Vierailija

Olen elänyt oman lapsuuteni niin, että ahdasmielisten, tiukkojen ja äärimmäisen pihien vanhempien mielestä on vain hyvä asia olla mahdollisimman erilainen, "tyhmät ne vaatteilla koreilee" ja "hyppäisitkö kaivoon jos Marikin hyppäisi". Tämä tarkoitti sitä, että en koskaan saanut osallistua mihinkään kekkereihin lastenkutsuiän jälkeen, vaatteet ostettiin ihan periaatteen vuoksi siitä kaikista kämäisimmästä keski-ikäisten kaupasta, ihonhoitoon ja meikkaamiseen vanhemmat suhtautuivat ivailevasti kun olin teini-ikäinen ja mitään mopoja tai autoja ei saatu ostaa edes omista rahoistamme niin kauan kuin asuimme heidän kattonsa alla. "Jostain syystä" joka ainoa meistä viidestä lapsesta jätti lapsuudenkodin niin pian kuin se vain oli mahdollista eivätkä välit siihen suuntaan ole erityisen lämpimät kai kenelläkään, kohteliaisuussyistä tehdään välillä vierailuita.

Omille teineille tahdon erilaisen nuoruuden. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, miten tärkeä osa nuoren kehittyvää identiteettiä on saada näyttää siltä miltä haluaa, luoda sellaista kuvaa joka sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Naurattaako se sitten aikuisena, ehkä, mutta se on tärkeä kehitysvaihe. Meille on ostettu Hollisterin vaatteita, on hankittu just tietynlaisia verkkareita, joululahjapaketeista on paljastunut iPhoneja ja juuri oikeanlaisia merkkilaukkuja. Ovat saaneet Jopot "vaikka se isän vanha vuoden -99 maastopyörä onkin vielä ihan hyvä!!!", saavat ottaa selfieitään ilman että heille naureskellaan, on ostettu Converset vaikka samannäköiset saa halpahallista vitosella ja älypuhelinta saa käyttää kaikilla mahdollisilla tavalla, kunhan lakia ja hyviä tapoja kunnioitetaan.

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Jaa. En käsitä ollenkaan tuota merkkien perässä juoksemista. Luojan kiitos ei myöskään tyttäreni, on hyvin pärjännyt ilman rumia merkkivaatteita henkkamaukka on riittänyt vallan mainiosti, skootterin osti puoliksi omilla rahoillaan puoliksi isovanhempien rahoilla, ja isovanhemmilta sai myös auton. Tytär on asunut ulkomaillakin paljon ja muutenkin matkustellut vaikka minä en ole, on ihan itse hommannut itsensä sinne ulkomaille työharjoitteluun ja töihin ym. ja aikoo parissa maassa vielä opiskellakin. Se on ihan sama onko massaa vai ei, mutta merkistä ei ole mitään järkeä maksaa, se on vaan huijausta. Jokainen kulkekoon omia polkujaan, siinä on ihan sama mitä vanhemmat haluavat.

Mietityttää myös tuo siinä että ostellaan sitä kallista tavaraa, vaan sen takia että se on kallista, ja muut voisivat sitten olla niistä kateellisia, että mitäs sitten kun nuori aikuistuu ja lähtee elämään omaa elämäänsä, eikä olekaan opiskelijana varaa ostaa merkkejä, eikä opiskelun jälkeen ehkä pääsekään heti töihin ja pitää pätkätöillä pärjätä ja rakentaa omaa elämää, millä rahoilla niitä merkkejä sitten kustannetaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ymmärrän ap:tä hyvin ja teen itse samoin lapselleni. Itse jouduin kulkemaan reikäisissä vaatteissa ja haisin kun vanhemmat eivät suostuneet edes deodoranttia ostamaan tai uusia vaatteita, ikinä. Kuukautissuojatkin jouduin ostamaan omilla rahoillani teininä. Jouduin koulukiusatuksi heidän takiaan, joten nyt teen kaikkeni että poikani saa paremman lapsuuden ja nuoruuden.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä hyvin ja teen itse samoin lapselleni. Itse jouduin kulkemaan reikäisissä vaatteissa ja haisin kun vanhemmat eivät suostuneet edes deodoranttia ostamaan tai uusia vaatteita, ikinä. Kuukautissuojatkin jouduin ostamaan omilla rahoillani teininä. Jouduin koulukiusatuksi heidän takiaan, joten nyt teen kaikkeni että poikani saa paremman lapsuuden ja nuoruuden.

Tässä se taas huomataan kun heiluri heilahtaa toisestä ääriasennosta toiseen, ei osata elää sinä järkevällä keskitasolla. Miksi ihmeessä ne vaihtoehdot on kulkea rääsyissä tai merkkivaatteissa? Kyllä suurin osa ihmisistä ostaa normaalihintaisia vaatteita, ja pesee ne ja käyttää dödöä ja ostaa lapsilleenkin siteet.

Vierailija

Oma äitini oli kuin Ap. Elin halveksuttavan pinnallista ja typerää elämää aivan väärissä porukoissa ja lopulta jäin elämäntapatyöttömäksi, koska materia oli menettänyt kaiken merkityksensä ja olin tajunnut, että vapaa-aika on paljon rahaa tärkeämpää. Että onnea vaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä hyvin ja teen itse samoin lapselleni. Itse jouduin kulkemaan reikäisissä vaatteissa ja haisin kun vanhemmat eivät suostuneet edes deodoranttia ostamaan tai uusia vaatteita, ikinä. Kuukautissuojatkin jouduin ostamaan omilla rahoillani teininä. Jouduin koulukiusatuksi heidän takiaan, joten nyt teen kaikkeni että poikani saa paremman lapsuuden ja nuoruuden.

Tässä se taas huomataan kun heiluri heilahtaa toisestä ääriasennosta toiseen, ei osata elää sinä järkevällä keskitasolla. Miksi ihmeessä ne vaihtoehdot on kulkea rääsyissä tai merkkivaatteissa? Kyllä suurin osa ihmisistä ostaa normaalihintaisia vaatteita, ja pesee ne ja käyttää dödöä ja ostaa lapsilleenkin siteet.

Suurin osa meidän lasten vaatteista ostetaan ihan tavallisista vaatekaupoista: H&M, Bik Bok, Gina Tricot, Jack & Jones, Vila, Vero Moda... Jos ovat halunneet jotakin vähän kalliimmilta merkeiltä niin olemme ostaneet ihan mielellämme, koska yleensä laatukin on hyvää ja meillä on niihin varaa. Ei kyse ole missään tapauksessa siitä, että kaappi olisi täynnä pelkkää merkkitavaraa. 

-AP

Vierailija

Mielestäni lapsen kuuluu saada itselleen mieluisia juttuja. Ei ole pakko käyttää mielestään rumia vaatteita tai mitään näppäinpuhelinta. Kuitenkin tuollainen on naurettavaa lellimistä, että ostetaan aina kaikki mitä halutaan ja kalleinta merkkiä. Etenkään kun hinta ei ole tae laadusta.

Eikö se kultainen keskitie olisi paras? Minä olen onnellinen siitä että en saanut niitä 2000-luvun muotijuttuja, vain siksi koska kaikille muillakin oli. Äitini oli yksinhuoltaja, minä ainoa lapsi, ja jos vaikka farkkuni menivät rikki, hän osti minulle uudet, mutta hintaluokka asetettiin ja se oli järkevä: max 60 €. Silloin opin etsimään laatua ja hyviä tuotteita halvemmalla hinnalla ja kiertämään kaikenmaailman merkkiliikkeet kaukaa.

En usko, että nuorelle oikeasti olisi hyväksi tuo että vanhemmat silmää räpäyttämättä ostavat tuotteet, jotka lapset haluavat vain siksi että muillakin on. Esimerkiksi Jopo on todella epäergonominen pyörä, jos välität lapsesi ryhdistä ja selästä/niskasta, ei sellaista missään nimessä suositella ostettavan, vaan kunnon polkupyörä Jopon tilalle. Myös se, että vanhemmat kannustavat lasta joskus kulkemaan vastavirtaan eikä aina lampaana kulkemaan muiden perässä, vaikuttaa (positiivisesti) hänen itsetuntoonsa. Joissain asioissa voi tietysti antaa periksi, mutta kuten sanoin, kultainen keskitie on paras.

Vierailija

Ei meille osteta kaikkea mitä lapset keksivät haluta! Ymmärtävät itsekin sen, että joululahjaksi ei voi saada sekä tablettia että kallista takkia, vaan pitää osata valita. Ei lapsia ole mitenkään kuorrutettu yltäkylläisyyteen, ei esimerkiksi osteta yhdelle talvelle useampia, saman asian ajavia talvikenkiä. Vaatteita on heillä kaikkiaan aika kohtuullinen määrä, samoin kuin muuta materiaa, elektroniikkaa ynnä muuta. Pointti on se, että ne kaikista mieluisimmat jutut ostetaan (ei välttämättä sillä sekunnilla tosin, ja välillä esim. jonkun hupparin saamisen ehtona voi olla, että kokeesta tulee ysi tai parempi - eikä aina niinkään, ei koenumeroista lähtökohtaisesti palkita) ja teini-ikäiset osaavat onneksi itsekin eritellä, että haluavatko he mieluummin tabletin vai Makian takin.  

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei meille osteta kaikkea mitä lapset keksivät haluta! Ymmärtävät itsekin sen, että joululahjaksi ei voi saada sekä tablettia että kallista takkia, vaan pitää osata valita. Ei lapsia ole mitenkään kuorrutettu yltäkylläisyyteen, ei esimerkiksi osteta yhdelle talvelle useampia, saman asian ajavia talvikenkiä. Vaatteita on heillä kaikkiaan aika kohtuullinen määrä, samoin kuin muuta materiaa, elektroniikkaa ynnä muuta. Pointti on se, että ne kaikista mieluisimmat jutut ostetaan (ei välttämättä sillä sekunnilla tosin, ja välillä esim. jonkun hupparin saamisen ehtona voi olla, että kokeesta tulee ysi tai parempi - eikä aina niinkään, ei koenumeroista lähtökohtaisesti palkita) ja teini-ikäiset osaavat onneksi itsekin eritellä, että haluavatko he mieluummin tabletin vai Makian takin.  

No sun aloituksesta sai kyllä sen kuvan että merkkejä pitää olla, ja varsinkin se on ostamisen syy kun kaikilla muillakin on, ihan sama onko se ruma tai järkyttävän ylihintainen. Laadusta viis, tärkeintä on että kaikki on muotia ja kallista ja muut kateellisia.

Vierailija

Olen tehnyt samoin kuin ap, mutta omat lapset ovat ihan omasta tahdostaan jonkun ajan kuluttua "ajautuneet" sille kultaiselle keskitielle. Esikoinen ei enää edes halua Converseja, Hollisteria jne., vaan hän tahtoo pukeutua oman vähän naisellisempaan tyyliinsä ja löytää juttuja, joita ei ole kaikilla. Nuorimmaista merkit vielä kiinnostavat, mutta koka kiinnostus sallitaan, uskon tämän vaiheen menevän joskus ohi.

Itse uskon täyskieltojen ja liian puuttumisen vievän vain kapinallisuuteen ja riitoihin. Muistan omista koulukavereistani, että pahiten vanhempiaan vastaan kapinoivat ne, joilta kaikki oli kielletty, kuten esim. muotivaatteet ja meikkaaminen papin tyttäreltä. Överiksihän se sitten meni.

Vierailija

Minäkin ostan mieluusti hyvälaatuisia merkkituotteita lapselleni niiden kestävyyden ja tietenkin trendikkyyden takia. Erään psykologin mukaan trendit kertovat ihmisten tarpeesta kuulua ryhmään, enkä näe tätä pahana asiana. Jokainen meistä haluaa kuulua johonkin ja tulla hyväksytyksi. Tietysti ensisijaisesti ryhmään pitää hyväksyä sisäisten asioiden perusteella, mutta en halua pistää lastani siihen asemaan, jossa hänen pitää olla erilainen vain minun arvojeni takia.

Minäkin olen kotitaustojeni traumatisoima, joten ehkä suhtaudun tämän takia trendihankintoihin muita myönteisemmin. Äitini huoritteli minua, kun meikkasin tai pukeuduin tyköistuviin 501:iin. On sanomattakin selvää, että olin ulkopuolisten silmissä kiltti ja säädyllinen tyttö, joka olisi halunnut kokea itsensä samanlaiseksi kuin muut ikäisensä.

Vierailija

Muutama onkin jo perään kuuluttanut sitä kultaista keskitietä. Vaihtoehdot eivät ymmärtääkseni ole a) annetaan kaikki mitä teini halajaa tai b) kulkekoon ryysyissä ja haisevana. Osaavatko teinisi perustella miksi tarvitsevat jonkin tietyn (merkkisen) tavaran? Vai onko perustelu juuri se, kun kaikilla muillakin on? Haluatte kasvattaa lapsistanne laumasieluja, joilla ensimmäisenä ajatuksena on mitä muut minusta/tästä ajattelee. Laumasieluja mahtuu 13 tusinaan ja he eivät ikinä tule saavuttamaan mitään mukavuusalueensa ulkopuolelta. Keskinkertaisuus laiskistuttaa.

Meinaatko ikuisesti tasoitella lastesi elämää? "Minun pieni kullannuppu ansaitsee vain parasta." Kulutetaan kulutuksen vuoksi. Paskat siitä, että luonnonvarat hupenee, sillä meillä on varaa vaatia. Paskat siitäkään, että se meidän kulutus revitään jonkun toisen selkärangasta.

Oletko opettanut lapsillesi järkevää rahan käyttöä? Tyydytetäänkö tarpeet heti raha kasvaa puussa-mentaliteetilla? Joutuvatko teinit itse tekemään mitään kulutuksensa eteen?

Vierailija

Meillä sama tyyli kuin ap:lla. Kohtuuden rajoissa saavat mitä haluavat. Harvoin mitään monen sadan takkeja haluavat ja ostavat paljon vaatteita New Yorkerista, Henkkamaukasta jne. ehkä kasvatus mennyt yltäkylläisyydestä huolimatta perille.
Mä itse sain kerran vuodessa pari vaatetta, kaikki leluista alkaen oli feikkiä. Jopa kohtuuhintaiset olivat aina halpaversio. Nyt itse en osta mitään feikkiä, en lapsille enkä itselleni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meille osteta kaikkea mitä lapset keksivät haluta! Ymmärtävät itsekin sen, että joululahjaksi ei voi saada sekä tablettia että kallista takkia, vaan pitää osata valita. Ei lapsia ole mitenkään kuorrutettu yltäkylläisyyteen, ei esimerkiksi osteta yhdelle talvelle useampia, saman asian ajavia talvikenkiä. Vaatteita on heillä kaikkiaan aika kohtuullinen määrä, samoin kuin muuta materiaa, elektroniikkaa ynnä muuta. Pointti on se, että ne kaikista mieluisimmat jutut ostetaan (ei välttämättä sillä sekunnilla tosin, ja välillä esim. jonkun hupparin saamisen ehtona voi olla, että kokeesta tulee ysi tai parempi - eikä aina niinkään, ei koenumeroista lähtökohtaisesti palkita) ja teini-ikäiset osaavat onneksi itsekin eritellä, että haluavatko he mieluummin tabletin vai Makian takin.  

No sun aloituksesta sai kyllä sen kuvan että merkkejä pitää olla, ja varsinkin se on ostamisen syy kun kaikilla muillakin on, ihan sama onko se ruma tai järkyttävän ylihintainen. Laadusta viis, tärkeintä on että kaikki on muotia ja kallista ja muut kateellisia.

Olet vissiin saanut samaistua muihin ihan tarpeeksi, kun et ymmärrä.
Mulla sama ajatus kuin ap:llä. Meillä kartettiin ihan liikaa esim. tuotteistettuja leluja. Ei puhettakaan, että olisin saanut jotain lelua siksi, että se oli muotia (esim. My little ponyt) tai jonkun elokuvan oheistuote, koska ne olivat turhia, siksi että jokin rahanahne taho ottaa rahat pois hölmöiltä, jotka näin oppivat himoavaan seuraavaa ja seuraavaa ja seuraavaa hittituotetta.
En vain ymmärtänyt, miksi oli jotenkin terveempää ostaa Brioa, Legoa tms perinteisiä leluja, aivan kuin niitä ostamalla en olisi halunnut seuraavalla synttärillä mitään. Miksei se, mitä ostettiin voinut ollakin oheistuotetta?
En oikein käsitä tätä vieläkään.en saanut myöskään suklaakalenteria, ja vaatteetkin äiti halusi olevan ei-muodikkaita, tosin ihan hyvän laatuisia hän osti, mutta teininkin olisi pitänyt näyttää hillityltä ja mieluummin lapselta tai pikkuaikuiselta.

Aion tehdä omien lasteni kanssa toisin ja olen tehnytkin. Ylikansalliset oheistuotteet eivät ole mörköjä. Heille ostetaan myös Brioa. He saavat itse toivoa ja vaikuttaa valintoihinsa, eivät toki kaikkiin, mutta kuitenkin. Aion kyllä kertoa kulutuksen kriittisyydestä, mutta en tavoitella sitä lasten edessä jonkun hölmöläisen lailla.
Lapseni eivät saa erottua muista siksi, että minulla on joitain paskavammaisia ideologioita, joita he eivät jaa. Tai jotka tulevat jopa itseni ulkopuolelta, joistain kasvatusoppaista.
Meillä ei edes oltu kommunisteja, joten en oikein ymmärrä, mistä se asenne oikein tuli. Kai se oli jäänne jostain 60-luvulta.

Vierailija

Mä en koskaan lapsena saanut barbeja, Baby Bornia tai muita isojen lelufirmojen leluja. En vaikka kolmena jouluna peräkkäin toivoin esim. Barbia. Ne olivat todella pahasti vastaan äitini ideologioita(jotka eivät ole mulle vieläkään täysin selvinneet). Mulla oli 13vuotta vanhemman siskoni lelut, joilla myös kaksi muuta siskoa olivat leikkineet. Vaatteissa oli sama meininki vielä yläasteella ja lukiossa. Oli hirveän kiva olla yhdessä Helsingin snobeimmasta lukioista, jossa todella määriteltiin toisia vaatteiden perusteella, kun ei koskaan saanut niitä vaatteita, joita olisi halunnut käyttää. Äiti perusteli aina, että haluaa että uskallan olla oma itseni. En ole vieläkään tajunnut miten olin sen enempää oma itseni silloin, kun vaatteistani suurin osa oli siskojen vanhoja ja ehkä kolme niitä, joita halusin oikeasti käyttää. Enkä olisi edes ollut mitenkään erityisen "massaa" vaan mulla oli jo silloin tietty ajatus pukeutumisesta. Äidiltäni on tainnut mennä ohi, että on helpointa olla oma itsensä, kun saa näyttää siltä miltä itse haluaa näyttää. Silloin ei onneksi ollut vielä niin suurta kilpavarustelua elektroniikassa. Olisin siinäkin jäänyt pahasti alakynteen.

Musta tuntuu, että osa ihmisistä aliarvioi pahasti sen, miten lapsuuden ja teini-iän porukkaan kuulumisella on iso vaikutus nuoren loppuelämän itsetuntoon. Teini-ikä on ihan tarpeeksi perseestä ilman vanhempien naurettavia ideologioitakin. Aika turha karaista lasta pakottamalla olemaan erilainen. Se erilainen teini ei aina pääse edes näyttämään muille, että on tosi siisti tyyppi ja kiva kaveri, koska ton ikäisenä syrjiminen perustuu naurettaviin syihin. Ja aika pienet lapsetkin osaa olla tosi ilkeitä toisilleen, jos huomaa toisella olevan "huonommat varusteet".

Kohtuuden rajoissa aion antaa lapselleni ne jutut mitä hän _todella_ haluaa. Esim. koska nyt 3v. tyttö rakastaa Ryhmä Hauta, sai hän joululahjaksi kaikki koirat autoineen ja vahtitornin. Hän rakastaa niitä ja leikkii niillä kaikki päivät. En usko, että hänestä kasvaisi parempi ihminen, jos saisi leikkiä kouluikään saakka vain Legoilla ja puupalikoilla niin kuin minä lapsena. Ja hän saa valita itse vaatteensa sekä vaikuttaa niiden valintaan jo ostaessa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla