Lue keskustelun säännöt.
Tavaran karsiminen kotoa
03.01.2016 |
Kuka tunnustaa haalivansa liikaa tavaraa kotiin ja ahdistuu siitä? Nyt alkavan vuoden kunniaksi kulutus minimiin ja kaappeja raivaamaan!
Itse aloitin raivausoperaation 2 vuotta sitten. Sinä aikana olen ollut neljä kertaa kirpparilla (3 x vkon pöytä) myymässä, myynyt erilaisissa facen sisustusryhmissä ja lahjoittanut Fidalle kaksin käsin. Vaatii vaan sen, että aloittaa. Kun vauhtiin pääsee, tavarasta luopumiseen tulee suorastaan himo! Tätäkään en tarvitse, enkä tätä...! Ja kyllä kuulkaa helpottaa!
Kommentit (13)
Myytiin stereot ja cd:t, jäljelle jäi vain pikkuinen poppikone ja muutamat rakkaimmat cd:t (n.5 kpl). Samoin on lahjoitettu pois varmaan lähemmäs 100 dvd:tä, ei niitä vaan kannata säilyttää. Kirjat on ehkä ne vaikein luovuttava, mutta niitäkin on karsittu suht reilulla kädellä. Minimalistia minusta ei tule, vaikka se ajatus kiehtookin, mutta tulen edelleen jatkaamaan tätä raivaamista. Koko ajan kertyy tavaraa pariin laatikkoon sitä seuraavaa kirpparikeikkaa silmälläpitäen. Kiertoon vaan, muuten maailma hukkuu tähän romupaljouteen!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on jossain verrattu anorexiaan eli molemmissa tulee samanlainen näennäinen oman elämän hallinnan kokemus. Samalla tavalla feikkitunteita molemmat.
Kuulun niihin, joille tavara ei aiheuta ahdistusta, se on vain tavaraa. Joku tyhjän tilan raivaaminen ei tee minusta parempaa ihmistä. Toisaalta en keksi, mitä kodissani olisi kirppikselle vietäväksi, koska en harrasta ylenpalttista tuikkukippojen tai sohvatyynyjen ostelua.
Mietin, eikö ihan oikeasti ihmiset tajua jo kaupassa, että ovat hankkimassa jotain turhaa vai onko vain kiva esittää, että minimalismi on se mun juttu. Sitten mennään taas Finlaysonin alennusmyyntiin ostamaan halpoja pussilakanoita, kun edelliset on kannettu Pelastusarmeijalle.
Vierailija kirjoitti:
Myytiin stereot ja cd:t, jäljelle jäi vain pikkuinen poppikone ja muutamat rakkaimmat cd:t (n.5 kpl). Samoin on lahjoitettu pois varmaan lähemmäs 100 dvd:tä, ei niitä vaan kannata säilyttää. Kirjat on ehkä ne vaikein luovuttava, mutta niitäkin on karsittu suht reilulla kädellä. Minimalistia minusta ei tule, vaikka se ajatus kiehtookin, mutta tulen edelleen jatkaamaan tätä raivaamista. Koko ajan kertyy tavaraa pariin laatikkoon sitä seuraavaa kirpparikeikkaa silmälläpitäen. Kiertoon vaan, muuten maailma hukkuu tähän romupaljouteen!
Ap
siis miten se vaikuttaa maailman tavaramäärään, onko ne romut sinulla vai jollain toisella, kun ne kerran on valmistettu? Mielestäni vain uuden ostaminen vaikuttaa maailman elinmahdollisuuksiin, niin että jos me emme osta, niin globaalit firmat eivät tee niin paljon romua ja luonnonvaroja ei kulu yhtä paljon eikä ilmastonmuutosta, kun ei tarvitse kuljetella romua.
Tavaran karsiminen tuo tyhjää tilaa karsijalle, jonka päänuppi sitä tarvitsee maailman kaaoksen keskellä, mutta maailman tavaramääräänhän se ei vaikuta. Ei, vaikka ne romut kuskaisi kaatopaikalle.
Meillä on kieltämättä tavaraa liikaa, mutta ei me mielestäni ihan hirveitä hamstereita olla: Ei niinkään hankita tavaraa jatkuvasti, vaan ei kovin herkästi luovuta tavaroista, jos ne eivät ole rikki, jos niille on mitään käyttöä odotettavissa ennemmin tai myöhemmin. Joten kertyyhän sitä vuosien mittaan. Nyt vaan kun on lapsia, mutta pieni asunto on täytynyt alkaa miettimään tavaramäärää kriittisesti, jotta mahdutaan kotiimme. Toisaalta inhoan myös sitä, jos tulee vähennettyä tavaraa liikaa ja joutuu hankkimaan myöhemmin tavaraa vain siksi, että tuli aiemmin heitettyä tavara pois, jota nyt tarvitsisi.
JOo, olen kyllä tiukkapipo ostostilanteessa, eli en ostele.
Vanhaa kerrostumaa sen sijaan on kaappitolkulla - liitynpä tähän ketjuun ilolla, kun joka päivä asiaa voivottelen ja yritän toki tehdäkin jtn.
Sujuu niin hitaasti, ettei loppua ole näköpiirissä, mutta jos saisin vauhtia tästä haasteesta.
3.1.2016 -> pam
Oli uusi lähtölaukaus siis :)
Kolmonenkin kirjoitti mielenkiintoisia näkökulmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6:
Kolmosen tekstistä vielä - tuo hallinnan tunne antaa sitä kaivattua mielenrauhaa.
Ei ole feikkitunne minusta yhtään.
Eikä vertaus anoreksiaan oikein...
Miten maailma näiden karsijoiden mielestä pelastuu, jos kaikki tyhjäävät kotinsa jollekin toiselle kirppiksellä tai vievät kaatopaikalle? Karsijoille arvokasta on yleensä sellainen, joka on kallista. Mikään kenenkään antama itse tehty lahja tai halpa tavara ei kuulu niihin joita säästetään. Ostavatko nämä karsijat kuitenkin lahjaksi toisille krääsää? Jos kaikki vievät kaiken edullisemman tavaran kirppikselle ja jättävät kalliimmat aaltovaasit kotiinsa, niin kuka ne ostaa ne edulliset ja miten maailma pelastuu? Loppupeleissä kukaan ei osta ja ne viedään kaatopaikalle ja kalliimpia tavaroita nämä kuitenkin hyväksyvät ja ostavat ja halvempia ostavat varmaan muille lahjoiksi. Tuloksena on lisää maapallon kuormittumista.
Tämä kai on mieliaihe täällä ollut pidempään, siksi kiinnostaa.
Varmasti äärimmilleen viety karsinta kertoo samasta kontrolllintarpeesta kuin anoreksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en haali tavaraa, mutta en pääse turhista eroon. Johtuen siitä esimerkiksi, että ei ole autokyytiä, jolla hoitais kirppispyörityksen. Meillä on turhia vaatteita ja tekstiilejä jumalattomasti, mutta niin vaan joutuu pyörittelemään nurkissa. huutonet-rumbaa en enää jaksa. Ja sitä kautta menee niin hitaasti tavara kiertoon, jos menee ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en haali tavaraa, mutta en pääse turhista eroon. Johtuen siitä esimerkiksi, että ei ole autokyytiä, jolla hoitais kirppispyörityksen. Meillä on turhia vaatteita ja tekstiilejä jumalattomasti, mutta niin vaan joutuu pyörittelemään nurkissa. huutonet-rumbaa en enää jaksa. Ja sitä kautta menee niin hitaasti tavara kiertoon, jos menee ollenkaan.
Miten se tavara teille löytää, jos ei se millään voi lähteä pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, mikä on yhdelle turhaa, on toiselle hyödyllistä. Ei asia ole niin mustavalkoinen, että ihmiset hankkiutuvat vain kehnosta tavarasta eroon, josta ei järjellä ajatellen pitäisi olla muillekaan iloa. Esimerkiksi liuta lasten leffoja, joita omat lapset eivät enää jaksa katsella, voi hyvinkin olla hyödyllinen lisä toisessa perheessä, jossa lapset ovat vielä nuorempia. Tai vaikka mummon vanha hervoton nappikokoelma saattaa olla turha citysinkulle, mutta käsityöihminen saa siitä iloa irti. Ihmisten tavaratarpeet kuitenkin vaihtelevat aika paljon.
Ajattelen itseäni minimalistina, mutta olen sinänsä kyllä kaukana näistä alle 500 tavaran blogaajajulkkiksista. Todella harvoin on käynyt niin, että olen myöhemmin jäänyt kaipaamaan jotain, mistä olen luopunut. Mieleen tulee kaksi esimerkkiä vuosien varrelta (pienet kinkkupussit ja yksi johto). Muutoin en ole jäänyt kaipaamaan niitä tuhansia tavaroita, joita olen lahjoittanut ja myynyt vuosien mittaan pois.
10: No voisiko olla, että on huomattavasti helpompi kantaa kotiin esim. vuoden aikana yksi tavara per päivä, kuin viedä 365 tavaraa kirpparille?
Miten jotkut kysyy noin älyttömiä?
Kiitos sille, joka vinkkasi Himohamstraajien taas alkavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
10: No voisiko olla, että on huomattavasti helpompi kantaa kotiin esim. vuoden aikana yksi tavara per päivä, kuin viedä 365 tavaraa kirpparille?
Miten jotkut kysyy noin älyttömiä?
Kiitos sille, joka vinkkasi Himohamstraajien taas alkavan.
Tai onko tuon kirjoittaja niin laiska, että ei tajua kantaa kirppikselle kolmena päivänä jokaisena 40 tavaraa sen sijaan, että on pakko yrittää viedä 365 kerralla?
Täällä sama homma ja paljon on jo lähtenyt. Huomasin just, että viikolla tulee taas Himohamstraajat-ohjelma. Siitä saa aina kummasti motivaatiota. En ole himohamstraaja eli raaskin kyllä luopua turhasta, mutta ongelma on se, että on niin paljon sellaista, joka ei ole turhaa mutta ei toisaalta välttämätöntäkään. Esim. satoja vinyyli- ja CD-levyjä, joita kuunnellaan, vaikka periaattessa tietokone riittäisi. Samaten jos yritän karsia kirjoja/leffoja niin jumitun lukemaan/katsomaan niitä...