Lue keskustelun säännöt.
Hei nyt vinkkejä 7-8-vuotiaiden kanssa toimimiseen
13.01.2016 |
Olen työni puolesta tekemisissä tämänikäisten koululaisten kanssa, ja olen hieman hukassa. Onko vain niin tosiaan, että tämän päivän koululaiset ovat niin huonovointisia ettei heiltä voi odottaa mitään, vai ovatko opettajien otteet löystyneet? Olen ollut päiväkodissa töissä ja siellä vallitsee terve kuri, ollaan hiljaa kun pitää, ei häiritä muita, ei nousta ylös kesken aamupiirin ja nousta pöydälle. Lapset tulevat alas pyydettäessä ja jos eivät, niin sitten korotetaan ääntä, ja jos silti eivät, niin lapsi otetaan sieltä alas ja puhutellaan tiukasti, ja ehkä vielä jäähykin siihen päälle. Ovathan ne pieniä siellä ja helpommin käsiteltävissä mutten vain ymmärrä miksei samaa voida muka vaatia koululaisilta? Olin hyvä päiväkodin täti, sain kiitosta rauhallisuudestani, tunneälystäni ja jämptiydestäni (en nyt kehuakseni sano, mutta siis tiedän kuinka käsitellä lapsia)
En halua alkaa päteä ja sooloilla uudessa ympäristössä opettajien yli, mutta koen tosi turhauttavana tämän. Lapset eivät tottele ketään vaikka heille korottaisi ääntä. Olen aivan ällistynyt, että kun pojat alkoivat painia lattialla yllättäen ja minä satuin olemaan paikalla niin pariin kertaan komennettuani menin heidän luokseen, otin kahta olkapäiltä kiinni ja jyrähdin heille että lopettavat, niin vastaukseksi tulee vain laiska 'no joo joo..' eivätkä vieläkään edes katso päin, eivätkä nouse ylös istumaan. En ymmärrä mitä minun täytyy tehdä noiden kanssa. Ovat kuin teini-ikäisiä, kapinallisia, turhautuneita, heikkoitsetuntoisia ja häiriköiviä. Olen pitkämielinen, mutta oikeasti meinaa mennä hermo. Haluaisin ottaa kaksin käsin harteilta kiinni ja ohjata häiriköt vastakkaisiin nurkkiin huoneessa että nyt jumalauta kun mä sanon ettei tapella niin ei tapella sillon. Nämä lapset eivät edes hiljene kun sitä pyydetään. Olen huumorintajuinen ja rento lasten kanssa, en ole mikään tiukkapipo vaan ihan kiva ohjaaja mielestäni. Olen ilmeikäs, nauran heidän jutuilleen ja ymmärrän sattumukset. Saan lapset tottelemaan vaikka puhun tavallisella äänellä, hymyillen pilke silmäkulmassa enkä edes komentaen. Mutta nyt oikeasti epäilen taitojani lasten kanssa. Tunnen oloni todella epäonnistuneeksi, onneksi tätä ei kestä kauaa.
Ovatko 7-8-vuotiaat oikeasti niin erilaisia 5-6-vuotiaista, etteivät taitoni enää riitä? Pienten lasten kanssahan on aina etuna se fyysisyys ja läheisyys. Riehuva lapsi otetaan syliin, tai muuten vain fyysisesti ohjataan heitä enemmän kun ovat pieniä. Koululaisten kanssa tätä ei enää ole. Se on yksi vaikeuttava tekijä. Ehdin jo joskus ajatella päiväkodissa, että itkevä ja potkiva uhmaikäinen on kaikista vaikein käsiteltävä.
Kertokaa keinoja ja antakaa jotain vinkkiä mulle. Mitä ehkä teen väärin? Vai onko vain niin ettei opettaja ole saanut luokkaa kuriin, ja siksi minun on vaikea tehdä muutosta enää?
Kommentit (2)
Kiitos vastauksesta. Tottakai menin siis väliin ja melko vihaisenakin. Sitä oikeastaan ihmettelinkin, että miten paljon enemmän minun täytyy tehdä että menee viesti perille.
Toivoisin ehkä juuri apua tuohon, että miten tilanteita kannattaa lähestyä kun pakottaminen fyysisesti ei ole keino. Kuinka paljon voi korottaa ääntä sen melun yli, kun oikeasti pitää aivan ruveta huutamaan silloin. Hiljaa seisomista ja odottamista en voi soveltaa, kun en ole opettajana tilanteessa ts. eivät huomaa että olenkin yllättäen hiljaa. olen yrittänyt käydä jokaisen hälisevän ryhmän luona sanomassa että nyt pienempää ääntä..
Pitäisi varmaan kysellä tosiaan opettajalta neuvoa.. En vain jotenkin luota häneen, vähän sellainen lässyttäjä ja kirjakielinen, ylikiltti ihminen. Tottakai pitäisi luottaa, mutta kun sivusta seuraan hänen toimintaansa niin ajattelen että häneltä puuttuu selkäranka. En näe hänen onnistuvan lasten ohjaamisessa sellaisella tavalla, että haluaisin kysyä neuvoa (!!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, seitsenvuotiaat OVAT usein erilaisia. Heillä on uudelleen uhmaikä, mistä kyllä mainitaan useimmissa lastenkasvatusoppaissakin.
Eli auktoriteetteja vastaan pullikoidaan.
Lisäksi vaikuttaa siltä, että sinä koet olevasi oudossa ympäristössä. Lapset tuppaavat vaistoamaan herkästi sen, jos joku on vähän pallohukkainen. Tämä menee onneksi vähitellen ohitse.
Koulussa tosiaan on vähän erilainen tyyli, eikä sellaista väkisin pakottamista suvaita kuin ääritilanteissa. Mutta jos sulla on kaksi poikaa siinä edessä mätkimässä toisiaan pataan, niin ilman muuta saat ottaa heidät käsiisi ja pakottaa erilleen. Joku "älkää tapelko" tuskin tehoaa, ole jämäkämpi!
Ehkä sun ongelma on, että yrität vähän liikaakin olla kaveri ja hyvä tyyppi. Ei tarvitse! Toki hymyily ja nauru ja huumori kuuluvat asiaan, mutta jos tosiaan joku tappelee, sinä saat ja sinun jopa kuuluu mennä väliin. Ja ärähtääkin tarvittaessa.
Vanhempiin voi ja saa olla myös yhteydessä, jos tulee selkeää uhmittelua vastaukseksi.
Kannattaa kysyä opettajilta neuvoa, he yleensä osaavat vinkata tehoavia keinoja.