Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joiden helpompi olla porukassa kuin kahdestaan?
14.01.2016 |
Onko täällä muita jotka kokevat olonsa mukavammaksi joko täysin yksin, tai 3-5hengen porukassa? Itseäni alkaa helposti ahdistaa, kun joudun viettää aikaa ihmisten (läheisienkin) kanssa kaksin, sillä usein tuntuu ettei ole riittävästi puhuttavaa. En keksi asiaa jollei ole tapahtunut mitään merkittävää. Porukassa ollessa saa olla rennommin, sillä keskustelussa on enemmän henkilöitä ja tällöin puhe on rönsyilevää ja näin ollen välillä hiljaa oleminen on aivan luonnollista. Pystyn myös puhumaan enemmän turhanpäiväisiä asioita, kun olen porukassa ja olenkin melko äänekäs. Oletteko löytäneet keinoja, miten saada olo luonnolliseksi myös kahdestaan?
Kommentit (24)
Onpas ongelma.
Minusta on mukavaa olla oman miehen tai läheisen ihmisen kanssa kahdestaan. Pienessä porukassa voi olla mukavaa ovat ihmiset sitten tuttuja tai vieraita. Kuitenkin mitä enemmän väkeä sitä väsyttävämpää, minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ainakin on kiusallista olla kahdestaan esim. kahvitauolla sellaisten ihmisten kanssa, joita en kovin hyvin tunne. Tuntuu tunkeilevalta kysellä toisen asioita, eikä oikein tiedä mikä toista kiinnostaa. Eikä jaksaisi kaikkiin niin läheisesti tutustuakaan :) Isommalla porukalla voidaan jutella niitä näitä.
Juuri toistepäin. Joka kahdestaan tai isossa porukassa. Joku 3-8 ihmistä on mulle piina.
3-8 ihmistä on minulle paras. Olen aika puhelias tällaisessa porukassa. Kahden kesken pitäisi olla jotenkin syväälisempää tai avautuvaa keskustelua. Tykkään jutella kahden vain mieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä on yks ADHD-monikanavapersoonallisuus. Tyypin jutuissa vilisee ihmisiä ja käänteitä, kun elokuvissa. Sen kanssa on kiva olla kahdestaankn tauolla, olo on kuin torikahviossa. Osa juoksee karkuun, kun näkee.
Itse olen todellakin vastakohta tästä. Pärjään parhaiten kun olen kahden tai kolmen ihmisen porukassa. Isommassa porukassa en saa mahdollisuutta suunvuoroon ja päädyn olemaan hiljaa. Ymmärrän toisaalta, että joskus kahdestaankin olo voi olla vaivaannuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä! Ahdistun, jos joudun jäämään jonkun kanssa kahdestaan, tuntuu etten keksi mitään puhuttavaa ja alkaa ahdistaa, isommassa porukassa voi olla hiljaa, tai heittää pari sanaa väliin. Parhaiten viihdyn yksin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä! Ahdistun, jos joudun jäämään jonkun kanssa kahdestaan, tuntuu etten keksi mitään puhuttavaa ja alkaa ahdistaa, isommassa porukassa voi olla hiljaa, tai heittää pari sanaa väliin. Parhaiten viihdyn yksin.
Ja täällä yksi myös! Isossa porukassa olen jopa suht puhelias, mutta on kauhistus olla jonkun kanssa kahdestaan (ei koske perheenjäseniä). On tuskallista yrittää koko ajan keksiä jotakin puhuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin. Serkku jonka kanssa leikin lapsena, mutta aikuisena vähemmän oltu, ehdotti yhteistä viikonloppulomaa. puhuin ympäripyöreitä syitä miksi en pääse mutta totuus on etten jaksa olla kolmea päivää puolitutun kanssa. Loppuu puheenaiheet heti kohta. Porukalla on muita jotka puhuu eikä hiljaisuuskaan vaivaa samalla tavalla kuin kaksin ollessa. Kahdestaan viihdyn maks pari tuntia sitten alkaa vaivaamaan mitä seuraavaksi puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Töissä on yks ADHD-monikanavapersoonallisuus. Tyypin jutuissa vilisee ihmisiä ja käänteitä, kun elokuvissa. Sen kanssa on kiva olla kahdestaankn tauolla, olo on kuin torikahviossa. Osa juoksee karkuun, kun näkee.
Hah hah. Se olen varmaan minä. Osa tykkää, osa ei. Joo ja mulle elämä on elokuvaa täynnä käänteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla päinvastoin. Ryhmässä joutuu odottamaan liian kauan vuoroaan, eikä keskustelut ole riittävän intensiivisiä. Turhaa lätinää en jaksa, puhun mieluummin syvällisiä.
Porukassa on aina joku joka valtaa muilta tilan. Kertoo ummet lammet itsestään ja lapsistaan,jos otetaan paperille sanotut puheenvuorot niin voi olla että niistä 2/3 on saman henkilön suusta ja loput 1/3 jaetaan muille jotka ennättää sanoa jotain. Siksi kahdestaan mutta ei kauan. Ei jaksa puhua ja seurustella, se uuvuttaa pitkän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla päinvastoin. Porukassa jään sivuun, kahden kesken saa täyden huomion.
Juuri sen takia porukassa onkin helpompaa kun muut vie huomion.
Mulla on sama, kuin ap:lla. Tosin jos porukassa on äänekkäitä ja paljon puhuvia ihmisiä, niin silloin jään taka-alalle ja väsyn helposti. En tykkää puhua kenenkään päälle, joten äänekkäässä porukassa en saa suunvuoroa. Muuten kyllä porukassa on kiva lätistä, kun on useampi ihminen keksimässä puheenaiheita.
Harvoinpa ihmisillä on mitään mielenkiintoista sanottavaa tai heitä ei kiinnosta sinun juttusi porukka tai kahden aivan sama.
Minua kiinnostaa kuulla ajatuksistasi, ehkä se auttaa minua ymmärtämään muutamia tuttujani paremmin, jotka ovat tuossa suhteessa vähän samankaltaisia.
Ehkä voisit oppia hyväksymään myös hiljaisia hetkiä, silloin kuin ollaan kahden. Ei haittaa vaikka hetken kummallakaan ei oo mitään sanottavaa. Varmaan aika moni ihminen pitää niitä hiljaisia hetkiä luonnollisena. Joten siitä toisesta se tilanne ei mahdollisesti ole ollenkaan niin kiusallinen kuin sinusta, eikä se toinen välttämättä odota, että keksisit puhuttavaa. Harjoitusta :) On ihmisiä, jotka toivoo, että toisen seurassa voi olla myös hiljaa välillä.
Täällä. Jonkun kanssa kahdestaan niin ei keksi puhuttavaa. Tilanteen intiimisyys alkaa kiusaamaan. Ja en tiedä mistä puhua. Ryhmässä muut keksii puhuttavaa mihin voi tarttua.
Mulla päinvastoin. Porukassa jään sivuun, kahden kesken saa täyden huomion.