhujuttujen jälkeen hirveä paniikki perätilasynnytyksestä.



vaikka välilihakin leikattiin paranin todella nopeasti :) ja oli esikkoon nähden todella helpompi synnytys muutenkin.



joten joskus ainakin perätilasynnytys on todella onnistunut :) ei ne aina ole kauhukokemuksia :)



mutta mieti tarkkaan..minä ainakin olen onnellinen ettei sittenkään tehty sektiota.

Kiitos kovasti kaikille vastanneille.Olipa helpottavaa kuulla että hyviäkin kokemuksia, mutta tietysti taustalla vielä kummittelee ne kauhujutut tuttavien perätilasynnytyksistä...Mutta, kai se on vaan katsottava mitä aika tuo tullessaan ja luotettava sitten lääkärin ja kätilöiden arvioon miten itse synnnytys kannattaisi tehdä?!