Onpa hyvä, etten päässyt!
Onko teillä sellaisia juttuja, joista myöhemmin olet alkanut ajatella, että olipa hyvä, kun en päässyt tai saanut jotain? Vaikka ensin harmitti.
Minua harmitti ihan kamalasti yksi työ mikä meni sivu suun 20-vuotiaana, se meni suhteilla se paikka, vaikka minä olin jo opetettu tehtävään. Se harmitti, mutta myöhemmin olin tyytyväinen, sillä hain ja pääsin paljon parempaan työhön opiskeltuani ammatin, johon en ollenkaan uskonut aiemmin minulla olevan mahdollisuuksia.
Hain myös hätäkeskustyöntekijän paikkaa ja olin loppusuoralla, en kuitenkaan päässyt. Myöhemmin olin tyytyväinen, sillä en tiedä olisiko se ollut minulle liian rankkaa kumminkin. Nykyinen työkin on vastuullista ja stressaavaa, muttei tarvitse kuitenkaan kuulla kauheista tapahtumista ja osata silti nopeasti auttaa.
Kommentit (31)
Mikä on se tarina, missä kaikkea tapahtuu ja mies aina sanoo jotain "voi koitua onneksi, tai sitten onnettomuudeksi"? Pojalta katkeaa jalka niin ei joudu sotaan ja jotain :)
Onneksi en päässyt niihin opiskelupaikkoihin joihin olisin halunnut. En olisi viihtynyt ja olisin kaiken lisäksi ollut väärällä alalla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se tarina, missä kaikkea tapahtuu ja mies aina sanoo jotain "voi koitua onneksi, tai sitten onnettomuudeksi"? Pojalta katkeaa jalka niin ei joudu sotaan ja jotain :)
Mahdatko tarkoittaa sitä tarinaa, jonka Marilyn Whirlwind kertoo Villi Pohjola -sarjassa?
“My uncle once told me about a warrior who had a fine stallion. Everybody said how lucky he was to have such a horse. “Maybe,” he said. One day the stallion ran off. The people said the warrior was unlucky. “Maybe,” he said. Next day, the stallion returned, leading a string of fine ponies. The people said it was very lucky. “Maybe,” the warrior said. Later, the warrior’s son was thrown from one of the ponies and broke his leg. The people said it was unlucky. “Maybe,” the warrior said. The next week, the chief led a war party against another tribe. Many young men were killed. But, because of his broken leg, the warrior’s son was left behind, and so was spared.”
Hain töihin paikkaan, jossa on eräs mies johon olen ihastunut. Minut valittiinkin sinne, mutta vähän myöhemmin sain tietää etten voi aloittaa työtä, koska projektiin ei saatu rahoitusta. Olin melkein helpottunut, sillä olisi ollut kauhean stressaavaa jännittää ja pyörtyillä koko ajan ihastukseni lähellä. Tietysti olen myös surullinen, etten päässyt näkemään häntä, mutta parempi näin.
Vierailija kirjoitti:
En päässyt joulunviettoon Thaimaahan v. 2004. Lennot oli jo varattu, mutta peruin ne, kun sairastuin vakavasti. Painui kyllä ikiajoiksi mieleen se hetki, kun katsoin sairaalassa uutisia ristiriitaisin tuntein. Voin nyt sanoa: "Syöpä pelasti henkeni".
Tästä tuli kylmät väreet. Oletko nykyään ihan terveenä?
ap
Ot. Olen sattumalta joutunut tilanteisiin, joista on ollut paljon murhetta vuosiksi, vuosikymmeneksi, loppuelämäksi. Jospa tämä vuosi on hyvien sattumusten vuosi. Vai onko sattumaa olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Hain töihin paikkaan, jossa on eräs mies johon olen ihastunut. Minut valittiinkin sinne, mutta vähän myöhemmin sain tietää etten voi aloittaa työtä, koska projektiin ei saatu rahoitusta. Olin melkein helpottunut, sillä olisi ollut kauhean stressaavaa jännittää ja pyörtyillä koko ajan ihastukseni lähellä. Tietysti olen myös surullinen, etten päässyt näkemään häntä, mutta parempi näin.
Sinullakin on hyvä asenne, ehkä vielä muuten tapaatte.
ap
Olin aikanaan Finnairin lentäjäkoulutushaussa loppusuoralla. Nykyään työmatkat on mulle yhtä tuskaa ja olen tosi huono nukkumaan hotelleissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsikirjoitukset elämästämme on kirjoitettu jo ennen kuin olemme maan kamaralle astuneet.
Saisi kyllä hävetä se, joka on kirjoittanut käsikirjoitukset nälkään kuolleille, murhatuille, sairauksissa kituville ja monin tavoin rääkätyille ihmisille kautta ihmiskunnan historian.
Niillekin oma tarkoituksensa, usko pois.
Meinaatko, että esimerkiksi loismatojen vuoksi sokeutunut ja rampautunut, isäpuolensa pieksämä, viisivuotiaana kuoleva afrikkalainen lapsi jalostuu siinä kärsiessään niin kovasti, että on täyttänyt tarkoituksensa?
Kyllä, hän on itse halunnut kohtalonsa olevan tuo. On saattanut olla itse tuollainen isäpuoli aikaisemmassa elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsikirjoitukset elämästämme on kirjoitettu jo ennen kuin olemme maan kamaralle astuneet.
Saisi kyllä hävetä se, joka on kirjoittanut käsikirjoitukset nälkään kuolleille, murhatuille, sairauksissa kituville ja monin tavoin rääkätyille ihmisille kautta ihmiskunnan historian.
Niillekin oma tarkoituksensa, usko pois.
Meinaatko, että esimerkiksi loismatojen vuoksi sokeutunut ja rampautunut, isäpuolensa pieksämä, viisivuotiaana kuoleva afrikkalainen lapsi jalostuu siinä kärsiessään niin kovasti, että on täyttänyt tarkoituksensa?
Kyllä, hän on itse halunnut kohtalonsa olevan tuo. On saattanut olla itse tuollainen isäpuoli aikaisemmassa elämässään.
Toivoisin, että maailmassa ei olisi yhtään niin mielenvikaista ihmistä kuin sinä olet. Mutta tiedän, että vaikka sinä olisitkin provo, noita mielenvikaisia on vähintäänkin miljoonia.
Kun hain asuntoa 10 vuotta sitten, kohdalle osui ihana 60 neliöinen asunto, jossa kuitenkin hävisin tarjouskilvan. Olin erittäin pettynyt.
Kuukausi tämän jälkeen myyntiin tuli samalta alueelta, samaan hintaan, 80-neliöinen asunto puistonäkymin ja tämä asunto tuntui heti kodilta. Sain sen pilkkahintaan.
Tämän kymmenen vuoden aikana ensimmäisen asunnon alakerrassa on ollut suurpalo, joka tuhosi myös ylläolevan asunnon, taloyhtiö on silmämääräisesti surkeassa kunnossa ja asukaskunta muuttunut spurguiksi.
Rakastan meidän nykyistä kotia, ja toivon, että saamme viettää siellä seuraavatkin 10 vuotta.