Myös loppiaisena laulamme virsiä

Minä uskon, että eräs uskon asioita vastustava venäläinen ihminen, tulisi aivan varmasti uskoon kun kuulisi minun laulavan näitä lauluja. Kun laulaisin täynnä Pyhää Henkeä ja Jumalan tuli palaisi sydämessäni nuo laulaessani niin hän ajattelisi, että Jumala on olemassa ja Jeesus Kristus on Herra. Voi kun olisi ollutkin kuulemassa minun ja ystäväni laulua niin olisi tuntenut piston sydämessään, kun hänelle varmasti rakas ja tärkeä potilas yhdessä ystävänsä kanssa laulaa näitä lauluja ja niin kauniita lauluja että ei voi muuta kuin ihmetellä niitä lauluja. Toivottavasti hän tulee uskoon ilman mitään vakavia pysäytyksiä. Jumala voi jollakin vakavalla asialla pysäyttää ihmisen jos ihminen ei muuten tule uskoon. Minun vakava sairastumiseni saattaa esimerkiksi vaikka hänelle olla asia joka hänet pysäyttää. Minä olisin iloinen vaikka tietäisin kuolevani, koska tiedän pääseväni Jeesuksen luokse, mutta hän olisi huolissaan ja surullinen ja miettisi tätä asiaa ja pelkäisi. Jos niin käy joskus, niin jos pelkäät jotakin asiaa minun puolestani, niin mistä ikinä oletkaan minun puolesta huolissani, niin rukoile aina Jeesusta, Jeesus kuulee sinua kyllä ja vastaa sinulle. Minä olen iloinen vaivoissakin ja koetuksissakin. Jeesus antaa ilon myös murheen keskelle.

Me sovittiin naapurin kanssa, että loppiaisena menemme käymään kirkossa ja sen jälkeen hänen asunnolle mennään laulamaan taas niitä virsiä. Niitä oli hänen luona tosi kiva laulaa. Minulla on täällä jossakin myös hengellinen kirja ja mietin että siitäkin voisimme laulaa lauluja. Erityisesti minun tekee mieli laulaa tämä laulu:

Mun syntini, kuormani kaikki, sä kannoit, mun Jeesukseni.
Ne anteeksi viimeistä myöten sä annoit, mun Jeesukseni.
Sua kiittää kun tahtoisin siitä, ei siihen mun taitoni riitä, ei riitä, ei riitä.

Mun turmelussaastani kaiken sä kannoit, mun Jeesukseni.
Ja lahjaksi elämän uuden sä annoit mun Jeesukseni.
Ja vaikka ei kiitoksein riitä, oi kuitenkin, sieluni kiitä, oi kiitä, oi kiitä.

Niin, maailman synnit ne kaikki sä kannoit, mun Jeesukseni.
Tään sanoman viemisen mulle sä annoit, mun Jeesukseni.
Oi syttyös, sydän siitä! Käy kyynelin, riemulla niitä, oi niitä, oi niitä.

Rakastan tuota laulua <3 Sitä on laulettu usein hengellisessä tilaisuudessa Malmikadulla kun on torstaisin kokous kello 18.30 keskustassa ja sinne on lyhyt matka mennä kävellen, samoin kuin myös seurakunnallekin on lyhyt matka kävellen täältä missä minä asun.

Toinen laulu mistä erityisesti pidän on tämä:

Kaipaan päästä rantamille kauniin maan, missä elämän virta kuohuaa.
Missä armon valtameri Jeesuksen, huuhtoo synnit saastat sydämen.

Armahdettu taakkojeni alta, puhdas olen taivaltaja maan.
siksi onkin määränäni kaunis maa, missä ikirauha asustaa.

Vaikka tummat pilvet heittää varjojaan, vuoritiellä on raskas vaeltaa.
Kuitenkin on määränäni kaunis maa, missä ikirauha asustaa.

Usein valtaa matkamiehen mielen, kaipuu päästä kotiin uuden maan,
Siksi onkin määränäni kaunis maa, missä ikirauha asustaa.

Hetken vielä vuoritietä taivallan, taivaan tähtihin silmäin tähyää.
Siellä enkelkuoro oottaa matkaajaa, matka päättyy ikikunniaan.

Vaivan valjaat riemupukuun vaihtuu, onnellisten osan sielu saa.
Siksi onkin määränäni kaunis maa, missä ikirauha asustaa.

Tuotakin laulua tykkään laulaa ja on aivan ihana laulaa tuota laulua <3

Myös tämä on ihana:

1.Herra Jeesus verellänsä, maksoi syntivelkani, Golgatalla kuollessansa täytti lainkin tähteni.
2.Syntikuormani Hän kantoi, kuolon kärsi eestäni, rikokseni anteeksantoi, iäksi ne hukutti.
3.En nyt töitä enää etsi, autuaaksi tullaksein, Jeesus yksin kaikki teki, siitä nyt vain iloitsen.
4.Suuruus minun syntieni tutkien ei vähenny, ansioon vain Jeesukseni, pois ne kaikki hälventyy.
5.Voittonsa osallisuuteen uskossa mun istutti, Ikuiseksi morsiokseen,Hengellänsä kihlasi.
6.Uskossa nyt saan omistaa, autuuttani täällä jo, sitten silmin katsella saan, kun mä pääsen kotio.
7.Jeesukseni rakkautta, kyllin ei voi kertoa, laulaisin nyt siitä mutta, kieleni on kankea.
8.Vaan sen varmaan tiedän että, sitten laulun toisin käy. Kun ei yhtään kyynelettä, enää silmissäni näy.
9.Satamaan kun saapuu laiva, koti taivaan aukeaa. Unhoittuupi tuska, vaiva nauttiessa kunniaa.
10.Katson taivaan ihanuutta, jonka osakseni saan; siellä laulan virttä uutta, kiitokseksi Karitsan.
11.Siell on ilo kyynelittä, siellä kieli aivan uus, siellä Ylkää estehittä, katsellaan oi kauneus!
12.Pyhä, Pyhä! Jumalalle nyt jo veisaan päällä maan; siellä jatkan Karitsalle Halleluja ainiaan.

Voi että kun ovat ihania lauluja <3 Ei voi muuta sanoa kuin että aivan ihania ja niitä on todella ihanaa laulaa yhdessä hyvän ystävän kanssa!

Tätäkin voisimme laulaa joskus:

Sä olet, Jeesus, kallein aarteheni.
On suuri armos, laupeuteskin.
Marian lailla vaivun etehesi,
on lepopaikka siinä suloisin.
Sun nimes, Jeesus, ihanimmin sointuu.
Oi, syömmestäin mä Sua rakastan.
Ja kaikki pilvet epäilysten haihtuu,
kun aurinkos käy mulle loistamaan.

2. Mä olen kätketty Sun haavoissasi,
Sun sanas tielleni luo valoaan.
Kun kohtaa koetukset matkallani,
ne hengen voimalla mä voittaa saan.
Suo tules aina syömmessäni palaa.
Oi, lisää mulle rakkauttasi
niin, että toisten syömmihin voin valaa
Sun antamaasi rauhan lahjaasi.

3. En muuta toivo täällä vaeltaissa
kuin elää kunniakses ainiaan.
Suo minun olla valo maailmassa,
ain loistaa lailla tähden kirkkahan.
Sä, Jeesus, täytät syömmein kaipauksen.
Halleluja! Soi Sulle lauluni!
Sä annoit mulle taivaan ihanuuden.
Saan iät olla siellä luonasi.