Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsuudenkodissa pakko vierailla?
05.01.2016 |
Sinne meno ahdistaa niin järkyttävästi ilman mitään selvää syytä. Vanhempani erosivat ollessani murrosikäinen, äiti jäi kanssani asumaan lapsuudenkotiini. Muutin 16-vuotiaana muualle opiskelemaan, jolloin äidin uusi mies muutti taloon kahden lapsen kanssa ja kotona asuvat lapset saivat luonnollisesti huoneeni.
Tulen toimeen äidin uuden perheen kanssa, mutta he ovat todella etäisiä itselleni. Kun olen siellä käymässä, niin olen kuin vieraiden luona, nukun sohvalla ja hyvä jos uskallan edes syödä jääkaapista mitään kysymättä. Olen myös yksinäinen ja tylsistynyt, koska kaikki menevät omia menojaan ja kun olen tietokoneella, niin äiti valittaa, että olen koko ajan netissä.
Olen nyt parikymppinen ja käyn lapsuudenkodissani enää kaksi kertaa vuodessa. Myös 7-8 tunnin matka vaikuttaa asiaan, junalippu ei ole halpa ja kyydin joudun heiltä pummimaan, kun asuvat syrjäkylällä 80 km päässä kaupungista. Sukulaiset ja kaverit ihmettelevät jatkuvasti, miksi näen äitiäni niin harvoin ja en juurikaan käy lapsuudenkodissani, enkä oikein itsekään tiedä syytä. Ahdistaa. Ahdistaako ketään muuta, onko lapsuudenkodissa pakko vierailla? Mitä sanon syyksi?
Kommentit (15)
Miksi aikuisella ihmisellä ei ole autoa? Mikä sinua oikein vaivaa? Mutta ei siellä lapsuudenkodissa pakko ole käydä jos ei huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siellä mikään pakko ole käydä. Onhan tuo välimatkakin niin pitkä, ettei viitsi usein käydä. Käykö äitisi sinun luona? Kyllä se tie kulkee molempiin suuntiin, ei tapaaminen ole vain toisen vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat taas näitä ihan itse aiheutettuja ongelmia.
Ei tietenkään ole pakko vierailla!
Ja jos olisit minun lapseni, niin kertoisin sinulle, että meillä on edelleen ruoka-ajat, jääkaapista ei käydä rohmuamassa ruokaa. Se ei ole enää kotisi.
Teillä on ehkä ruoka-ajat, mutta ei meillä ole ikinä ollut. Molemmat vanhemmat tehneet vuorotyötä, joten koulun jälkeen on pitänyt ihan itse lämmittää oma ruoka ja sama juttu on vieläkin. Jos olen matkustanut 7-8 tuntia pelkän aamupalan ja eväät syöden, niin pitäisikö minun odottaa seuraavan päivän lounasta, jos heillä on päivällinen jo syöty? Käyn myös siellä ollessani kaupassa ja maksan omat ostokseni, että en mielestäni rohmua mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisella ihmisellä ei ole autoa? Mikä sinua oikein vaivaa? Mutta ei siellä lapsuudenkodissa pakko ole käydä jos ei huvita.
En tarvitse kaupungissa autoa, kun pääsen julkisilla. Auto ja sen ylläpito vaatii rahaa eikä taloyhtiössäni ole edes parkkipaikkoja.
Ap
Kun minun lapseni tulevat lapsuudenkotiinsa, heitä odottaa junalta tullessaan hyvä ateria. Miten sinut otetaan vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä mikään pakko ole käydä. Onhan tuo välimatkakin niin pitkä, ettei viitsi usein käydä. Käykö äitisi sinun luona? Kyllä se tie kulkee molempiin suuntiin, ei tapaaminen ole vain toisen vastuulla.
Jep, välimatkan takia oikeastaan joudun vähintään sen kaksi päivää siellä olemaan, muutaman tunnin päivävierailut olisivat huomattavasti kivempia itselleni. Vasta viime aikoina äiti on alkanut käydä minunkin luonani, varmaan siksi kun olen vähentänyt omia vierailujani. He eivät kumminkaan mielellään käy missään, näyttävät viihtyvän vain omalla kylällään.
Ap
Mä sanoisin että jätä väliin, koska pitkä matka ja ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei kerro, onko vielä opiskelija. Mutta suurimmalla osalla tuon ikäisistä nuorista ei ole autoa, ainakaan jos opiskelee. Syy juuri se, että ei suurissa kaupungeissa tarvitse. Tampereella asuva poikani ainakin sanoo, ettei siellä kannata autoa pitää, kun bussilla pääsee niin hyvin joka paikkaan.
Meillä pojan kanssa ihan hyvät välit ja maksetaan matkat, mutta vierähtihän tuolla ennen joulua puoli vuotta, ettei käynyt kotona. Ei sitä kukaan ihmettele, vaan enemmänkin on tuttujen kanssa todettu, että niin ne itsenäistyvät. Kyllä suunnilleen kerran tai pari viikossa soitellaan. Kyllä hän itse saa valita, minkä verran käy. Hän tosin ei tykkää siitä matkustamisesta. Lisäksi, kun kaverit ovat maailmalla jo kaikki, niin onhan se vähän tylsää nuoren olla perheen kanssa kovin pitkään. Viikon nyt viihtyi jouluna.
Jos ap kerran käyt töissä, niin senkun käyt vaikka vaan kerran vuodessa. Minä kävin aika usein, mutta en mielelläni käynyt. Minulta vain odotettiin valtavasti apua eikä annettu itsenäistyä. Samaa en omien lasten kanssa tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisella ihmisellä ei ole autoa? Mikä sinua oikein vaivaa? Mutta ei siellä lapsuudenkodissa pakko ole käydä jos ei huvita.
En tarvitse kaupungissa autoa, kun pääsen julkisilla. Auto ja sen ylläpito vaatii rahaa eikä taloyhtiössäni ole edes parkkipaikkoja.
Ap
On tuo autottomuus kyllä silti hyvin lapsekasta omasta mielestäni. Kyllä jokaisella itsestään huolehtivalla aikuisella ihmisellä nyt auto pitäisi sentään olla. Kai sinulla on sentään vaatteet päälläsi ja lautasia astiakaapissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisella ihmisellä ei ole autoa? Mikä sinua oikein vaivaa? Mutta ei siellä lapsuudenkodissa pakko ole käydä jos ei huvita.
En tarvitse kaupungissa autoa, kun pääsen julkisilla. Auto ja sen ylläpito vaatii rahaa eikä taloyhtiössäni ole edes parkkipaikkoja.
ApOn tuo autottomuus kyllä silti hyvin lapsekasta omasta mielestäni. Kyllä jokaisella itsestään huolehtivalla aikuisella ihmisellä nyt auto pitäisi sentään olla. Kai sinulla on sentään vaatteet päälläsi ja lautasia astiakaapissa?
Ikävä, että joku alkaa ***tuilemaan, kun ilmeisesti nuori ihminen on esittänyt itseään vaivaavan todellisen ongelman. Hyvä ap, anna tämän arvon palstailijan jäädä huomiotta. Tsemppiä sinulle, ap!
En minäkään käy äitini luona, kuin 1-2 krt vuodessa. Ja tietenkin nukun sohvalla, jos joskus satutaan sinne jäämään jostain ihmeen syystä yöksi. Ei mulla todellakaan siellä mitään huonetta ole!
Välimatka on 70km
Äitini ei vieraile luonani kuin ehkä kerran neljässä vuodessa. Veljieni luona ravaa kyllä koko ajan auttamassa.
Enpä minäkään halua auttaa häntä enää missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja juttu.
Kuitenkin 20-vuotiaskin äitiään vielä tarvitsee.
Jospa vaikka kirjoittaisit äidillesi, kertoisit että siellä käyminen hankalaa ja tuntuu ettei ole oikein aikaa eikä tilaakaan äidin kanssa juttelemiseen kun siellä käyt. Kutsu äitisi yökylään luoksesi. Lupaa tutustuttaa hänet opiskelupaikkakuntasi parhaaseen menomestaan ja ehdota että äiti katsastaisi ovatko keittiövälineesi oikeanlaiset vai puuttuuko ehkä jotain tärkeää. Viettäkää mukava vuorokausi keskenänne. Syntyy tilaisuus luoda ihan uudenlaista suhdetta äitiin, kahden aikuisen välistä suhdetta (tosin ei se äitiys siitä minnekään häviä...).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisella ihmisellä ei ole autoa? Mikä sinua oikein vaivaa? Mutta ei siellä lapsuudenkodissa pakko ole käydä jos ei huvita.
En tarvitse kaupungissa autoa, kun pääsen julkisilla. Auto ja sen ylläpito vaatii rahaa eikä taloyhtiössäni ole edes parkkipaikkoja.
ApOn tuo autottomuus kyllä silti hyvin lapsekasta omasta mielestäni. Kyllä jokaisella itsestään huolehtivalla aikuisella ihmisellä nyt auto pitäisi sentään olla. Kai sinulla on sentään vaatteet päälläsi ja lautasia astiakaapissa?
Joo, te läskit siellä böndellä tarttette sen autonne. Jokainen jonne hankkii romuauton heti kun täyttää 18 että pääse johonkin lähipikkukaupunkiin ajamaan pillurallia, mutta kaupunkilaisopiskelijat eivät tarvitse ainakaan ennen kuin on perhe, jos nyt autoa tarvitsee silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä tyyppejä täällä taas! Ja ton autovittuilijan nyt jätän omaan arvoonsa, mutta nää muutkin... Joo, tarpeeks kauan kun oli asunut poissa lapsuudenkodista niin ei enää tuntunut kodilta jossa olisin mennyt itse jääkaapille; toisaalta samaan aikaan myös muhun alettiin suhtautua niin kuin muihinkin jotka eivät asu siellä, eli tarjotaan ruokaa kun tulen kylään. Jos ap:n äiti ei pitkän matkan takaa tulevalle lapselleen tarjoa ruokaa, niin ilmeisesti pitää tätä vielä lapsenaan jonka olisi ihan ok käydä hänen jääkaapillaan, joten en nyt nää tossa mitään saarnan paikkaa! Mut ite ap:lle: ei ole pakko käydä, jos ahdistaa. Eikä ole pakko selitellä sitä kellekään. Onneksi tuollainen epävarmuus karisee iän myötä ja huomaat, että sinun ratkaisusi ovat sinun ratkaisujasi, etkä ole mitenkään tilivelvollinen ihmettelijöille. Toki jos itse haluaisit käydä, mutta jokin ahdistaa, esim. se että et oikein tunne olevasi perheenjäsen etkä vieras, niin yritäpä selittää tämä äidillesi, voihan olla ettei hän ole vain huomannut tilannetta.
Nämä ovat taas näitä ihan itse aiheutettuja ongelmia.
Ei tietenkään ole pakko vierailla!
Ja jos olisit minun lapseni, niin kertoisin sinulle, että meillä on edelleen ruoka-ajat, jääkaapista ei käydä rohmuamassa ruokaa. Se ei ole enää kotisi.