itku pääsee kohta " lapsen nirsoilu synttäritarjottavista, diivailu ja valitus"

No huuh  huh! Mitähän joudut kestämään, kun prinsessa pääsee murkkuikään?

Sano, että perutaanko sitten koko juhla, jos ei kelpaa.

kaikesta käsittämättömintä on, että muutos tuntuu tosissaan tapahtuneen yhdessä yössä ! herttainen lapsi, joka osasi sanoa kiitos ja anteeksi on hävinnyt tyystin.  en oikeasti tiedä, mitä.. onko tämä nyt ihan normaalia?!

AP

Sitä jännittää. Ota syliin ja silittele vähän. <3

No jos olisin sinä peruisin koko pippalot ja lahjakin saisi jäädä antamatta kun ei kerran kelpaa.

Jännittää kavereita

Olisko tarjoiluista voinut sopia yhdessä?

Jos tyttö on edellä kehityksestä ja hänellä on 9 vuoden kriisi. Mutta oikeasti taitaa lapsi stressata juhlista. Hän on jo siinä iässä, että tajuaa onnistumisen ja epäonnistumisen eron tai ainakin saa kuulla siitä kavereiltaan.

Oliskohan vähän jännittynyt ja käy ylikierroksilla. Juhlat tulossa ja itse keskipisteenä. Hui.

Älä ota itseesi. Älä ota liian vakavasti. Älä nyt kuitenkaan suorastaan naureskele (vrt. tämän palstan äitinarsisti jota on varmaan kaltoinkohdeltu juuri tuolla tavalla, väärät tarjoilut synttäreillä ja kun osoittaa tunteensa niin äiti vähättelee ja nauraa...)

Ole myötätuntoinen," ikävää että et näistä tykkää, mutta nämä tässä nyt on. Minua vähän surettaa kun et näistä pidä, mutta toivon sinulle nyt kumminkin niin hyvää synttäriä kuin se näissä ankeissa olosuhteissa on mahdollista, rakas pieni 8-vuotias prinsessani."

Mahtaako jännittää? Onko ekaluokkalainen kyseessä ja onko synttäreille tulossa sellaisia kavereita, joita ei ennen ole ollut? Saattaa olla, että lasta jännää kavereiden mielipiteet, että onko juhlat muiden mieleen ja tarpeeksi "hyvät". Meillä ainakin oli aikoinaan jossain määrin just alaluokilla toisten synttäreihin(kin) liittyvää arvostelua, mikä aiheutti ainakin itselle paineita, että kelpaako omat juhlat.

Jatkan stressistä vielä, että meillä noissa tilanteissa heitän pallon kokonaan lapselle. Esim. jos nakkipiilot ei kelpaa niin sanon että ilmoittaa mitä tilalle. En siis itse tarjoa mitään omia vaihtoehtojani tai ala kinaamaan. Usein lapsi ei keksi mitään tilalle ja sanoo nakkipiilojen olevan sittenkin ok. Joskus tilalle tulee hyviä ideoita. 

Vierailija kirjoitti:

Jännittää kavereita

Olisko tarjoiluista voinut sopia yhdessä?

sovimme kakusta, jonka väliin tulee hilloa ja päälle suklaata sekä "pienestä suolaisesta", lapsi ei ymmärtänyt asian merkitystä, joten käytin esimerkkinä kinkkupiirasta ja juustosarvia.

sipsejä oikein toivoi mutta nyt väittää, ettei ole sellaista sanonut ! :(

Vierailija kirjoitti:

Jännittää kavereita

Olisko tarjoiluista voinut sopia yhdessä?

Kävi kanssa mielessä, että olisiko lapsien kesken synttäritarjoiluistakin tullut jo kilpavarustelua ja tyttö pelkää ettei hänen synttäritarjottavistaan tykätä.

Itsekin tuon ikäisenä ilmaisin jännitystä ja epävarmuutta pitkälti kiukuttelemalla.

kiitos kaikille, nyt on jo parempi olo :) voipi olla että tyttö tosiaan jännittää, jonkinlaista "ryhmäpainetta"!..

esim. 80-luvulta omasta lapsuudestani muistan, että yhdessä vaiheessa kaikilla piti olla kinuskikakku!

ja voi olla, ettei edes ymmärrä täysin mitä nakkipiilot ovat .D teen ne vasta aamusta, kun on vapaapv.. laitan pöydän koreaksi jne. voin hakea myös popparipussin sipsien kaveriksi, eipä se suuri vaiva ole!

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännittää kavereita

Olisko tarjoiluista voinut sopia yhdessä?

Kävi kanssa mielessä, että olisiko lapsien kesken synttäritarjoiluistakin tullut jo kilpavarustelua ja tyttö pelkää ettei hänen synttäritarjottavistaan tykätä.

Itsekin tuon ikäisenä ilmaisin jännitystä ja epävarmuutta pitkälti kiukuttelemalla.

Tai sitten oli mielessään ajatellut nuo toisin. Oma lapseni suunnittelee asioita mielessään todella pitkälle ja "päättää" itse asioista, ja kun ne ei jostain syystä onnistukaan tai on käsittänyt asian väärin, niin hermostuu.

Olisitte tehneet ostoslistan yhdessä, viikkoja aikaisemmin, niin ei tarvitsisi valittaa vääristä valinnoista ja tarjoilusta. Hyvältä tuo teidän menyy kuulostaa. Anna mennä toisesta korvasta ulos. Siitä vaan juhlat pystyyn, niin synttärisankarikin rauhoittuu. Opeta lapsesi kiittämään siitä kaikesta vaivasta, jota olet hänen ilokseen tehnyt. Hyvät tavat ja huomaavaisuus kantaa pitkälle.

Juhlat perut, lahjaa et anna.

Kaikki huvitukset, herkut ja lelut pois.

On se kumma jos ei kirvele, niin että tuntuu.

Ennen vanhaan tuollaisille annettiin kunnolla vitsasta ja sen jälkeen osattiin pitää suu kiinni.

Selvästi lasta jännittää juhlat. Ei tuohon tarvita nyt uhkailuja, vaan jotain positiivista ja rauhoittavaa.

Mulla on rauhallinen ja herttainen lapsukainen. Silloin tällöin kuitenkin, jos tapahtuu jotain erityisen kivaa ja on hartaasti toivottuja vieraita, lapsi muuttuu ihan toiseksi. Roikkuu äidin jalassa kiinni eikä sano mitään tai sitten tekee jotain kepposia, toistaa samoja juttuja ja kiljuu. Hermostuu itkuun asti myös helpommin. "Äiti, Veeti sanoi, että mä en saa syödä kakkua, yhyy!" "Veeti on vasta 2-vuotias ja itsekin täällä vieraana, ei se sua komenna..."

Tyttöä jännittää.

Tuon ikäiset pojatkin arvostelevat toistensa synttäreitä. Tarjottavia, viihdykkeitä ja ihan kaikkea, jopa vieraiden lukumäärää ja sitä ketä on kutsuttu ja ketä ei saisi kutsua. Todella julmaa tekstiä olen kuullut poikien suustaan päästävän.

Tytöillä tuntuu olevan vielä pahempaa kun supattelevat näistä jälkeenpäin ja virnuilevat kaikista vääränlaisista jutuista ties kuinka kauan.

Peru juhlat. Ilmoita lapsellesi, että on ollut niin tuhma, ettei ansaitse synttäreitä tai lahjaa. Katsotaan uudestaan vuoden kuluttua. Sitten otat ja soitat vieraille, että synttäreitä ei pidetä.

tyttö varmaan jännittää synttäreitään. Eihän tuollainen käytös mukavaa ole, koita keskustella asiasta pippaloiden päätyttyä, vaikkapa muutaman päivän päästä ja kerro hänelle miltä tilanne sinusta tuntui?