Nainen siivoaa, kokkaa, laittaa, hoitaa lapsia pyytämättä mieheltään apua.

Ei kuulosta. 

Tuollaisia miehiä ei enää juuri ole. Ne tuntuu olevan vähän liiankin naisellisia tällaisen vanhanaikaisen naisen makuun. No lapsista ei ole kokemusta, mutta ei tässä kyllä ruokaa ole saanut enää itse laittaa kolmen viimeisen miehen aikana. 

Miksi katkerana?

Ei mitään syytä katkeruuteen, ei vähäisintä.

Minä oletan, että mies osallistuu noihin puuhiin ihan pyytämättäkin.

Ei kuulosta. Mun mies tekee kotitöitä ihan pyytämättäkin. Ja aivan parasta ruokaa tekeekin. Mä hoidan pääsääntöisesti pyykit, mies keittiön :) Ja se tekee, kumpi paremmin ehtii.

Ei kuulosta tutulta mun elämässä. Netissä olen lukenut näistä naisista.

Joko se mies tekee ihan oma-alotteisesti noita tai sitten se on sellanen, ettei tee, vaikka kuinka pyytäis.

Mitä ihmeen apua? Jos on päättänyt haluta hoitaa tuon kaiken yksin omalla tavallaan, niin mihin tarvitsee apua yhteisessä kodissa? Ei siivoaminen ole sukupuolen vuoksi naiselle langennut työtehtävä, jossa hän tarvitsee joskus apua!

Hah, kukaan ei tunnusta :D

Usein täällä itketään kun mies vaan juoksee baareissa ja makaa krapuloissaan / pelaa ja katsoo telkkaria.

No jos on työttömänä kotona ja toinen käy töissä, niin on luonnollista. Tietty joskus toinenkin voi yllättää. Mutta jos molemmat käy töissä niin vois jakaa ja se tehdä, kumpi ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Minä oletan, että mies osallistuu noihin puuhiin ihan pyytämättäkin.

Ei valitettavasti kaikki. Meillä ei tee vaikka pyytää:(

Minä tunnustan olevani katkera. Mies ei tee mitään vaikka pyytää. Nyt olen katkeroitunut. Hankkiudun miehestä eroon kun lapset kasvaa.

Nämä naiset ovat yleensä niitä, joiden mielestä mies ei osaa tehdää mitään oikein, nalkuttavat ja nillittävät,

sovittelevat itselleen marttyyrinkruunua ja äitimyyttiviittaa.

Ihan saavat itseänsä siitä syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Hah, kukaan ei tunnusta :D

Usein täällä itketään kun mies vaan juoksee baareissa ja makaa krapuloissaan / pelaa ja katsoo telkkaria.

 

 

 

Ei ole mitään tunnustamista. :D

Me käymme yhdessä baarissa. Minä yleensä makaan krapuloissa. Mies katsoo uutiset tv:stä.

Joskus jonkun leffan. Miehellä ei ole pelejä.

En osaisi kuvitella, että alkaisin käskyttää aikuista miestä kuin lasta. Se olisi alentavaa molemmille. Ja jos toinen ei tekisi omaa osaansa yhteisen kodin eteen, ihan varmasti katkeroituisin.

Meillä mies ei vain tajua. Hänelle sopisi, että vaatteet otetaan suoraan narulta taas käyttöön. Hän ei näe roskia ja villakoiria lattialla. Hän pärjäisi ihan hyvin uunimakkaralla vuoden ympäri, viis lapsenkaan ruoka-ajoista. Hän elää tässä torpassa kuin täysihoidossa ihan vain sen takia, että hän ei huomaa, kun minä hoidan hänen ympärillään kaiken. Kolme neljä kertaa vuodessa saan totaalisen itkupotkuraivarin ja huudan, että minä lähden ovesta ulos ihan just nyt enkä taakseni katso. Sitten mies taas muistaa olla täysivaltainen aikuinen ja huolehtia oman osansa huushollinpidosta ihan pyytämättä - pari viikkoa. Hän tietää omat rajoitteensa ja aina pyytää, että minä käskisin häntä tekemään asioita, kun hän ei itse huomaa, mutta suoraan sanottuna minä en jaksa solkenaan pyytää aikuista ihmistä imuroimaan tai viemään roskia tai laittamaan pyykkiä koneeseen, kun niiden pitäisi olla ihan automaattisia toimenpiteitä.

Mä tiedän montakin tuollaista naista. Valittavat myös, kun mies elää elämäänsä kuin lapsia ei olisikaan. Eivät tajua, että itse ovat suuressa osassa sallimassa miehen käytöstä. Kukapa ei haluaisi päästä elämässä mahdollisimman helpolla ja nauttia siitä.

Yleensä nuo naiset vielä käyttävät kaikki rahansa lapsiin, itselle ei jää rahaa ollenkaan eivätkä missään nimessä huoli miehen rahoja etteivät olisi elättejä!