Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto, mutta omat huoneet?
06.01.2016 |
Mies on ruveennut puhumaan yhteenmuutosta ja minustakin se kuulostaa ihan mukavalta ajatukselta. Ongelmana on vain todella suuri yksityisyyden/yksinäisyyden tarpeeni, enkä ole ikinä 25-vuoden elinikäni aikana jakanut huonettani kenenkään kanssa. Siksi minusta omat huoneet kuulostaa hyvältä ratkaisulta.
Tunteeko joku pareja, joilla on tällainen järjestely?
Kommentit (37)
Mä menisin niinkin pitkälle, että voisin asua eri asunnoissa vaikka samassa taloyhtiössä. Tiedän ainakin yhden tuollaisenkin parin, löysivät toisensa vanhemmalla iällä ja molemmat oli tottuneet elämään itsenäistä elämää. Aikaa voi viettää yhdessä sitten sen verran kuin kummallekin sopii. Mutta aina joku on tulossa kertomaan, että "ei tuo oo mikään parisuhde". Miksi pitäis olla yksi ainoa oikea tapa olla parisuhteessa ja kuka sen on määrännyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tunne moista paria. Kannattaisiko sinunkin ryhtyä opettelemaan sitä läheisyyttä? Ei se yhteinen huone ja parivuode tarkoita, jotta te olette samassa huoneessa 24 h/7 h. Liene teillä on muitakin huoneita tarkoitus yhteisessä kodissa olla?
Ehkä et tunne tällaisia pareja, koska asia on melkolailla tabu. Pitäisi olla yhteinen aviovuode, että on kunnon suhde. Ihmisillä on kuitenkin erilaisia tarpeita, eivätkä ne sulje läheisyyttä pois.
Ja mikä ihmeen 24h/7h?
Se on enkkuu ja tarkottaa twenifoorseven, niinku koko ajan.
24 tuntia / 7 tuntia - ei ihan oikein menny.
Tunnen eläkkeellä olevia pariskuntia, joista toinen kuorsaa niin julmetusti että toisen nukkuminen häiriintyy.
Miksi muuttaa yhteen, jos oma yksityisyys on uhattuna?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen eläkkeellä olevia pariskuntia, joista toinen kuorsaa niin julmetusti että toisen nukkuminen häiriintyy.
Miksi muuttaa yhteen, jos oma yksityisyys on uhattuna?
Koska haluan jakaa arkeni tuon ihmisen kanssa. Mutta siitä huolimatta olen yksilö, en halua sulautua kiinni toiseen ihmiseen. Olisihan se mahtavaa, kun tulen kotiin ja joku on vastassa, voi nukkua toisen kanssa yön jos siltä tuntuu, pääsee käpertymään toisen syliin jos on paha mieli, on syy tehdä oikeaa ruokaa ja leipoa, ei tarvitse yksin siivota jne.. Mutta silti voin pitää omat juttuni omassa huoneessa, eikä kummankaan tarvitse kärsiä toisen univammailusta.
Kyllä ap on niin selvää vanhapiika-ainesta kuin olla voi. No joo, jäähän siinä yksinasuessa joitakin etuja saavuttamatta ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikainen tuttu asui kumppaninsa kanssa samassa asunnossa niin, että heillä oli omat huoneet. Kysyin tätä, niin osasivat luetella monta hyvää syytä. 1. Omat tavarat. Turha yrittää saada naista innostumaan miehen teknologiavirityksistä ja toisin päin. Tai tehdä näennäisiä kompromisseja, jotka ei tyydytä kumpaakaan. Oma huone, omat jutut. 2. Jos toinen pännii, ei tarvitse nukkua huonosti sohvalla. 3. Vaihtelu. Kun nukutaan yhdessä, voidaan nukkua kumman vaan huoneessa. Jos toinen lisäksi rymyää kännissä kotiin tai kuorsaa jne, niin ei tarvitse häiritä toista.
Ihme kommentteja olet ap saanut. Monella on tarve kovaan ääneen arvottaa omasta tutusta linjasta poikkeavat ratkaisut. Ei ole tietenkään mahdollista tehdä asioita toisin. Jos tarvitsee omaa tilaa, mutta silti muuten on halukas jakamaan oman arkensa toisen kanssa, niin miksi ei asuisi yhdessä niin, että molemmilla on omat huoneet. Sitoutua voi vakavasti, vaikka joskus tahtookin olka itsekseen. Oikeastaan se on tervettä haluta, eikä niin, että ripustaudutaan toiseen täysin.
Meillä on omat huoneet, koska kärsin herkästi unettomuudesta ja mies kuorsaa ja pyörii sängyssä. Se on mulle kynnyskysymys, että ilman omia makuuhuoneita en pystyisi asumaan yhdessä ollenkaan. Uni on ihmisen perustarve, ilman sitä suhdekin menee vessanpöntöstä alas, on ärtyisä olo jne. SItä paitsi nukkuessahan ollaan tiedottomassa tilassa, eihän silloin olla hereillä ja edes tajuta, onko sängyssä yksin vai ei.
Seksiä meillä on joka päivä silti, eli toimitaan niin, että aluksi emnnään samaan huoneeseen ja samaan sänkyyn, aina yhtä aikaa "nukkumaan". Sitten kun seksit ja läheisyys yms on jo ohi ja toinen alkaa nukahtaa, niin siirrytään omiin huoneisiin. Veikkaan, että meillä on seksiä paljon enemmän - joka päivä siis - kuin monella muulla pariskunnalla, vaikka nukkuisivatkin samassa sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että täällä on joku introvertin ''uhriksi'' joutunut katkera ämmä/ukko purkamassa pahaa oloaan, kun ei ymmärtänyt antaa puolisolleen vaatimaansa tilaa ja ahdisteli tätä niin, että seurasi ero
Vierailija kirjoitti:
Meillä on omat huoneet, koska kärsin herkästi unettomuudesta ja mies kuorsaa ja pyörii sängyssä. Se on mulle kynnyskysymys, että ilman omia makuuhuoneita en pystyisi asumaan yhdessä ollenkaan. Uni on ihmisen perustarve, ilman sitä suhdekin menee vessanpöntöstä alas, on ärtyisä olo jne. SItä paitsi nukkuessahan ollaan tiedottomassa tilassa, eihän silloin olla hereillä ja edes tajuta, onko sängyssä yksin vai ei.
Seksiä meillä on joka päivä silti, eli toimitaan niin, että aluksi emnnään samaan huoneeseen ja samaan sänkyyn, aina yhtä aikaa "nukkumaan". Sitten kun seksit ja läheisyys yms on jo ohi ja toinen alkaa nukahtaa, niin siirrytään omiin huoneisiin. Veikkaan, että meillä on seksiä paljon enemmän - joka päivä siis - kuin monella muulla pariskunnalla, vaikka nukkuisivatkin samassa sängyssä.
Kenen huoneeseen vauva laitetaan nukkumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voittehan te järjestää niin että on se yhteinen makkari missä vaikka mies nukkuu ja te yhdessä kun siltä tuntuu. Ja sitten vaikka työhuone missä vierassänky tms jossa sinä voit nukkua. Tai mies ja sinä makkarissa. Ei hyvän parisuhteen sääntö ole koko aikaa yhdessäolo tai yhdessä nukkuminen. Meidän suhteessa erittäin tarpeellinen asia on miehen oma huone. Kun menee sinne omiaan touhuamaan niin molemmat saadaan omaa aikaa. Meillä myös eri unirytmit. Mä meen aikaisin nukkuun ja mies tulee aina peittelemään ja suukottaan. Ja hiipii yöllä todella hiljaa viereen. Ja aamulla mä hiivin hiljaa ylös. Havahdun kyllä yöllä kun mies tulee mutta saan jatkettua uniani kun tulee tosi hiljaa ja liikkuu hitaasti ja huomioiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on omat huoneet, koska kärsin herkästi unettomuudesta ja mies kuorsaa ja pyörii sängyssä. Se on mulle kynnyskysymys, että ilman omia makuuhuoneita en pystyisi asumaan yhdessä ollenkaan. Uni on ihmisen perustarve, ilman sitä suhdekin menee vessanpöntöstä alas, on ärtyisä olo jne. SItä paitsi nukkuessahan ollaan tiedottomassa tilassa, eihän silloin olla hereillä ja edes tajuta, onko sängyssä yksin vai ei.
Seksiä meillä on joka päivä silti, eli toimitaan niin, että aluksi emnnään samaan huoneeseen ja samaan sänkyyn, aina yhtä aikaa "nukkumaan". Sitten kun seksit ja läheisyys yms on jo ohi ja toinen alkaa nukahtaa, niin siirrytään omiin huoneisiin. Veikkaan, että meillä on seksiä paljon enemmän - joka päivä siis - kuin monella muulla pariskunnalla, vaikka nukkuisivatkin samassa sängyssä.
Kenen huoneeseen vauva laitetaan nukkumaan?
Me ollaan jo 40-50 v, eli ei ole vauvoja enää :) Lapsi on kyllä, mutta niin iso jo, että hänellä on oma huone, oli itseasiassa vauvasta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nukutaan myös eri huoneissa kuorsaamisongelman vuoksi. Joo, sillä on joku apnea, muttei suostu lääkäriin. Lisäksi mies on aika possu, ei vaihda lakanoita vaikka koira käy kuraamassa ne ja antaa tyynyliinan mennä lähes mustaksi ennen kuin vaihtaa sen.
Muita ajatuksia? Hieman yllättävää tämä joidenkin hyökkäävä suhtautuminen tällaiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama makuuhuone on ja rakastan yhdessä nukkumista, mutta aivan täysin ehdottomasti omat työhuoneet. Tulisin aivan täysin seinähulluksi muuten. Jotkut sukulaiset jaksavat aina todeta, että kappas, teillä onkin ostettu talo tulevaa jälkikasvua ajatellen kun on noita huoneita. Kuolleen. Ruumiini. Yli. Eikö oikeasti ihmisillä (jotka eivät työn puolesta tarvitse) ole omaa työhuonetta kotona juuri koskaan kun se on näemmä sellainen Herran seitsemäs ihme?
Vierailija kirjoitti:
Sama makuuhuone on ja rakastan yhdessä nukkumista, mutta aivan täysin ehdottomasti omat työhuoneet. Tulisin aivan täysin seinähulluksi muuten. Jotkut sukulaiset jaksavat aina todeta, että kappas, teillä onkin ostettu talo tulevaa jälkikasvua ajatellen kun on noita huoneita. Kuolleen. Ruumiini. Yli. Eikö oikeasti ihmisillä (jotka eivät työn puolesta tarvitse) ole omaa työhuonetta kotona juuri koskaan kun se on näemmä sellainen Herran seitsemäs ihme?
Eli pelkästään teidän kahden aikuisen käyttöön on kolme makuuhuonetta vai nukutteko työhuoneissanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama makuuhuone on ja rakastan yhdessä nukkumista, mutta aivan täysin ehdottomasti omat työhuoneet. Tulisin aivan täysin seinähulluksi muuten. Jotkut sukulaiset jaksavat aina todeta, että kappas, teillä onkin ostettu talo tulevaa jälkikasvua ajatellen kun on noita huoneita. Kuolleen. Ruumiini. Yli. Eikö oikeasti ihmisillä (jotka eivät työn puolesta tarvitse) ole omaa työhuonetta kotona juuri koskaan kun se on näemmä sellainen Herran seitsemäs ihme?
Eli pelkästään teidän kahden aikuisen käyttöön on kolme makuuhuonetta vai nukutteko työhuoneissanne?
Kyllä, kolme huonetta. Lapsia ei ole, eikä tule, mutta en ymmärrä miten sekään olisi niin hirveän valtaisa ongelma ihmisille jos pienessäkin talossa riittää tilaa näin hyvin. Eihän kaikilla sitä toki ole enkä sitä tarkoita, mutta onko se omakotitalossa nyt niin omituista.
Se on enkkuu ja tarkottaa twenifoorseven, niinku koko ajan.