Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsi ja ero ehkä tulossa, auttakaa!
16.01.2016 |
Nyt on hyvät neuvot kalliit! Kukaahan ei voi tähän valmista vastausta antaa, mutta omat ajatukset alkaa olla jo niin sotkussa tämän kanssa, etten tosiaankaan tiedä kuinka tässä toimisin.
Kyse on siis parisuhteestani. Suhde on ollut yli vuoden ajan siinä pisteessä, että olen vakavasti miettinyt eroa. Ystäväni, joille olen tästä puhunut ihmettelevät miksi en vaan eroa, kun ei ole mitään sidoksia. Ei olla naimisissa, ei ole yhteisiä lapsia ja asun miehen talossa, joten periaatteessahan olisi vaan helppo pakata kamat ja lähteä.
Vaan kun ei ole. Syynä on tuo miehen pieni tyttö. Minullekin niin uskomattoman rakkaaksi tässä vuosien aikana tullut. Omiahan minulla ei ole, mutta voisin väittää, että välitän kuin omastani. Jos eroan niin en näe tuota lasta enää, ehkä koskaan!? Kyllä, tiedän ei minulla ole mitään oikeuksia tuota lasta nähdä tai olla hänen elämässään. Tuntuu silti vaan niin tyhjältä ajatellakin elämää ilman häntä.
Asiaa ei helpota se, että tyttö asuu meille vuoroviikoin ja mahdollisen eromme takia hänen olisi muutettava kokonaan äidilleen, koska mies ei vuorotyön ja runsaiden työreissujen vuoksi pystyisi enää pitämään tyttöä koko viikkoa. Osittain läheiset välimme ovatkin varmaan sen seurausta, että olen hoitanut tätä tyttöä viimeiset 5 vuotta joka toinen viikko, joskus koko viikonkin kun isällään on ollut pidempi reissu. Tiedän, että eromme olisi tytöllekin vaikea paikka.
Oikeastaan viimeisen vuoden olenkin tässä suhteessa ollut yksinomaan tuon tytön takia, enkä todellakaan tiedä kuinka toimisin. Miehen kanssa olen keskustellut, hän haluaisi jatkaa suhdetta, mutta ei näe mitään suhteen ongelmia eikä näin ollen ole valmis tilannetta korjaamaankaan. Vuoroviikon loppumisesta oli huolissaan lähinnä sen vuoksi, että epäilee ettei tytön äiti olisi innokas ottamaan kokonaisvastuuta tytön hoidosta. Alunperinkin tuohon vuoroviikkoon ryhdyttiin äidin toiveesta tytön ollessa n. 3v. Hänellä ei koskaan ole ollut ongelmaa sen suhteen, että hoidan tyttöä paljon. Joskus on pyytänytkin, että voisinko ottaa tytön extra viikonlopuksi, kun hänellä on ollut jotain tärkeää menoa. Eli sinänsä tämä hoitokuvio on sopinut meille kaikille hyvin. Ei helpota tästä kuviosta lähtemistä.
Omaakin sydäntä puristaa, kun ajattelenkin tuota lasta :(
Tytön äidissä ihmetyttää myös muutama asia. IKINÄ en tytölle ole pahaa sanaa äidistään sanonut, vaan ihan mielessäni miettinyt. Esimerkkejä on lukuisia, mutta esim. jos on sovittu että tyttö tuodaan hänelle kello 18 ja tyttö onkin ovella 17.45, niin äiti ei päästä sisään, vaan mentävä takaisin autoon odottamaan tai pihalle seisoskelemaan!! En edes tiennyt tästä ennen kun itse ensimmäistä kertaa vein tyttöä äidille. Äiti perustellut tätä sillä että hänen oma aikansa kestää siihen asti kun on sovittu, eli kello 18 ja siksi ei ennen tätä ota tyttöä vastaan. Tuon jälkeen en ole tietty vienyt ajoissa. Myöhässä tuominen sen sijaan ei haittaa. Lisäksi äiti on kieltänyt tyttöä soittamasta hänelle isäviikolla, koska silloin kaikki asiat kuuluu isälle tai minulle, eikä äitiä näillä vaivata. Ok, tavallaan ymmärrän, mutta jotenkin julmalta tuntuu, että kieltää omaa lastaan soittamasta. Voisihan hän soittaa ihan vaan siksi jos on ikävä tms. Muutenkin joitain äidin oudohkon kuuloisia periaatteita olen kuullut.
Osasinkohan kuvailla tilannetta nyt järkevästi. Vähän tästä nyt tuli tämmöinen tajunnanvirran vuodatus, mutta kaipaan siis oikeasti neuvoja/tukea tähän. Jos vaan saisin tän suhteen toimimaan niin kaikki olisi hyvin, mutta kun mies ei edes halua keskustella aiheesta. Mä en oikeasti tiedä kuinka kauan voin elää näin, mutta yhtä lailla se ero ahdistaa. Joka kerta kun vakavissani mietin pois muuttoa ja alan katsella asuntoja, niin kirjaimelliseti alkaa oksettaa ja mietin vaan että menetän tässä oikeasti perheenjäsenen, mulla ei ole mitään oikeutta tavata tuota tyttöä ja hänenkin elämä muuttuu täysin. Voi itku miten alkoi taas ahdistaa ja itkettää koko tilanne :(
Kommentit (30)
Olen ollut vastaavassa tilanteessa, tosin tytön roolissa. Isäni naisystävä oli elämäni tärkein ihminen, ja ero muutti elämäni täysin. Jos mitenkään pystyt, niin sinnittele vielä suhteessa tytön vuoksi. Jonain päivänä hän vielä ymmärtää tilanteen ja kiittää sinua. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että miehesi pettää. Miksei muka haluaisi lasta? Halaako ikinä? Haluaako seksiä? Sanooko ystävällisiä asioita? Loikoiletteko yhdessä sohvalla? Saunassa jne. Kysy suoraa onko hänellä toinen, ja sano suoraa ettet voi jatkaa enää jos hän ei muutu. Sano että haluat lapsen.
Oletko kertonut miehelle, että harkitset ihan tosissasi eroa? Sen kertominen voisi saada miehen lähtemään pariterapian tms. Aika monet eronneet miehet ovat kertoneet, että naisen eropäätös tuli heille täytenä yllätyksenä. Vaikka nainen oli kertonutkin jotain ongelmista, he eivät lainkaan tajunneet tilanteen olevan niin vakava.
Sinä olet parempi äiti sille tyttölke!!!♡♡♡
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että miehesi pettää. Miksei muka haluaisi lasta? Halaako ikinä? Haluaako seksiä? Sanooko ystävällisiä asioita? Loikoiletteko yhdessä sohvalla? Saunassa jne. Kysy suoraa onko hänellä toinen, ja sano suoraa ettet voi jatkaa enää jos hän ei muutu. Sano että haluat lapsen.
No en tiedä, kaikkihan on mahdollista, mutta ei hän ole pois kotoa kuin työreissuillaan. Näitä reissuja on kyllä ollut yhä enemmän mutta toisaalta työnkuvakin hieman muuttui noin vuosi sitten. Ja ei, mies ei halaa, ei pussaa, ei loikoilla yhdessä :( tämä satuttaa mua todella paljon koska kaipaan tuon kaltaista läheisyyttä tosi paljon. Seksiä mies haluaa kyllä ja se onkin ainut tilanne jolloin saattaa hieman läheisyyttä osoittaa, mutta muutoin ei sitten mitään. Tästä olen puhunut ja kertonut mitä kaipaan ja että tuntuu pahalta kun hän ei halua edes olla mun kanssa. Miehestä ei ole mitään ongelmaa, eikä tajua mitä muka voisi muuttaa! siis vaikka enne meillä kuitenkin oli edellä mainittuja asioita ja juteltiin normaalisti päivän kulusta ym. Lapsiasian nostin esille noin vuosi sitten ja silloin mies sanoi ettei halua enää lapsia ja syynä se ettei enää jaksa ruveta siihen kun tyttönsä on jo koulussa ja pikkulapsivaihe on viimeistään ohi. Enpä tiedä olisiko mies sanonut tätäkään ellen olisi ottanut itse puheeksi! mitenkään muuten ei perustellut ja kun kyselin asiasta niin lähes hermostui "koska tästä asiasta ei ole enää mitään puhuttavaa". Olen jättänyt vähän taka-alalle nyt oman lapsen haluamiseni, vaikka totuushan on ettei mullakaan loputtomasti aikaa ole (olen 32v) mikäli lasta haluan. Jos jään tytön takia suhteeseen muutamaksi vuodeksi niin voi olla etten ehdi lapsia saamaan, mutta toisaalta en voi tietää saisinko muutenkaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut miehelle, että harkitset ihan tosissasi eroa? Sen kertominen voisi saada miehen lähtemään pariterapian tms. Aika monet eronneet miehet ovat kertoneet, että naisen eropäätös tuli heille täytenä yllätyksenä. Vaikka nainen oli kertonutkin jotain ongelmista, he eivät lainkaan tajunneet tilanteen olevan niin vakava.
Kyllä olen kertonut, mutta mies on silti ihan yhtä haluton toimimaan mitenkään toisin. Hänestä parisuhteet nyt vaan on tällaisia ja näin onkin ihan ok.Mietin että niin ehkä hänelle onkin, kun saa kaiken tarvitsemansa tästä. Pahinta on kyllä se ettei hän halua keskustella, oikeastaan mistään! olisin esimerkiksi halunnut jutella perusteellisesti tuon vauva asian, myös sen mitä se tarkoittaa minulle ja mitä tunteita herättää mutta miehestä ei ole tarpeen ja silloin hän ei myöskään juttele. Uskomattoman turhauttavaa.En tiedä onko kyse sitten kuitenkin siitä ettei oikeasti tajua että ero on ihan todellinen jos näin jatkuu. Varmaan otettava taas asia puheeksi vaikka vaikea saada tuohon edes keskusteluyhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että miehesi pettää. Miksei muka haluaisi lasta? Halaako ikinä? Haluaako seksiä? Sanooko ystävällisiä asioita? Loikoiletteko yhdessä sohvalla? Saunassa jne. Kysy suoraa onko hänellä toinen, ja sano suoraa ettet voi jatkaa enää jos hän ei muutu. Sano että haluat lapsen.
Kylmät väreet menee kropassa kun muistan niin hyvin oman ex-mieheni käytöksen..ei halailua, pussaamista, sohvalla loikoilua..oli etäinen, yhdessä tekeminen ei kiinnostanut minun eikä yhdessä lasten kanssa, kuin joskus velvollisuudesta..olin jotenkin kuin ilmaa..itsestäänselvyys..hän ei kulkenut työmatkoillakaan vaan normaalisti töissä kotipaikkakunnalla. Noh. Näillä oireilla Toinen nainen!! Ero tuli.
tsemppiä ap, vaikutat todella ihanalta ihmiseltä ja olen niin iloinen että välität tuosta 8v tytöstä kovasti, olet korvaamaton hänelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas sinulla vaikea päätös tehtävänä, ap. :( Mietin myös sitä, että aloite eroon voi jossain vaiheessa tulla myös miehen suunnalta, jos suhteenne on jo nyt heikoissa kantimissa. Entä jos pysyt suhteessa ja lapsettomana vielä muutaman vuoden ja mies löytääkin sitten toisen (eikä välttämättä eron koittaessa näe syytä sinun pitää yhteyttä lapseensa, kun uusi kumppanikin on rinnalla)? Lapselle olet tärkeä ja toivon sydämestäni että voit pysyä hänen elämässään tavalla tai toisella. Mutta mietithän asiaa myös omalta kannaltasi. Sinunkin ainutkertainen elämäsi on tärkeä, eikä lapsettomaksi jääminen ole mikään pieni päätös. Tsemppiä! <3
Toisaalta lapsen äidille näyttäisi se oma aika olevan tärkeää, joten luulisi että haluaisi pitää sinusta kiinni, jos miehen työ ei kerran salli sitä, että tyttö voisi siellä samalla tavalla jatkaa.
kieltämättä tulee tunne että mies on sysännyt lapsen hoidon ap:n niskoille ja onkin käynyt hyvin ja ap tykkää roolistaan. Ehkä siksi mies ei halua erota kun on kodin ja lapsenhoitaja eikä tarvi itte tehä mitään. Harmi vaan mies ei ehkä löydä toista naista joka jaksaisi panostaa hänen mukulaansa samoin kun ap. Todennäköisesti lapsikaan ei uutta siihen heti kelpuuta kun koko ikänsä jonka muistaa on siinä ollut ap. Miehellä siis monta syytä pitää ap:stä kiinni.