Hevosihmiset! Mika avuksi kun uudella hevolla on tosi iso ego?

Tämä taitaa olla väärä palsta, kokeilepa hevostalli.nettiä ja siellä ravipuolta.

Selkeä ja johdonmukainen toiminta auttaa, mutta onhan hevosissa kaikenlaisia.

Uhkaile teurastamolla.

En ole mikään super-hevostaitoihminen vaan aikuisiällä ratsastuksen aloitellut, mutta samantapainen koltiainen itselläni ratsastettavana! Ratsastuskoulussa myös monet hevoset kokeilee pari ekaa kertaa, että missä on rajat tämän uuden ihmisen kanssa.

Aluksi pidin huolen, että en väistellyt lainkaan hoitotoimenpiteitä tehdessäni ( mun hevoskaveri irvisteli, luimi ja yritti näykkiä/purra/puskea mut päällä johonkin Nevadaan ) vaan sanoin erittäin napakasti  EI ja ihan sekunniksi pysäytin toimintani kunnes ei-toivottu käytös loppui. Sen jälkeen jatkoin sitä samaa tekemistä ihan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Mun mielestä on tärkeää ettei ole liian lepsu muttei liian ankarakaan, vaan tehdä määrätietoisen selkeästi selväksi, että tuollainen käytös ei ole sopivaa! Hevonen kyllä tietää sen varsin hyvin.

Jos on mahdollista siellä tallilla tehdä maastakäsin harjoituksia, edes jonkin verran, niin ois todella hyvä! Siinä hevonen oppii kunnioittamaan ihmisen tilaa & usein näiden harjoitusten jälkeen myös ratsastukseen löytyy ihan uusi taso, ainakin itselläni toimii näin. 

Hyviä hoito-ja ratsastushetkiä sinne jonnekin !!!

Jaa-a, miksiköhän ratsastuskouluhevonen on uhmakas? Sä olet uusi kasvo jolle huutaa pahaa oloaan, kun muut ei enää kuuntele. Kannattaa joskus pysähtyä ja miettiä MIKSI se hevonen käyttäytyy niin ja kunnioittaa myös sen omaa tilaa: alkaa yhteistyökin sujumaan ihan uudella tavalla. Ratsastuskouluissa on se vika että ihmiset vaihtuu, hevosten karsinoihin mennään kiireellä ja uhmakkaana "oleppas nyt siinä" ja äkkiä satulavyötä kireälle. Kyllähän se ori varmasti siitä talttuu kun sille tarpeeksi ärhentelet, sellaisia ne pakoeläimet vaan on että kun ei ole paolle vaihtoehtoa, pitää nöyrtyä.

Vanha ja kipeä hevonen.  Ei pitäisi olla tuntikäytössä missään nimessä.

Näinhän se on, että jos on lasta kasvattanut 1/2 vuotta niin osaa varmaan neuvoa oriin käsittelyssä :)))))

Hevonen kiinni boksin seinään tarpeeksi lyhyellä narulla ja et tee mitään numeroa sen sekoilusta. Ratsastuskouluhevosta käsittelee niin monenlaiset tampiot ja se on usein ihan syystäkin tympääntynyt koko hommaan ja oppinut pääsemään helpommalla käsittelytilanteissa. Tässä tapauksessa oikea lähestymistapa on se, että hommat hoidetaan jämptisti ja hevonen saa ihan rauhassa keskenään irvistellä, niin kauan kun ei upota hampaitaan tai kavioitaan sinuun. Mahaa kohti potkiminen on usein kipukäytöstä, voi olla esim. mahahaava.

Jatkossa jos sulla tulee tallilla ongelmia hevosten kanssa tai epävarma olo, niin oikea osoite kysyä neuvoja on se oma ratsastuksenopettaja.

Kannattaa siellä hevostalli.netissä olla hyvin kriittinen ohjeiden suhteen, kirjoittaja voi olla 12-vuotias ratsastuksen aloittanut lapsi tai ihminen joka ei nyt muutoinkaan omaa minkäänlaista auktoriteettia.

Hevonen käyttäytyy noin koska sinä et käyttäydy kuten johtaja. Tuo käytös on kammottavaa ja sen on loputtava heti. Eilen tallilla seurasin juuri vastaavanlaista tilannetta kun pieni poni puri aikuista naista ja tämä selvästi pelkäsi ja väisti hevosen liikkeitä, välillä hieman ääntä nostaen. Sinulla täytyy olla auktoriteetti ja rohkeus. Muista että se komentoasenne jää kuitenkin heti pois kun hevonen käyttäytyy toivotulla tavalla ja toki sitä tulee myös kehua halutunlaisesta käyttäytymisestä, aivan kuten lastakin. Silloin kun komennat komennat kunnolla, ei mitään jatkuvaa "Ei, Roope äläs nyt viitsi.." x 10, eli selvä ja napakka sävy ja tämän jälkeen tilanne palaa normaaliin. En tarkoita komentamisella fyysistä komennusta tai hakkaamista, ensinnäkin se on eettisesti väärin ja toisekseen et saavuta sillä mitään enemmän, kuin mitä voit muilla keinoin saavuttaa.

Astut napakasti kohti hevosta (otat käytännössä juoksuaskeleen/tarkoituksena on hätkähdyttää hevonen kunnolla), ärähdät kunnolla ja karjut sille NYT LOPPU! Jotta teit tuon riittävän tehokkaasti, tulee hevosen hieman säikähtää, mennä lievästi sanottuna pitkin seiniä ja näyttää alistuneelta. Tämän jälkeen palaat siihen omaan tekemiseen rohkealla asenteella. Jos hevonen puree sinua heti uudestaan, olit kaikkea muuta kuin vakuuttava.

Muista, että johtajana sinulla täytyy olla myös tietoa johtajan käyttäytymisestä. Hyvin moni lastaa hevostaan tuntitolkulla, yrittää saada pesariin - mutta eivät käsitä, että hevosta ei ikinä pyydetä kohti itseä katse kohti hevosta. Mikäli toimit näin ja alat sen seurauksena torumaan hevosta, olen hyvin ristiriitainen johtaja eli toisin sanoen surkea sellainen. Tiesitkö että irtojuoksuttaessa voit vaihtaa hevosen suunnan, siten että hevonen on irti maneesissa, sinusta esim. 30m etäisyydellä. Ajattelet linjan sinusta suoraan kohti hevosen lapaa. Kun ylität tämän, hevonen vaihtaa suunnan. Todella harva 120- ja 130-tason kilpailija edes tietää tuota.

En ole sen koommin perehtynyt maastakäsittelyyn, mutta eivät Vepsän, Robertsin yms opit täysin vieraita ole. Olen ollut maajoukkueessa, ratsuttanut ulkomailla arvostetuilla talleilla, laittanut nuoria hevosia satulaan ja urani varrella voin oman kokemuksen puolesta todeta, että eniten eteenpäin vievät kokemus, halukkuus oppia ja intuitiivinen tunne tekemistä kohtaan. Intuitiolla on valtava merkitys sen fiiliksen suhteen mikä sinulla on radalla, kuinka käsittelet mitäkin hevosta missäkin tilanteessa jne. Kokemus on myös hyvin arvokasta, mutta sen saaminen vie aikaa. Tsemppiä tuon hevosen kanssa, muista että sinun tulee olla täysillä mukana siinä johtajan roolissa, jotta tekeminen tuottaa tulosta. Älä unohda palkitsemista. Perehdy jossain määrin aiheeseen välttääksesi ristiriitaisuutta johtajuudessa.

Mikäli kiltti hevonen muuttuu saman ihmisen käsissä ikäväksi, kannattaa pohtia mitkä ympäristötekijät ovat muuttuneet ja niiden mahdollista vaikutusta hevosen käyttäytymiseen ja olemukseen - poissulkematta sairauden mahdollisuutta. Kertomasi perusteella en kuitenkaan pidä sitä tuossa tapauksessa kovin todennäköisenä.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on, että jos on lasta kasvattanut 1/2 vuotta niin osaa varmaan neuvoa oriin käsittelyssä :)))))

Eipä siinä yliopistoa tarvitse käydä että osaa kasvattaa lasta tai käsitellä eläimiä. Kyllä ihan maalaisjärki riittää ja tiedostaa niin lapsen kuin eri eläinlajinkin tavan toimia. Ei koiraa, kissaa tai hevosta samalla lailla kouluteta, mutta taustalla oleva perusperiaate on sama: molemminpuolinen kunnioitus. Kun ymmärtää lajityypillistä käyttäytymistä, pääsee jo pitkälle. Hevosella takaraivolla on aina ajatus "olen saalis", kun taas kissalla "sinä olet saalis". Näinnniinku tyhmemmällekin taivutettuna. Eikä mikään eläin tai ihminen tee asioita veemäisyyttään, vaan taustalla on aina jotain. Ja se tausta pitää oppia selvittämään että pääsee korjaamaan käytöstä.

Reipas ote vaan kehiin. Ehkä tässä olisi paikallaan jokaisen ratsastuskoulun klassiset neuvot - hevonen kiinni hoitamisen ajaksi, parempi hoitaa pesupaikalla kuin omassa karsinassa (karsina on kuitenkin sen hevosen turvapaikka) ja raippa vasempaan käteen harjatessa. Raipan vaikutus on enemmän ihmisen varmuutta nostava kuin oikeasti käyttöön tarkoitettu. Tai no, jos sinut yritetään liiskata seinään niin raippa voi olla ihan käteväkin siinä vaiheessa, voi vähän napauttaa että täällä ollaan, äläpä yritä.

Tsemppiä harjoituksiin, kyllä se yhteinen sävel vielä löytyy :)

En ole mikään asiantuntija, enkä ole elämäni päivänä käynyt ratsastustallilla kuin yläasteella, koulun järjestämillä tunneilla. Mutta en ymmärrä, miksi noin vanha hevonen on vielä päivittäin ratsastuskäytössä vaihtuvilla ihmisillä?

Nuorempana kävin naapurissa ratsastamassa vanhalla eläkkeellä olevalla ravihevosella, se oli ori myöskin ja ikää taisi myös olla yli 20 v. Alussa oli ongelmia. Se yritti purra, potkia taaksepäin ja ekan kerran suoraan laitumelta hakiessa piti kerran hypätä aidan yli, kun se tuli päin.  Tulkitsin, ettei polle ole tottunut minuun ja eikä oikein huvittaisi vanhaa viisasta lähteä laitumelta, sen takia yrittää pelotella.  Olen sellainen pässinpää, että en anna periksi. Ärähdin kuin koiralle että "Lopeta!" Juttelin sille vaan ystävällisesti aina ja tarjoilin porkkanoita, ennenkuin aloitin mitään. Kävin myös laitumella antamassa porkkanoita, enkä vienyt sitä aina. Ajattelin, että ei yhdistä minua ja satulaa automaatiksi.  Lopulta oltiin kuitenkin hyvät kaverit ja sain harjata, putsata kaviot,  laittaa suitset ja satulan ihan rauhassa.

Omalla kohdallani auttoi yksinkertaisesti käytöksen ignooraaminen. Menin ja tein tomerasti, aivan kuin en huomaisikaan moisia eleitä. Välillä toki pelotti, mutta sen ei vaan saa antaa näkyä. Jos testaili enemmän, saatoin muutaman kerran ärärhtää. Silloinkin lyhyesti ja napakasti, jopa vähän kyllästyneen oloisesti. Niin ja hevosen sidoin kiinni, helpotti myös. Hyvästä käytöksestä, tai edes välttävästä alkuun, palkitsin rauhallisilla rapsutuksilla ja satunnaisilla porkkanoilla. Välillä vietin aikaa ihan vaan rapsutellen ja höpötellen, jotta otus tottui läsnäolooni ja yhdisti minut myös mukaviin asioihin ainaisen valjastamisen, kiinniottamisen tms sijaan.

En osaa muuten selittää. Otin vain asenteen, että hevonen ei mulle kettuile. Lempeä, tiukka, ja välinpitämätön. En huutanut, hakannut tsi mitään. Jätin vain huonon käytöksen huomioimatta, vähän kuin uhmaikäisen lapsen raivarit. :D Harvoin ne muuta kuin testaa, ja kun sinä et reagoi, ne usein jossain vaiheessa kyllästyvät. Toki itsellä oli kokemusta reilu 10v. En ihan ole vakuuttunut, että ko. hevonen on sulle se paras juttu noin pienellä kokemuksella. Tsemppiä!

Kun menet hevosen karsinaan nosta toinen kätesi korostetusti sivulle tai ylös ja katso, että hevonen seuraa kättäsi katseellaan. Ohjaa kätesi asennolla hevosta antamaan tilaa sinulle. Hevonen väistää sinua. Tervehdyksen jälkeen (puhkutko ilmaa ulos hengittäen, mutte ei lähellä turpaa vai taputatko kaulalle?) vapaalla kädelläsi taputat hevosta esim etujalan yläosaan, jolloin sen täytyy väistää lisää tai vähintäänkin käyttää jalkaa ylhäällä, kuin alkaisit puhdistamaan kaviota. Jos saat hevosen toimimaan näin, olet säätänyt sen egoa sopivalle tasolle.

Kiitos kaikille vastauksista, tuli monta hyvää vinkkiä! Olen ratsastanut tuolla hevosella nyt kaksi kertaa ja viime kerralla se käyttäytyi jo paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin se puski minut jopa karsinasta ulos päällään niin että hyppäsin ilmaan. Hevonen on aloittelijoiden käytössä, koska se on todella varma tunneilla, mutta omasta kokemuksesta se yrittää kovistella jokaista sillä ratsastavaa aloittelijaa. Ennen kuin itse vaihdoin siihen, tunsin hevosen jo siitä että se paukutti etujaloillaan oveen kun tajusi että ratsastaja oli tulossa sen ovelle.

Mielestäni on vaikea etsiä sopivaa jämäkkyyttä, kun olen tottunut noin 10 kertaa pienempiin eläimiin. Tämä ori on minua 10 senttiä pidempi ja sen pää on melkein koko vartaloni kokoinen! Kuitenkin kun hevonen yritti puskea ulos boksista ja liu'utti itse oven auki, laitoin sen aina pari askelta taaksepäin ja oven entiselleen. Jos se puski minua päällään, työnsin pään takaisin. Karsinassa otin itselleni myös paljon tilaa, eli en antanut sen litistää minua seinää vasten. Kavioita putsatessa vaikeinta oli kun hevonen alkoi kuopia etujalallaan, enkä tiennyt oliko se vihaisuuden vai vallankäytön merkki! Sain siis kavion ylös kuin normaalisti, mutta sitten hepo nykäisi sen otteestaan ja puski jalkaa eteen. Mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä?

Olen joka tapauksessa todella onnellinen että pääsen saamaan kokemusta tällaisestakin hevosesta! Pikku ponini jälkeen ratsastin kahdella muulla isolla hevosella, mutta ne olivat luonteeltaan paljon lunkimpia ja käyttäytyivät tunnille lähtiessä yhtä rauhallisesti kuin tuo eka poni. Ne eivät tunnilla kuitenkaan olleet yhtä mieluisia kuin tuo uusi ori, tai eivät voineet muiden tuntien vuoksi tulla vakioratsukseni. Haluan toki myös oppia enemmän, ja senkin puolesta haastavampi ratsu olisi hyvä opettaja.

-ap