Lue keskustelun säännöt.
Ei olisi pitänyt tehdä toista lasta!!
14.02.2006 |
Näin välillä tuntuu, kuten tänään. Hermot menee, kun lapset vain kisuavat ja huutavat. Joko tappelevat tai juoksevat ja nauravat( yllyttäen toisiaan kiellettyihin juttuihin). Eivät osaa rauhoittua leikkeihinsä samoin kuin yksin ollessaan. Oikeastaan eivät hirveästi leluihinsa koske, vaan elämä on yhtä hyppimistä ja juoksemista vaan.
Kun jompi kumpi lapsista on kotona yksin, on ihanan rauhallista ja ns. normaalia elämää! Heti kun toinen lapsi tulee kotiin, sirkus pyörähtää käyntiin.
Kyllä yhden lapsen kanssa oli helppoa, rauhllista ja ihanaa...
Oliskos kenelläkään vinkkejä, mitä tehdä? Kun en viitsisi adoptioonkaan antaa ;)
Kommentit (10)
jos ovat yksin jo poissa kotoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kun meno menee tuollaiseksi lapset passitetaan omiin huoneisiin ja pois ei tulla ennen kun leikit rauhottuu. Joskus otan myös esim pienemmän syliin ja sitten odotetaan 5 minuuttia että on rauhallista.
tämä ihan selkeesti kaipaa kaveria ja olen aina aatellut että voikun hänellä olisi jo VALMIINA sisar. Täällä ainakin tämä 2½ vuoden uhmakas kaipailee kaveria..
Ole onnellinen, että lapsesi jaksavat juosta ja touhuta, se on terveen merkki!!!
6:lle heti aluksi vastaan näin; joka päivä olen onnellinen, että minulla on kaksi ihanaa, tervettä lasta. Vaikka tällaisesta asiasta teen aloituksen, ei se tarkoita sitä, ettäkö en osaisi olla hyvistä asioista kiitollinen!
Ja kukas se luuli, että lapset ovat yksin pois kotoa? En tainnut mainita, että yksin olisivat. Lapsilla on isä, jonka kanssa ovat toisinaan eri paikoissa, kuten ulkona, kaupassa tms.
Lapset ovat 2- ja 4-vuotiaat.
Käyn päivisin töissä ja illat sitten kuluu kotona riehuessa. Samanlaista se tosin oli silloin kun olin vielä kotonakin, että ei ole tarhan tuomia juttuja nämä.
Rakentelemme legoilla, luemme, leivomme, ajelemme autoilla ja kaikenlaista, mutta lapset eivät jaksa kauan keskittyä, vaan se juokseminen alkaa ain hetken kuluttua, kun on puuha aloitettu.
Kent, minkä ikäiselle teit noin, etä otit syliin, kunnes rauhoittui?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko pois, kyllä sen yhden uhmakkaan kanssa on helpompaa, kuin kahden ;) Olihan minullakin reilu 2v yksistään, ennenkuin pikkukakkonen syntyi. Silloin luulin, että ei se toinen lapsi tilannetta ainakaan voi pahentaa (sen verran vilkas tapaus tuo esikoinen), mutta olin väärässä!! Nyt on kaksi vilperttiä, ja lisämausteena vielä keskinäiset jännitteet, mitä yhen laspen perheessä ei ole. Prkl!
ap
Joo voi olla että täälläkin menisi yleiseksi riehumiseksi jos olisi toinen. Ellei se toinen olisi rauhallinen..hmm. Lelut ei täälläkään taaperoa kiinnosta.
Mutta hei, varmaan muutaman vuoden päästä teillä helpottaa:)
t. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä noita on kolme enkä enää pahemmin jaksa ottaa stressiä lasten riekkumisesta. ei tämä enää kovin montaa vuotta kestä.
meidän lapset on 1v., 3v. ja 5v.
Niin...ehkä se on niin, että ajan myötä turha riekkuminen jää pois. Onhan tämä arki kyllä jo paljon siedettävämpää kuin vuosi tai kaksi sitten. Kuopuksen vauva-aika oli aika hurjaa.
Siis mitään ei ole tehtävissä? Annan lasten riehua ja hulmuta hulmuamisensa? Korvatulpat taitaa tulla pian jokapäiväiseen käyttöön...
Tulevia, helpompia vuosia odotellen ja murrosiän kauheuksia jo peläten ;D, AP
No itse ainakin keksisin sellaista mieluista tekemistä missä ei voi riehua eikä riidellä.. esim. lapsethan rakastavat leipomista :) ainakin meillä!! Tai jos haluavat riehua, niin ulos vaan riehumaa. Pyydä vaikka joskus hoitaja pariksi tunniksi että pääset itse tuulettumaan, niin kyllä varmasti taas jaksat heidän riehumistaan katsoa :D
-mamma-