Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen näin saamaton kakka? Yksi koulutehtävä takana ja kaikkensa antaneena
07.01.2016 |
Siis ihan oikeasti. Pitkään aikaan ensimmäisen koulutehtävän deadline oli tänään. Aikaa on ollut kuukausi valmistella. Koko kuukauden olen voivotellut ja stressannut, toissapäivänä aloin työn touhuun. Pari päivää siis "ahersin" työn kimpussa 2h/päivä, eli vähällä pääsin. Nyt on tehtävä palautettuna ja huhhuijaa mä olen loppu. Tekisi mieli rötköttää sohvalla seuraavat kaksi päivää kun niin hienosti olen saanut yhden pirun tehtävän tehtyä:D
Mikä mua vaivaa? Mikään ei kiinnosta, ja se pelkkä sohvalla makaaminenkin väsyttää. Kolmen viikon joululoma takana, ja nyt yhden koulupäivän jälkeen tuntuu siltä, että voimat loppuu kesken. Huoh, ehkä mä vaan olen erittäin saamaton ihminen. Miten tälläisestä pääsee eroon? Kohtalontovereita?
Kommentit (20)
Itse olen huomannut, että mitä vähemmän teen mitään, niin sitä enemmän väsyttää. Siihen laiskotteluun jää helposti kiinni, pitäisi pysyä aktiivisena koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus, burnout, joku diagnosoimaton oppimishäiriö, kilpirauhasen vajaatoiminta tai muu väsyttävä sairaus puhjennut?
Pääsetkö kunka helposti opiskelijaterveydenhoitoon?
Se ratkaisu on että vaan teet, teet vaikka kuraa ja sontaa, kunhan teet.
Ei kuulosta vaativalta koululta kun annetaan kuukausi aikaa valmistella tehtävää joka on tehtävissä 4h työllä.
Kaikilla on virta vähissä tähän aikaan vuodesta, kannattaa tarkistaa että vitamiininsaanti on kunnossa, ruokavalio ok ja aloittaa käymään jumpassa.
Niin, voi olla että kun on tottunut pääsemään helpolla, on vaikeampi tehdä edes ne pienet työt. Olen siis luokion abi, ja siksi on niin vähän kouluhommia enää tehtävänä. Tosin kirjoituksethan ne ihan pian on taas edessä, saa nähdä kuinka niistä selvitään...
Liikuntaa harrastan 6 kertaa viikossa 2h ajan, pääasiassa siis salitreeniä ja pari pikku lenkkiä viikkoon. Ruokavalio on kunnossa ja puhdas, syön kuin hevonen.
Voiko kilpirauhasen vajaatoiminta tosissaan aiheuttaa tälläistä, mulla on pari vuotta sitten viimeksi mitattu ja arvot viittasi siihen, että tulevaisuudessa voi vajaatoiminta puhjeta? Tuntuu kuin kokoajan väsyttäisi. Liikkua jaksan, koska rakastan sitä ja siitä saan vahvan energiapiikin, joka kyllä laantuu heti, kun sieltä salilta pois pääsen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tommosta se on, opiskelu. Suurimmalla osalla Samoissa hommissa minäkin tämän päivän, eli käytännöllisesti katsoen olen kusettanut koiran ja roikkunut lopun aikaa netissä. Jospa huomenna sitten. :)
Saamaton kakka ilmoittautuu kerhoon! Koulutehtäviä olisi kesken vaikka kuinka, mutta ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vetkutellut graduni aloittamista nyt 7kk ja missannut jo 3 palautusdeadlinea. Vieläkään ei siis ole riviäkään tekstiä ja taas olisi maanantaina mahdollisuus palauttaa tiivistelmä. Ahdistaa, ja 7 kk on oikeasti tosi paljon aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen vetkutellut graduni aloittamista nyt 7kk ja missannut jo 3 palautusdeadlinea. Vieläkään ei siis ole riviäkään tekstiä ja taas olisi maanantaina mahdollisuus palauttaa tiivistelmä. Ahdistaa, ja 7 kk on oikeasti tosi paljon aikaa.
No voi, kuulostaa kurjalta. Miten ihmeessä sulle ei olla tarjottu ohjausta, onko sut jätetty ihan oman onnesi nojaan? En ymmärrä yhtään tuollaista, ei työelämässäkään ketään jätetä yksin nyhertämään mitään tärkeää projektia.
Lopputyötä ei kannata ottaa niin vakavasti. Todennäköisesti kukaan ei siitä ole kiinnostunut sen jälkeen kun olet valmistunut. On ihan saman millainen väköstys se sun lopputyö on. Kun olen joskus lukenut monien menestyneiden ihmisten aikanaan tekemiä lopputöitä, niin ei ne korreloi mitenkään sen uran kanssa. Sitä aivan ihmettelee joskus, että miten joku on tällaisella lopputyöllä edes päässyt opinnoista läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, voi olla että kun on tottunut pääsemään helpolla, on vaikeampi tehdä edes ne pienet työt. Olen siis luokion abi, ja siksi on niin vähän kouluhommia enää tehtävänä. Tosin kirjoituksethan ne ihan pian on taas edessä, saa nähdä kuinka niistä selvitään...
Liikuntaa harrastan 6 kertaa viikossa 2h ajan, pääasiassa siis salitreeniä ja pari pikku lenkkiä viikkoon. Ruokavalio on kunnossa ja puhdas, syön kuin hevonen.
Voiko kilpirauhasen vajaatoiminta tosissaan aiheuttaa tälläistä, mulla on pari vuotta sitten viimeksi mitattu ja arvot viittasi siihen, että tulevaisuudessa voi vajaatoiminta puhjeta? Tuntuu kuin kokoajan väsyttäisi. Liikkua jaksan, koska rakastan sitä ja siitä saan vahvan energiapiikin, joka kyllä laantuu heti, kun sieltä salilta pois pääsen...
Liikuntaa on kyllä tuossa liikaa. Onko tuo vaan joku yksittäinen tiukempi treenijakso vai treenaatko aina noin paljon? Ei ihme, että väsyttää, kun lepoa ei tuollaisella ohjelmalla tule kuin nimeksi. Vajaatoiminta voi hyvinkin puhjeta siitä, että keho rasittuu liikaa.
Ei se kaikilla työelämässäkään helpota... minun olisi pitänyt kirjoittaa syksyn matkalaskut ja käydä läpi kirjekuorellinen kuitteja. En saa millään tehtyä... Pari kuukautta ovat pöydän kulmalla pyörineet, ja siellä odottavat vieläkin huomisaamuna. Kaikkea muuta kyllä tulee tehtyä. Ei auta, vaikka se on minulle tulevaa rahaa.
Pitäisiköhän hakea saikkua...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vetkutellut graduni aloittamista nyt 7kk ja missannut jo 3 palautusdeadlinea. Vieläkään ei siis ole riviäkään tekstiä ja taas olisi maanantaina mahdollisuus palauttaa tiivistelmä. Ahdistaa, ja 7 kk on oikeasti tosi paljon aikaa.
Täällä toinen graduvetkuttelija. Ensimmäisen versioni gradusta taisin aloittaa jo kesällä 2012. Tuorein versio aloitettiin kesällä 2014. Maaliskuun 2015 jälkeen en ole kirjoittanut siihen riviäkään. Tuolla takaraivossa jyskyttää koko ajan tekemätön gradu. Ahdistaa, mutta en vain saa itseäni tekemään. Nyt alkaa olemaan valmistumisella PAKKO. Pakko pystyä pakertamaan tekele kasaan tässä vajaa 2kk aikana, vaikka ahdistaa eikä kiinnosta pätkääkään ja pelkään, etten osaa. Pakko vaan ryhtyä hommiin ja kuten joku sanoi aiemmin, kirjoittaa siihen vaikka kuraa ja paskaa, kunhan kirjoitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vetkutellut graduni aloittamista nyt 7kk ja missannut jo 3 palautusdeadlinea. Vieläkään ei siis ole riviäkään tekstiä ja taas olisi maanantaina mahdollisuus palauttaa tiivistelmä. Ahdistaa, ja 7 kk on oikeasti tosi paljon aikaa.
No voi, kuulostaa kurjalta. Miten ihmeessä sulle ei olla tarjottu ohjausta, onko sut jätetty ihan oman onnesi nojaan? En ymmärrä yhtään tuollaista, ei työelämässäkään ketään jätetä yksin nyhertämään mitään tärkeää projektia.
Lopputyötä ei kannata ottaa niin vakavasti. Todennäköisesti kukaan ei siitä ole kiinnostunut sen jälkeen kun olet valmistunut. On ihan saman millainen väköstys se sun lopputyö on. Kun olen joskus lukenut monien menestyneiden ihmisten aikanaan tekemiä lopputöitä, niin ei ne korreloi mitenkään sen uran kanssa. Sitä aivan ihmettelee joskus, että miten joku on tällaisella lopputyöllä edes päässyt opinnoista läpi.
Siihen liittyy epävarmuus aiheesta... Alusta asti on tuntunut että minulla ei ole juurikaan sanottavaa aiheesta, johon minua aluksi ohjailtiin. Tutkimuskysymystä on myös vaikea kiteyttää. Lisäksi ajatus sen julkisesta esittelystä ja nöyryytyksestä surettaa. On minulla ohjaaja, mutta en ole ollut häneen yhteydessä viimeisen puolen vuoden aikana. Eikä hänkään minuun, vaikka oikeastaan opinnäyteohjeissa sanotaan myös ohjaajan vastuuksi seurata edistymistä. Kynnys pyytää keltään apua on vain minulle nyt liian korkea, kun nolottaa että näin pitkän ajan jälkeen minulla ei ole vieläkään mitään mistä hommaa lähdettäisiin työstämään. Ärsyttää kyllä, että koulun puolelta ei olla aktiivisempia ja lähestytä, vaikka selvästi tässä on opiskelijalla ongelmia. Huolettaa, että en saa tutkintoa, kun tämä tökkii niin pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vetkutellut graduni aloittamista nyt 7kk ja missannut jo 3 palautusdeadlinea. Vieläkään ei siis ole riviäkään tekstiä ja taas olisi maanantaina mahdollisuus palauttaa tiivistelmä. Ahdistaa, ja 7 kk on oikeasti tosi paljon aikaa.
No voi, kuulostaa kurjalta. Miten ihmeessä sulle ei olla tarjottu ohjausta, onko sut jätetty ihan oman onnesi nojaan? En ymmärrä yhtään tuollaista, ei työelämässäkään ketään jätetä yksin nyhertämään mitään tärkeää projektia.
Lopputyötä ei kannata ottaa niin vakavasti. Todennäköisesti kukaan ei siitä ole kiinnostunut sen jälkeen kun olet valmistunut. On ihan saman millainen väköstys se sun lopputyö on. Kun olen joskus lukenut monien menestyneiden ihmisten aikanaan tekemiä lopputöitä, niin ei ne korreloi mitenkään sen uran kanssa. Sitä aivan ihmettelee joskus, että miten joku on tällaisella lopputyöllä edes päässyt opinnoista läpi.
Siihen liittyy epävarmuus aiheesta... Alusta asti on tuntunut että minulla ei ole juurikaan sanottavaa aiheesta, johon minua aluksi ohjailtiin. Tutkimuskysymystä on myös vaikea kiteyttää. Lisäksi ajatus sen julkisesta esittelystä ja nöyryytyksestä surettaa. On minulla ohjaaja, mutta en ole ollut häneen yhteydessä viimeisen puolen vuoden aikana. Eikä hänkään minuun, vaikka oikeastaan opinnäyteohjeissa sanotaan myös ohjaajan vastuuksi seurata edistymistä. Kynnys pyytää keltään apua on vain minulle nyt liian korkea, kun nolottaa että näin pitkän ajan jälkeen minulla ei ole vieläkään mitään mistä hommaa lähdettäisiin työstämään. Ärsyttää kyllä, että koulun puolelta ei olla aktiivisempia ja lähestytä, vaikka selvästi tässä on opiskelijalla ongelmia. Huolettaa, että en saa tutkintoa, kun tämä tökkii niin pahasti.
Siis hetkinen, onko yliopistossa näin tavattoman surkea tapa kohdella valmistuvia opiskelijoita? Eikö yliopisto saa valmistujista ihan riihikuivaa pätäkkää, joten luulisi että heitä kiinnostaisi se, että ihmiset valmistuvat?
En tiedä miten yliopistossa tämä asia menee, mutta ainakin omissa amk- opinnoissani on vankka tuki siihen hetkeen jos valmistuminen meinaa hidastua. Sellainen ei vaan käy päinsä että koululta jää opiskelijasta rahat saamatta. Jos näyttää siltä että opiskelija on jumissa, niin koulu tarjoaa sekä psykologista opintojen ohjausta, eli ihmisen jolle käyt itkeä niiskuttamassa sun epämääräisen ahdistuksen ja lamaantumisen ja epäonnistumisen pelon ja joka opettaa käsittelemään niitä, ja sitten on ihan konkreettista ohjausta. Ongelmat näyttää aina isommilta opiskelijana, kuin sieltä lopputyön tilaajan tai opettajan näkökulmasta. Ei ole mikään häpeä hakea apua. Opiskelija helposti yliarvioi sen, kuinka hieno ja mahtava lopputyön pitäisi olla. Kun oikeasti se on vaan pääsylippu työelämään.
Koulutus on vaan välivaihe, tavoite on päästä siitä eroon mahdollisimman nopeasti, ettei kynnys siirtyä työelämään nouse liian korkeaksi tai vaikeudu. Opettaja, joka ei osaa ohjata opiskelijaa opiskelijan tarpeet huomioon ottaen ei ole kaksinen opettaja. Se opettajan palkka tulee ainakin osittain siitä että hän saa opiskelijoita putkesta ulos ja työelämään.
Masentunut kirjoitti:
Masennus, burnout, joku diagnosoimaton oppimishäiriö, kilpirauhasen vajaatoiminta tai muu väsyttävä sairaus puhjennut?
Pääsetkö kunka helposti opiskelijaterveydenhoitoon?
Jokainen ongelma ei ratkea jollain pillerillä. Tässä todennäköisempi ongelma on ihan tavallinen "ahdistus" joka tuppaa vaivaamaan melkein jokaista opiskelijaa jossain vaiheessa. Siitä pääsee yli ihan vaan päättämällä että nyt tehdään ja sitten tehdään. Päivä kerrallaan keskittyen siihen työhön. Yleensä jo se, että saa tehtyä hommaa eteenpäin purkaa sen ahdistuksen,
Ap:lle sanoisin, että käy ihmeessä mittauttamassa ne kilpirauhasarvot! Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa ainakin osalla ihmisistä uskomattoman väsymyksen!
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta vaativalta koululta kun annetaan kuukausi aikaa valmistella tehtävää joka on tehtävissä 4h työllä.
No ei kai missään koulussa anneta deadlineja ajatuksella, että kyseinen työ on sitten ainoa homma jota sen annetun ajan aikana tehdään. Kurssien tehtävänannot annetaan yleensä kurssin alussa ja silloin saattaa olla kuukausiakin "aikaa" tehdä pieniäkin tehtäviä, mutta samaan aikaan on sitten paljon muitakin hommia hoidettavana
Yliopistossa ei yleensä kysellä gradun perään. Jos kohdalle sattuu innokas ohjaaja, niin jokunen yhteydenotto voi tulla, mutta pääsääntöisesti projekti on 98% opiskelijan. Pientä ohjausta voi aiheen valinnassa ja väliarvioinneissa tulla. Oman lähipiirin kokemuksen mukaan tuon 2% ohjausta voi tahtomattaankin ohittaa sillä, että gradun aihe ei satu olemaan kummankaan ohjaajan alaa. Ap:lle voin kertoa, että tuo viime hetkeen jättäminen on ihan tavallista eikä kerro vielä mistään. Olet kuitenkin työstänyt aihetta päässä monta viikkoa ja sekin on työvaihe.
Välttely vie ihan hirveästi energiaa. Ei ihme, että uuvuttaa. Kannattaa käydä opintopsykologilla / YTHS:n psykologilla jos sellaiseen on mahdollisuus, ei siinä ole mitään hävettävää tällaisia ongelmia on ihan hirveästi ettekä todellakaan ole ainoita. Psykologilta saa hyödyllisiä työkaluja ahdistuksen ja välttelyn vähentämiseen.
Kannattaa myös lukea sellainen kirja kuin Mielekkäästi irti ahdistuksesta, siinä selitetään tosi hyvin välttelyn syitä ja neuvotaan, miten sen kanssa pärjää. Itsensä sättiminen laiskaksi, saamattomaksi ym. ei auta mitään, sen sijaan pitäisi opetella suhtautumaan itseensä myötätuntoisesti ja motivoida positiivisen kautta tekemään asioita.
Masennus?