Millaista olla öitä yksin?

esim. eteiseen valot päälle, se auttaa ainakin itseäni;)



Kyllä, olen aikuinen joka pelkää pimeää ja kaikkea muutakin:)

-ap-

Voin myös tunnustaa, että joskus pelottaa nukkua yksin, ei aina.

Ainakin leikisti sitten kuulen, jos joku tulee :). Jännä miten se mielikuvitus menee ihan höhelöksi, kun on yksin pimeässä.

Kuitenkin maailmassa on miljoonia ihmisiä jotka nukkuvat kaikki yönsä yksin. Esim sinkut. Minunkin eräs ystävä on sinkku ja nukkuu kaikki (melkein) yöt yksin ja ei häntä varmaan pelota. Onko se sitten sitä, että on tottunut toisen läheisyyteen vai onko se meissä luontaista?



Näitä pohtii ap.



Kiitos vastauksista!

Mieheni reissaa todella paljon ja olen säännöllisesti 1-3 yötä viikossa yksikseni. Pääsääntöisesti kaikki on mennyt aina ok, mitä nyt juoksen vielä viimeisenä ennen nukahtamistani tarkistamaan että ulko-ovi on VARMASTI lukossa :)



Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että kaikki härdelliyöt AINA ajoittuvat juuri sellaisiksi ajankohdiksi kun mies on poissa. Kurjimpia on olleet ne kerrat kun jompi kumpi lapsista on ollut todella kipeitä keskellä yötä ja olen sitten joutunut pohtimaan että soittaisinko ambulanssin katsomaan sairasta että toinen saisi nukkua vai lähdettäisikö koko jengi yön selkään sairaalaan :(



Näinä hetkinä olen myös kironnut kännyköitä: ne kun on tapana sulkea / laittaa äänettömälle yöksi ja niinpä en ole voinut hälyttää ketään tuttua apuun. Niinpä vinkki: pyydä, että vanhempasi/naapurisi/hyvä ystäväsi pitäisi yksin ollessasi kännykkänsä päällä yölläkin että voit saada tarvittaessa tukea muualtakin kun yleisestä hälytysnumerosta :)



Niin, ja mitään kauhu- tai jännitysleffoja ei kannata katsella yksin ollessaan. Toissa torstaina esim. oli virhe katsoa LOST...



Mutta tsemppiä sulle, erittäin todennäköisesti kaikki menee tosi hyvin! :)

Myöskään minä en ole elämässäni kovin montaa yötä yksin viettänyt, ja nyt onkin tosi ankeaa, kun mies on poikkeuksellisesti poissa kotoa. Pelkään, että joku huumehörhö murtautuu yöllä sisälle, joku lapsistani saa allergiakohtauksen ja rupeaa tukehtumaan, jokin sähkölaite mene oikoseen ja sytyttää tulipalon jne... Tule meille yöksi, niin ei tarvitse sitten kummankaan pelätä ;o)!

Olisinpa minäkin, edes joskus! saisi nukkua rauhassa ja katkotta=D



t.yh

Luulen että tämä on tottumiskysymys, kun viimeiset viisi vuotta olen tottunut joka yö miehen vieressä nukkumaan. Nyt onkin sitten kamalan vaikea olla öitä yksin kotona, kun miehellä on työreissuja.



Sinällään hauskaa, että minä kuitenkin muutin 16 -vuotiaana pois kotoa yksiöön, ja asuin siis yksin ;) Ehdin asua yksin neljä vuotta, joista melkein jokaisen yön nukuin yksin. Eikä koskaan pelottanut! Ja nyt sitten " aikuisena" on alkanut pelottaa ;D Mutta eiköhän se vain ole sitä, että on tottunut siihen miehen läsnäoloon, tuntuu sitten turvattomalta mennä yksin nukkumaan.



Mä ainakin jätän aina eteiseen valot, kun mies on reissussa. Samoin vielä viimeisenä ennen nukkumaan menoa tarkistan että ovi on lukossa, ja ettei mikään sähkölaite ole jäänyt päälle (hellan levy, kahvinkeitin tms. joka voisi tulipalon sytyttää ;)). Kierrän talon jokaisen huoneen läpi, ja katson että kaikki on ok, normaalisti. Sitten menen lasten luo makkariin ja vedän peiton korville. Nukahdan yleensä heti, koska en " uskalla" mennä nukkumaan ennen kuin olen tosi väsynyt ja tiedän varmasti nukahtavani nopeasti saman tien. Olisi tosi inhottava maata sängyssä ja odottaa unen tuloa (edes hetki), ja mielikuvitus ehtisi siinä ajassa laukata vaikka miten...

mies ei tiedä asiasta =D

Silloin ei ollut vielä lapsia..kehtaanko sanoa että nukuin jumalaton tuliaispuukko tyynyn alla ensimmäiset kerrat...ja kauhistuin jokaista rasahdusta.

Nykyään ei ole niin paha kun lapsista on sellaista " hermoturvaa" .

Tietenkin suljen kaikki verhot ja varmistan ja rynkytän ulko-ovia moneen kertaan ennen nukkumaanmenoa. Ja se kännykkä sängyn vieressä :)))

pitkillä työmatkoilla (monta viikkoa) ja opiskeluaikana, että ei tunnu missään. Kiva vaan kun voi nukkua isossa sängyssä laaja-alaisesti retkottaen...



Mies muuten ei yhtään viihdy kotona yksin. Ei kuulemma tule uni, ja muutenkin on tosi ankeaa. Hän ei ole tottunut siihen, kun yleensä on se joka itse on muualla.

ketjussa ihmeteltiin, että miksi yksin nukkuminen on alkanut pelottaa vasta nyt vaikka siihen sinkkuna tottuikin. tietysti yksi syy on varmaan se että nyt aikuisena ja perheellisenä on vaan tottunut sen vieressä retkottavan miehen tuomaan turvaan, mutta itse olen ainakin huomannut että vaikutusta on myös sillä, että on yksin vastuussa lapsista. itseäni ei ainakaan pelottaisi yhtään niin paljon nukkua todellakin YKSIN, siis ilman lapsiakin. mutta nyt pelkään, että joku murtautuu meille ja tekee pahaa lapsille. tai tekee pahaa minulle ja lapset joutuvat näkemään sen.

vaikka kerran naapuriasunnon ikkunat kivitettiin rikki, kaksi kertaa on murtauduttu autoon autokatoksessa, joka on 10m päässä makuuhuoneen ikkunasta. Ja me asutaan rauhallisella asuinalueella, ehkä vähän liian rauhallisella.



Minä nukun ovet auki onnellisena kun mies ei ole kotona, ehkä pitäisi vähän pelätä.

Siihen tottui. Jätä vaikka yövalo päälle tai jotain jos tuntuu kurjalle.

Sain siedätyshoitoa yksin nukkumiseen, kun mies teki monta vuotta yötyötä. Alkuun oli inhottava nukkua yksin. Mäkin jätin aina vessaan valot palamaan, niin oli muka jotenkin turvallisempaa. Nykyään, kun yksin nukkuminen on harvinaista herkkua, oikeastaan nautin siitä.

Olen itse yh, yksi lapsi. Lapsen takia laitan yleensä oven takalukkoon ja väännän hellan sulakkeen irti sekä jätän vessaan valot -- ihan siltä varalta jos 4-vuotias sattuu heräämään aamulla tutkimaan paikkoja ilman valvovaa silmää...



Jaa-a, kun saisikin joskus olla ja nukkua IHAN yksin! Tasan ei käy onnen lahjat...

meillä taas mies ei reissaa työnsä puolesta vaan tekee yövuoroa säännöllisesti..lähtee illalla 22 ja palaa aamulla noin 7.30... joskus esikoisen ollessa pieni vauva asuimme todella korvessa (melko korvessa nytkin kyllä), jossa ei naapureita ollut lähimainkaan ja muistan joskus säikkyneeni jotain " outoja" ääniä mitä vintiltä kuului.. =) ja kerran muistan kun poika jo nukkui ja menin itse sänkyyn ja yhtäkkiä muistinkin että ovi unohtui lukitsematta! en uskaltanut lähteä enää hiippailemaan laittamaan ovea lukkoon vaan nukuimme ovi " auki" koko yön.. kohtuullisesti nukutti kyllä. =D

nykyisin ei niinkään enää pelota, vaikka kuopuksen kanssa valvoinkin sängyn reunalla istuen joitain öitä...

Helpottakaa kun tietää, ettei ole yksin pelkojensa kanssa ja on keinoja joilla niitä voi edes vähän torjua. =)



-ap-

ette siis koskaan ole asuneetkaan yksin?