opiskelu ja lapsen hankkiminen...
Olen 26-vuotias nainen ja minulla on kohta toinen ammattikoulutasoinen tutkinto alla. Olen nyt kuitenkin herännyt siihen, ja osittain av:n ansiosta, että amispohja ei riitä. Vähän myös näyttäisi siltä, että tulevaisuudessa minun alalla vaadittaisiin lähes aina korkeakoulupohjaa.
Kuitenkin ahdistaa tämä ikä ja vanhentuminen. Haluan lapsen tai lapsia! Jos nyt menen vielä 4-5 vuodeksi korkeakouluun tai yliopistoon, miten käy haaveelle perheen perustamisesta? Mainittakoon, että poikaystävää ei ole... Olen myös epäillyt omaa tasoani liian heikoksi, jotta kävisin vakavasti otettavasta seurustelukumppanista...
Onko joku täällä opiskellut vielä myöhemmälle iälle ja silti ehtinyt tehdä lapsia ja entä työnteko? Köyhiin olosuhteisiin lapsen saaminen kuulostaa kurjalta... Vinkkejä, neuvoja! Menenkö töihin, haenko opiskelemaan (ei tietysti mitään varmuutta sille, että edes pääsisin sisään minnekään...) On paniikki. Pelottaa, että jään vastoin haluani yksin ja lapsettomaksi. En ole ajatellut, että hankkisin lapsen yksin, haluan myös sen kumppanin jakamaan arjen ja vanhemmuuden.
Kommentit (3)
no ilman miestä ei ole paljon hirveästi mahdollisuuksia lapseenkaan.
keskity vaan opintoihin ja mielekkään työnsaamiseen. ylipäätänsä mitä sinä haluat sun elämässä muutenkin saavuttaa?
jokaisella on välillä kriisejä ja pysähtyy miettimään elämän suuntaa. olen ite saman ikäinen enkä koe että lapsen saamisella olisi mitään kiirettä vielä. muihin ei kannata itseään verrata silloin tulet olemaan vain onneton. kannattaa keskittyä omaan mielekkääseen elämään ja omiin tavoitteisiin ja mihin on tyytyväinen omassa elämässä. se mikä työllistää tulevaisuudessa on aika vaikea sanoa. korkeasti kouluttautuneet saavat silti helpommin töitä.
Samaa pohdintaa täälläkin... Sillä erotuksella tosin että ikää n jo 32 ja mies löytyy. Vauvan ja opintojen yhteensovittaminen vain mietityttää.
Mutta ajattele että jos nyt lähdet opiskelemaan ja about samaan aikaan tapaat sopivan miehen. Seurustelette muutaman vuoden ennen kuin alatte yrittämään lasta, ja kun lapsi syntyy on opintoja jo 3 vuotta takana. Eli amk periaatteessa ohitse.
Hae ihmeessä opiskelemaan! Ei kai sinulla nyt ole mitään hätää kun ei ole vielä sitä miestäkään? Rohkeasti opintojen pariin ja katsot mihin elämä kuljettaa, kenties se mieskin voisi löytyä sieltä yliopistosta tai amk:sta? Jos mies löytyy ja lapsi tulee ajankohtaiseksi, on opiskelijana itseasiassa ihan hyväkin aika tulla äidiksi. Opinnot joustaa paremmin kuin työelämä. Minäkin tässä amk:n penkkiä kulutan ja 2-vuotias lapsi on päiväkodissa :)