Lue keskustelun säännöt.
Tulen hulluksi tämän pelkoni kanssa!!! :(
13.01.2016 |
Miten pääsen tästä yli??
Isis on saanut pelkoni niin voimakkaaksi ettei tosikaan :(
En uskalla mennä enää lähes mihinkään.
Mitä teen tämän pelon kanssa?
En halua, että lapseni lähtevät mihinkään ihmisjoukkoon.
Tiedän, että tämä on jo sairasta mutta en vaan voi tälle mitään :(
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan pelännyt syöpää, mutta sairastuin perimän vuoksi syöpään. Yhteen tappavimmista. Oireet ja hoidot ovat olleet usein ikäviä, mutta olen edelleen hengissä. Kuten aloittajakin.
Elämää ei todellakaan kannata käyttää pelkäämiseen. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa moniin asioihin. En esimerkiksi käy ryyppäämässä väkivaltarikollisten kanssa tai pilaa tupakoimalla omaa ja lasteni terveyttä. Syön terveellisesti, liikun säännöllisesti, tapaan ystäviäni ja odotan lämmintä kevättä.
Suosittelen keskustelua ammattiauttajan kanssa. Hän osaa varmasti neuvoa sinua paremmin kuin me.
Itse olen myös sitä mieltä, että iskut pieneen suomeen ovat äärimmäisen epätodennäköisiä. Miksi iskeä maailman mittakaavassa pieneen Helsinkiin, joka ei kiinnosta ketään, kun voi iskeä Euroopan miljoonakaupunkeihin, kuten Lontooseen tai Roomaan. Ei siis kannata turhaan pelätä, naapurin alkoholistista on varmasti enemmän haittaa Suomessa, kun Isiksestä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myös sitä mieltä, että iskut pieneen suomeen ovat äärimmäisen epätodennäköisiä. Miksi iskeä maailman mittakaavassa pieneen Helsinkiin, joka ei kiinnosta ketään, kun voi iskeä Euroopan miljoonakaupunkeihin, kuten Lontooseen tai Roomaan. Ei siis kannata turhaan pelätä, naapurin alkoholistista on varmasti enemmän haittaa Suomessa, kun Isiksestä.
Jos henkilö sattuu vaikuttamaan Suomesa tai mikäli taktiikkana on kylvää ennalta-arvaamatonta pelkoa. t. mielikuvitusta peliin
Vierailija kirjoitti:
Kävin tuossa jokunen vuosi sitten Brandenburgin portilla.
Tuli hyvin voimakkaana sellainen tunne, että uskomatonta. Tämä paikka on rakennettu, tuhottu, rakennettu uudelleen... Että olen Euroopassa, jossa on ollut sivistystä jo silloin, kun Suomenniemellä vielä heimokansat asui turvemajojaan.
Sodat on pyyhkineet Euroopan yli taajaan. Ja siellä on yhä asumistiheydeltään ihmisiä niin, että jos haluaa tehdä pommi-iskun, metro-attentaatin tai räjäyttää autopommin niin saa suuremman huomioarvon kuin täällä Pohjolassa.
Yksikään itseäänkunnoittava terroristi ei iskisi Tapiolan keskustaan, jos vaihtoehtona on Barcelona. Tai lamauttaisi hermokaasulla Kampin asemaa, jos pystyy tekemään sen Lontoossa.
Sitä paitsi, suomalaiset on ihan lamassa tällä hetkellä itsekin, kun pikkasen on lunta ripsinyt.
Mistä tiedät että eivät iske vaikka Espooseen?
Itseasiassa. Isku jolla halutaan osoittaa, että missään ei olla Isisiltä turvassa, voisi aivan hyvin tapahtua Suomessa, muuallakin kuin Kampissa.
No siitä välimuodosta olisinkin halunnut kuulla, kun en tiedä? Ja "hipit kukkakedolla" oli vain veemäinen vertauskuva, ilmoitinhan viestini olevan hieman asenteellinen, joten turha takertua siihen. Tulkitsin nyt, että asenteesi elämään on "elämä on". Se on kiistatta totta, mutta ongelma on, miten siihen voisi asennoitua sillä tavalla, ettei elämänilo katoa, muttei kuitenkaan ole se viimeistä päivää elävä hippi kukkakedossa. Etenkin täällä Suomessa se on hieman hankalaa, koska täällä on tottunut tietynlaiseen väljyyteen ja yksilöllisyyteen. Olen minä joskus ollut suurkaupungin ruuhkametrossa ja jotenkin "terveellä tavalla" tuntenut itseni pieneksi muurahaiseksi, jonka liiskautuminen on aivan samantekevää tässä maailmankaikkeudessa. Ehkä matkailu sillälailla avartaa. Kotiin asti en sitä tunnetta osannut tuoda, enkä mielelläni haluaisikaan suuren maailman huonoja puolia.