Lue keskustelun säännöt.
Teenkö väärin pakottaessani lapsen urheiluharrastukseen?
14.01.2016 |
Normaalisti pidän lasten harrastuksiin pakottamista vääränä keinona, sillä se vie ilon ja motivaation harrastuksesta. Kyseessä on kuitenkin erittäin vilkas, kaikenlaista liikuntaa ja liikkumista rakastava 7v poika, joka parhaiten viihtyy kotona. Itselläni tahtoo mennä hermo tähän pojan liikunnallisuuteen sillä kotona se ilmenee jatkuvana hyppimisenä, kiipeilynä, juoksemisena jne. Esim. saattaa tunnin päivässä käyttää siihen, että harjoittelee vauhditonta pituushyppyä, minkä jälkeen vauhditonta korkeushyppyä. Hän kävi ilolla viime syksyn ajan kyseisessä urheiluharrastuksessa kerran viikossa ja joka kerta meni mielellään. Nyt jostain syystä on hyvin painokkaasti ilmaissut, ettei halua enää mennä. Itse taas sanoin hänelle, että koska kiipeilee ja hyppii koko ajan kotona ja sitä pitää jatkuvasti rajoittaa, hän tarvitsee edes kerran viikkoon paikan, jossa voi vapaammin toteuttaa tätä. Lupasin, että koko kevättä ei tarvitse käydä jos se on ihan pakkopullaa, mutta ainakin kuukauden täytyy käydä. Toivon itse, että innostuisi taas harrastamaan omasta tahdostaan. Mietin kuitenkin nyt, että teenkö väärin ja onko jatkossa entistä vaikeampi saada lapsi liikuntaharrastuksen pariin.
Kommentit (9)
Itse kierrätin lasta erilaisissa urheiluharrastus kokeiluissa ja selkeästi sieltä erottui hänen suosikki. Eipä ollut minun suosikki lajini, mutta ei tarvitse pakottaa. Samanlainen ikiliikkuja on lapseni. Käytiin läpi kymmenkunta erilaista liikuntaharrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä tuossa tapauksessa yrittäisin saada selville, että mikä siinä harrastuksessa on muuttunut, kun ei yhtäkkiä enää kiinnostakaan.
Ketään ei pidä pakottaa harrastukseen. Harrastuksen pitäisi olla sellaista, jota itse haluaa harrastaa. Hyppiminen ja juokseminen ovat onneksi yksilölajeja, eli niitä voi harjoitella itsekseenkin. Ohjattu toiminta tämän tyyppisissä lajeissa on kai enemmänkin verrattavissa valmennukseen, opitaan oikeaa hyppytekniikkaa yms.
Mielestäni hetkellisesti voi "painostaa", jotta selviää, onko kyseessä pelkkä hetkellinen motivaatoikato vai eikö homma todella kiinnosta.
Yleisemmin vain ihmetyttää tämä pakko raahata lapsi hararstukseen - tehdää yhdessä jotain liikunnallista. Pyöräilkää uuteen leikkipuistoon (jossa on kiipeilyteline), menkää uimahalliin, joskus HopLoppiin jne.
Teet ihan oikein. Onhan se monesti aikuisellekin työlästä lähteä sinne harrastukseen (vaikka lenkille, salille) ja silti sieltä tulee hyvillä mielin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta harrastuksen pitäisi lapselle olla virkistystä ja iloa, ei pakkoa. Se että on koulu ja läksyt on jo lapselle ihan tarpeeksi sitä "on pakko" osiota. Eli minusta teet väärin pakottaessasi lapsen harrastukseen johon hän ei halua mennä.
Lapsi voi kyllä purkaa energiaansa vaikka ulkona ilman mitään ohjattua harrastamista. Ei meilläkään sisällä saa juurikaan riehua, vaan sanon että ulos touhuamaan jos kerran täytyy juoksennella, pomputtaa palloa tai metelöidä.
Hetkellisesti voi yrittää tsempata. Voi myös yrittää selvittää mikä harrastuksessa tökkii. Itse urheiluohjaajana tiedän että lapsi joka ei halua treeneissä käydä, häiritsee yleensä muiden lasten oppimista. Voisitte myös käydä tutustumassa muihin harrastuksiin. Mielestäni on tärkeää motivoida lasta liikkumaan, koska aikuisena kynnys lähteä liikkumaan on suurempi kuin se että olisi lapsesta asti opetettu liikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat lapsen vihaamaan harrastusta pakottamalla.
Kun on kuitenkin aiemmin pitänyt, selvitä mitä siellä nyt on tapahtunut. Kiusataanko vai mikä vikana?
Kysy lapseltasi, mikä häntä miellyttäisi enemmän, ja vaihtakoon lajia nyt maksetun kauden jälkeen. Minunkin lapseni kokeili monenlaista kansantanhusta painiin ennen kuin löysi oman lajinsa, jota harrastaa aikuisenakin.
Jos se ryhmä tai ohjaaja vain tökkivät? Kokeilkaa jotain muuta vastaavaa? Yleensä yhden kerran saa tutustua ilmaiseksi.