Kotona olo on kyllä paljon rankempaa kuin töissä olo
En ymmärrä miten jonkun mielestä kotiäitinä olo ihan vaan jatkuvaa lomailua. Olen tehnyt molempia ja kyllä töissä on kuin lomalla. Saa tehdä mielenkiintoisia asioita, jutella mukavien aikuisten ihmisten (=työkaverit ja asiakkaat) kanssa, syödä rauhassa ja pissata rauhassa. Kotona kolmen lapsen kanssa saa koko ajan vääntää ihan hirveän tylsiä kotitöitä hikihatussa, selvitellä lasten riitoja, olla koko ajan valppaana ettei mitään satu ja tönöttää ulkona tylsistymässä lasten leikkiessä. Ikinä ei saa rauhassa syödä tai pissata ja aikuisseura on harvinaista herkkua ja koostuu lähinnä lähialueen äideistä, joiden kanssa ei useinkaan ole samalla aaltopituudella. Ajoittain lasten kanssa on mukava touhuta, mutta se on kovin ajoittaista. Yleensä aina jollain on uhmäikä, huomionpuute tai muuten vaan huono päivä.
Jollain muulla on varmaan hyvinkin erilainen kokemus näistä asioista...
Kommentit (12)
Mutta nautin todella tästä kotonaolemisesta, todellista lomaa! Kyllähän nuokin tappelevat mutta se nyt vaan kuuluu tähän elämään. Itse olen löytänyt todellisia sydänystäviä puistomammoista ja meillä on mukavaa yhdessä.
Syksyllä palaan takaisin "normaaliin" arkeen ja lapset menevät päiväkotiin. Varmana tulee hetkiä, jolloin kaipaan tätä kaikkea mutta toisaalta rakastan työtänikin paljon eikä sekään ole koskaan tuntunut vastenmieliseltä.
Eli oli niin tai näin olen tyytyväinen :)
ihme käsitys ainakin mun tuttavilla kotiäideistä. Sanovat, että siellä te kotona vaan saatte olla. Ja mitä? Ei meillä ainakaan nukuta aamu viittä pidempään, saatikka sitten yöllä. Illat menee lapsia nukuttaessa, päivät siivotessa, kokatessa, pyykkiäpestessä. Tekemistä on niin paljon, ettei edes kaikkea kerkeä päivänmittaan tehdä. Ja kokoajan puunaan kotia, teen ruokaa, puen lapsia, ulkoilutan, taas pyykkään ja siivoan. EI tämä kyllä ole lähelläkään lomaa. Töihin tässä jo kaipaa takaisin "lomailemaan". Onneksi ei tartte enää olla kotona kun puoli vuotta.
mutta miten vaikea se on uskoa ettei kaikilla ihmisillä ole samanlainen työ ja samanlaiset lapset kuin teillä?
rauhassa. Oli millaisia lapsia tahansa niin töissä on aina hauskempaa.
mutta miten vaikea se on uskoa ettei kaikilla ihmisillä ole samanlainen työ ja samanlaiset lapset kuin teillä?
Puolensa kummassakin, ei niitä voi vertailla.
Ei mun lapsilleni ole mitenkään vaikeaa antaa mun käydä vessassa. Joskus jos eivät tiedä missä mä olen, saattavat säikähtää ja alkaa etsiä minua, mutta jos mä sanon että menen nyt vessaan niin odottavat kiltisti.
Mielenterveys puolella. Henkilökunnan vaihtuvuus on suurta, kun ihmiset uupuvat nopeasti työhön.
Uhka- ja vaaratilanteita on päivittäin ja jatkuvasti saa olla "varuillaan", samalla luonnollinen ja aito ihminen ihmiselle ja vastaanottaa uusia potilaita...
Mutta vaikka rakastan työtäni eivät ne ihmiset kosketa minua kuin omat lapset-töissä suhtaudun asioihin ammattimaisesti, jätän työasiat työpaiklle työpäivän jälkeen- koti ei häviä mielestä ja sydämestä koskaan!
Siksi kotona on raskaampaa!!
Ei mun lapsilleni ole mitenkään vaikeaa antaa mun käydä vessassa. Joskus jos eivät tiedä missä mä olen, saattavat säikähtää ja alkaa etsiä minua, mutta jos mä sanon että menen nyt vessaan niin odottavat kiltisti.
Meillä on aina jollain jotain asiaa tai joku tarvitsee apua tai joku lapsista haluaa vessaan (kun toinen vessa ei kelpaa) tai jostain kuuluu pahaenteinen tymähdys tai lapset ovat toistensa kurkussa kiinni tai sitten muuten vaan tullaan notkumaan äidin viereen vessaan. Joskus tietysti leikkivät niin intensiivisesti, etteivät edes huomaa vessassa käyntiäni, eli joskus sentään pääsen rauhassa edes sinne, mutta välillä sekin tuntuu olevan todella harvinaista herkkua.
ap
Meillä itse asiassa lapsetkin arvostavat vessarauhaa ja häätävät vastaavasti minut pois vessasta kun ovat itse kakalla.
Hei meillä ainakaan. Pyykkiäkin tulee mun mielestä enemmän kun lapset on päiväkodissa kuin mitä silloin kun olivat kotona. Ja siivota, tiskata, lapsia nukuttaa, riitoja selvittää ym ym vaikka onkin päivän ollut töissä. Kyllä kotona ollessa oli mun mielestä huomattavasti enemmän aikaa tehdä kaikkea tuota. Ja ennen kaikkea omille harrastuksille oli enemmän aikaa, kun ei tarttenut miettiä sitä, että tääkin aika on pois lapsitla.
Hei meillä ainakaan. Pyykkiäkin tulee mun mielestä enemmän kun lapset on päiväkodissa kuin mitä silloin kun olivat kotona. Ja siivota, tiskata, lapsia nukuttaa, riitoja selvittää ym ym vaikka onkin päivän ollut töissä. Kyllä kotona ollessa oli mun mielestä huomattavasti enemmän aikaa tehdä kaikkea tuota. Ja ennen kaikkea omille harrastuksille oli enemmän aikaa, kun ei tarttenut miettiä sitä, että tääkin aika on pois lapsitla.
Ei tarvitse tehdä kahta lämmintä ruokaa, ei tarjota aamupalaa eikä välipalaa. Eikä korjata näiden jälkiä. Eikä kukaan sekoita koko päivää paikkoja, joita sitten saa yhtenään siivota. Eikä mun tarvii päivällä riitoja selvittää tai lapsi nukuttaa. Illalla tietysti täytyy tehdä kotitöitä, mutta kyllä sen jaksaa, kun on henkisesti saanut levätä töissä.
ap
että sekä eri työt ovat eriasteisesti rankkoja että eri lapset ovat eriasteisesti rankkoja.
Minulla vaativa työ, helpot lapset, joten tietysti minusta kotona oleminen on lomaa. Jollain toisella toisin päin.