Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaminen päiväkodissa
14.02.2006 |
Hei taas!
Kirjoittelinkin tänne pari viikkoa sitten meidän 3,5 vuotiaan poikamme kiusaamisesta päiväkodissa. Hän on pienten ryhmässä, jossa eräs poika haukkuu häntä paskapääksi, pissapääksi, pissahousuksi yms. useita kertoja päivässä. Lisäksi huutelee isoon ääneen jo hoitoon mentäessä en leiki sinun kanssa jne.
Poikamme on herkkä ja sanallisesti sekä taidollisesti + kooltaan ryhmän isoimpia ja kokee, ettei ryhmässä ole tekemistä ja on siinä yksin, koska muut eivät halua leikkiä. Kotona on isompia sisaruksia ja isoveli on pk:n eri ryhmässä.
No keskustelin ryhmän ohjaajien kanssa asiasta, kun tämä joululomamme jälkeen alkoi ja he lupasivat puuttua tilanteeseen ja puuttuivatkin ja se tuottikin tulosta, enää poikamme ei puhunut iltaisin tästä kiusaamisesta. Kunnes sitten eräänä aamuna vein poikaa hoitoon ja taas tämä eräs poika sanoi ensimmäisenä poikaamme paskapääksi. Silloin minulle riitti. Keskustelin pk:n johtajan kanssa ja tietysti ohjaajien kanssa ja toin selväksi että nyt riittää ja että on kumma ellei vaahtosammuttimen kokoista lasta kuriin. Pyysin ryhmään apua neuvolapsykologilta tai erityislastentarhanopettajalta ja lisäksi nimesin johtajalle tämän kiusaajan.
Tästä alkoikin outo juttu. Nyt olen hankala vanhempi. Koin joutuvani täysin puollustuskannalle ja joudun pitämään todella kynsin hampain lapseni puolta. Johtajan mielestä kun ko. haukkuminen ei ole kiusaamista se on vaan sellaista normaalia lasten ryhmäytymistä. Lapsemme, joka ei kotona ole tottunut kiroiluun yms. on aivan ihmeissään ja todella pohtii miksi häntä haukutaan.
Nyt alan ymmärtää miksi kiusattujen tuki ry on perustettu.. Ehkä tilannetta hankaloittaa se, että olen itse sosiaali- ja terveysalan ihminen, työskennellyt perheiden kanssa ja hoidossa on tiedossa ammattina yms. Mutta nyt olen täysin poikamme äiti ja koen tunteet äitinä. Johtajaa nauratti metaforani siitä, että miltä hänestä tuntuisi mennä töihin ja hänelle ensimmäisenä sanottaisiin paskapää.
Kaikkeen sitä joutuu. Mutta lastani puollustan kuin leijonaemot ;-)
Kommentit (16)
Pienestä se aina alkaa, siksi kiusaamiseen on pidettävä nollatoleranssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota itse vaahtosammutin nurkan taakse ja sano sille suorat sanat. Eli tyyliin:
Tässä tarhassa KETÄÄN ei saa haukkua. Muut lapset eivät halua leikkiä sinun kanssasi, jos nimittelet toisia. Jos vielä kuulen, että olet haukkunut toisi, niin joudun kertomaan sen äidillesi ja isällesi. Ja he varmasti eivät tykkää siitä.
Ja sitten... älä vaan missään nimessä puhu asiasta lapsesi kuullen. Lapset (noin pienet) eivät monestikaan korvaansa lotkauta tuollaisille asioille. Tai muistavat hetken, mutta se unohtuu samantien. Ellet sitten itse tee asiasta suurta numeroa.
Mulla poika 3v hoidossa ja toistaiseksi perheemme ainoa..kirosanoja ei ole kotona oppinut, mutta tarhassahan on niin paljon porukkaa että on päivänselvää että sieltä niitä tarttuu. Tuttavanikin sanoi, että jos ei osaa kiroilla, viimeistään sitten oppii kun menee tarhaan. Koska joukossa todellakin on lapsia jotka sen " taidon" osaavat. Itse olen töissä tarhassa ja voin kertoa että on todella vaikeaa pitää lapsen suu kiinni, kyse ei ole siitä etteikö olisi kuria. Yksinkertaisesti, mitä teet jos lapsi kiroilee? Teippaat suun kiinni? :o)
Tuli vähän sekavaa tekstiä. Toivottavasti ymmärsit pointtini. Vielä lisään, että EN hyväksy kiroilua.
Meilläkin hoitajat vähättelivät, kun lapseni oli ihan peloissaan kun toinen irvisteli ja huuteli.
Ottavat varmaan herkemmin oman alan ihmisiltä nokkiinsa, kun meidän " samalla puolella" olevien pitäisi aina vain ymmärtää.. Itse ymmärsin liian pitkään ja sitten tilanne pääsi pahaksi. Asiaa kun ruvettiin selvittelemään päiväkodin henkilökunta osoittautui todella ammattitaidottamaksi kritiikin sietokyvyltään. Tästä seurasi minun kotiin kotiäidiksi jääminen. En toki ole katunut päivääkään, mutta tilanne oli ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin oli pieni järkytys kun tyttö 5v:na siirtyi pph:lta päiväkotiin ja alkoi nää kiusaamiset ja haukkumiset. Moneen kertaan keskusteltiin päiväkodin johtajattaren kanssa, tuloksetta. Minäkin sain ymmärtää olevani hankala vanhempi, ja että pitäisi vaan jaksaa ymmärtää kun toiset lapset tulee hieman " huonommista" kodeista... Se tuntui oudolta, että missään vaiheessa kukaan ei suostunut ottamaan yhteyttä kiusaajan vanhempiin.
niin mä tein ja tuotti tulosta.suoraa toimintaa vaan kohteeseen, eikä monimutkaisten viranomaisverkostojen läpi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
kiitos kommenteistanne. Ohjaajat ovat puhuneet ko. lapsen vanhemmille, ei ole onneksi itse törmätty kun viedään eri aikaan ja haetaankin eri aikaan. En toisaalta ajattele mitenkään pahasti tästä kiusaajasta, lienee hänelläkin joku tarve toimia kuten toimii. Kamalasti en ole siihen energiaa laittanut vaan yritän tukea omaa poikaamme. Tänään omahoitaja soitti päiväkodista ja sain ensimmäisen järkevän keinon miten tukea poikaamme; opettaa sanomaan tiukasti lopeta! Siihen kiusaamiseen. Lapsemme on tähän asti aina lähtenyt tilanteista pois. Oma hoitajamme käy työnohjauksessa ja on toivottavasti ja ilmeisesti asiasta puhunut sielläkin ja sitä kautta saa itselleen lisää palikoita.
Itse en hyväksy kiusaamista minkään ikäisillä. Nämä ovat äkkiä koululaisia ja keinot kiusaamisessa muuttuvat. Miksi tähän ei saisi puuttua? Eivätkö lapsen tunteet ole aitoja? On totta, että olen hiiltynyt tästä asiasta ja objektiivisuus puuttuu lähes täysin, mutta äitinä haluan suojella omaa poikaa enkä hyväksyä kiusaamista.
Eikös lapsen työpaikka ole päiväkoti? Eikö silloin kiusaaminen ole yhtä paha asia kuin työpaikkakiusaaminen? Muodot vain muuttuvat iän myötä. Lapsi viettää päiväkodissa 7-8 tuntia päivittäin, joidenkin jopa 10 tuntia eli eikö se jo työstä käy?
Inhottaa tuollaiset " pikku perkel..." jotka tulevat ties millaisista kodeista ja jo pieninä piltteinä aloittavat kiusaajan uransa. Niitä ei todellakaan pitäisi vaan taputella päähän ja hyssytellä, vaan opettaa erittäin selkeästi pikku kriminaalinaluille, että ei saa kiusata! Ei ketään!
Toisaalta, kuten olettaa ehkä voisi, kotiolot ovat todennäköisesti kiusaajalla huonot ja siellä vanhemmat toimivat huonoina esimerkkeinä jälkikasvulleen. Pieni tarvitsisi paremmat kotiolot ja opastusta oikeampaan käytökseen. Eli vanhemmissa on se vika alunperin...
Toivottavasti kiusaajan suu saadaan tukittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso omaa kielenkäyttöäsi ja mustavalkoinen kirjoituksesi ei ainakaan tuonut sivistystäsi esiin.
Ihan vaan muistuttaisin, että kyse on pienistä lapsista, jotka harjoittelevat kanssakäymistään muiden kanssa. Sosiaaliset taidot eivät ole vielä hallinnassa, kuten ei monesti meillä aikuisillakaan.
Eli ihan vaan katso peiliin.
Ei ole sitten itse tullut mieleen opettaa lasta sanomaan " lopeta" , jos hänen rajojaan rikotaan. Tai " ei" . Hyvä että puutut asiaan mutta paras keskittyä siihen, miten oikeasti pystyt vaikuttamaan eli omaan lapseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä vaan edelleen poikasi puolta!
Ei läheskään kaikkia hoitajia pahemmin kiinnosta joka asiaan päiväkodissa puuttua, eivätkä tietty aina ehdikään.
Mutta, välillä tulee kyllä mieleen että mitä jos olisikin kyseessä heidän oma lapsensa....
Kaikille ko päiväkodin lapsilla on kunnia omata omahoitaja, joka keskustelee perheiden kanssa pari kertaa vuodessa ja ihan ajan kanssa.
Ja mitä siihen tulee, etten itse ole tajunnut opettaa sanomaan ei tai lopeta on omaa objektiivisuuttani, olemme opettaneet että menee pois eikä kiusaa takaisin ja niin hän aina on tehnytkin.
Kertonee tilanteesta jotakin, kun olemme nyt kuumeessa, niin sanoin pojalle että levätään, että parannutaan pian. Poika siihen, toivottavasti en parane koskaan ettei tarvitse ikinä mennä hoitoon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olet ottanut asian vakavasti ja nostanut kissan pöydälle, kun pk:n henkilökunnasta ei ole siihen ollut.
Onneksi pojallasi on noin ihana äiti :) Hyvällä itsetunnolla ja rakkauden ympäröimänä onneksi hän varmaan selviää hyvin tässä maailmassa.
Koeta jaksaa taistella ja hyviä hetkiä pojallesi päiväkotiin!
Minun poikani on onnekseni päiväkodissa, jossa puututaan pieniinkin kiusaamisiin. Eka kuukautena poikani itkeskeli, että häntä tönitään. Sanoimme asiasta ja se otettiin tosi vakavasti. Koko ryhmä harjoitteli, miten pitää sanoa EI/ LOPETA jos joku vie lelun kädestä tai yrittää töniä.
Nyt poika on reipas päiväkotilainen, jolla on monta leikkikaveria.
T herkän 3,5 vuotiaan pojan äiti
Soita suoraan päivähoitopäällikölle, jos teidän kunnassanne sellainen on. Joka tapauksessa päiväkodin johtajillakin on joku esimies, jota he joutuvat pokkuroimaan. Kerro asiasta rehellisesti, älä syyttele, niin saat päällikön puolellesi. Sano, että olet yrittänyt tehdä itse asialle jotakin ja saanut siksi hankalan vanhemman maineen. Päivähoitopäällikön on yritettävä olla puolueeton taho, vaikka edustaakin kyseistä organisaatiota. Jos tämäkään veto ei auta, niin kirjoita lehteen.
Minä tekisin ihan samoin :)