Vierailija

Puhun nyt siis ystävystymismielessä. Niin moni uusi tuttu vain ottaa minusta irti sen mitä saa ja häipyy sitten, jotkut eivät edes välitä sanoa mitään syytä, ei sillä että tivaisinkaan. Ei, minä sitten vain katson ja ymmärrän. Minä olen vielä sillä tavalla _tietoisen valitusti_ siinä kohdassa naiivi, että ihmisille jotka voisin nähdä mahdollisina aitoina uusina ystävinä, minä olen avoin ja hyvin vilpitön, osoitan pitämiseni ja olen mitä olen, heittäydyn tekemään niin, vaikka se pelottaakin. Sitten sitä huomaakin toisen olleen vain pintaliitämässä, ottamassa, ei mitään muuta, ei yhtään mitään se syvempää. Olisi tosi helppo valita katkeroitumisen tie, mutta sitä en tee.

Nyt tietenkin joku sanoo että ehkä olen joku roikkuja, ehkä tukahdutan tai olen liikaa yhteyksissä tai en kunnioita toisen ihmisen rajoja tai jotain. Ei, en ole sellainen. Kun tajuan mistä on kyse, niin en todellakaan roiku enkä enää palaa kyselemään. Ymmärrän kyllä. No, ei pidä antaa koko kuvan värittyä tällä.

Kommentit (1)

Vierailija

Tää oli suoraan sanottuna  minusta vähän erikoinen aloitus... En tajunnut mitään. Et ilmeisesti siis puhu  parisuhteista vaan ystävystymisistä? En mä kyllä ole kahvittelulla yhtään ystävystymistä aloittanut.. ihan on ystävät tarttuneet takkiin jostain työpaikoilta, harrastuksista ja naapureista ja kylännaisista, jotkut jo ihan kouluista ja opiskeluajoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla